- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
195-196

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuvapatsas ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

195

Kuvastin koje—Kuvastinlukeminen

196

päinvastoin. Tasaisia k:ia käytetään
monenlaisissa tieteellisissä koneissa, esim.
sekstantissa ja h e 1 i o s t a a t i s s a. — Kahta kulman
keskenään tekevää k:ta sanotaan k u 1 m a-k:k s i.
Sen edessä oleva esine kuvastuu sitä useampia
kertoja, kuta pienempi kulma on. Jos kulma on
90°, niin pisteestä A (kuva 2) lähtevät valosäteet
(Ali, AC . ■ ■ ■) synnyttävät kuvan A’ k:ssa LO,
mutta koska heijastuneet säteet (BD, CF . . . .)
tapaavat k:n OM aivan samalla tavalla kuin jos
ne tulisivat todellisesta valopisteestä A’:sta,
synnyttävät ne siis tässäkin peilissä kuvan A’".
Samoin piste A synnyttää 031 k:ssa kuvan A", joka
taas vuorostaan aiheuttaa uuden kuvan
esiintymisen LO k:ssa. Se kuva kuitenkin yhtyy A’": uun.

Kun kulma on 90°= , on kuvia siis 4—1 = 3;

4

kulman ollessa 72° = ’’>’" , on kuvia 5—1 = 4, 60-

n

asteista kulmaa vastaa 5 kuvaa j. n. e. (vrt. K
a-leidoskooppi). —- Pallo-k:n akseliksi
sanotaan jokaista sen keskipisteen C-n (kuva 3)
läpi kulkevaa, k:ta kohtaavaa suoraa.
Pääak-seli (Ali) on k:n keskuksen (huipun) II: n
kautta kulkeva akseli. Kuva 3 esittää koveron
k:n pääakselin kautta asetetun tason ja k:n
leikkausta. Siinä k:n äärimäisten säteitten tekemää
kulmaa OCK sanotaan k:n aukeamaksi.
Oletetaan nyt, että A on pääakselilla sijaitseva
valopiste. säteen heijastussuuntaa OA’
määrättäessä piirretään pisteeseen 0 normaali OC (k:n
säde) ja heijastuskulma COA’ tehdään tulokulman
J.OC:n suuruiseksi. AH-säde tulee k:lle
kohti-suorasti ja heijastuu samaa viivaa myöten
takaisin. Hei jastussäteitten leikkauspiste on A’.
Ainoastaan silloin, kun aukeama ei ole suurempi kuiu
korkeintaan 5 à 10 astetta, kaikki muutkin A:sta
k:lie tulleet säteet jälleen yhtyvät samassa
pääakselilla olevassa pisteessä A’ s. o. vain sillä
edellytyksellä kovera-k:lla saadaan selviä kuvia.
Muissa tapauksissa heijastuneet säteet leikkaavat
toisensa, niin että toistensa välittömässä
läheisyydessä olevien säteitten leikkauspisteet
sijaitsevat epikykloidin muotoisella käyrällä vA’m.
Käyrää sanotaan katakaustiseksi
viivaksi. Kääntyessään pääakselin ympäri se
synnyttää katakaustikan 1. polttopinnan.
Aukeaman pienetessä polttopinnan äärimäiset
osat hälvenevät, kunnes siitä lopuksi on jälellä
vain sen (pääakselilla oleva) loistava kärki:
valopisteen A’ kuva. Jos valopisteen etäisyys ATI
k:sta on a, kuvan etäisyys A’II = b ja k:n säde
1 12

-r saadaan kaava — -4- ~r = — . Ajatellaan, että
a ’br J

k:ta kohtaavat pääakselin suuntaiset säteet,
toisin sanoen että a=co, silloin kaavasta saadaan

h = ’—. Mainitunsuuntaiset säteet (LO, TS)
yhtyvät siis heijastuksen jälkeen k:n säteen
keskipisteessä /’. sitä pistettä sanotaan k:n
polttopisteeksi ja sen etäisyys PII k:sta on

polttoväli f. Huomioonottamalla että f = -1,

äskeinen kaava voidaan kirjoittaa muotoon
’ ’ ’

~ + u" = y . Se on voimassa niin hyvin koveraan

kuin kuperaankin k:een nähden joka tapauksessa,
jos vain suureet a. 5 ja f merkitään positiivisiksi,
kun ne ovat k:n etupuolella ja negatiivisiksi, jos

ne joutuvat k:n takapuolelle. Koska pääakselin
suuntaiset säteet yhtyvät polttopisteessä, niin
päinvastoin polttopisteestä lähtevät valosäteet
ovat heijastuksen jälkeen yhdensuuntaisia. 01
koon nyt valopiste missä taliansa pääakselilla
polttopisteen ulkopuolella, esim. pisteessä A’, aina
siitä tuleva valosäde A’0 tekee normaalin (OC)
kanssa kulman A’OC, joka on pienempi kuin kulma
POC. mutta viimemainittu kulma taas on
pienempi kuin polttovälillä sijaitsevasta pisteestil
A" tulevan säteen A"0:n tulokulma A"OC. Tästä
seuraa, että pisteestä A’ lähteneitten säteitten
heijastussuunnat leikkaavat pääakselin ja ovat
yhteenlänkeäviä, kun sitä vastoin pisteestä A"
tulleet säteet heijastuttuaan hajaantuvat. Niiden
suuntien jatkokset yhtyvät pisteessä k:n takana
(A’"). Polttopisteen ulkopuolella
olevasta valopisteestä saadaan siis
aina todellinen kuva, polttovälillä
olevasta pisteestä valekuva.
Valopiste (A) ja sen kuva (A’) voivat vaihtaa
paikkaa; niitä sanotaan sentähden
konjugaatti-pisteiksi. Pääakselin ulkopuolella olevan
pisteen kuvan paikka määrätään tutkimalla, missä
kaksi siitä lähtenyttä sädettä heijastuksen
perästä leikkaavat toisensa. Valitaan kaksi sädettä,
joitten tie heijastuksen jälkeen 011 helposti
määrättävissä. Olkoon piste A (kuva 4). Siitä
lähtenyt pääakselin suuntainen säde AD heijastuu
polttopisteen P:n läpi. Keskipisteen C:ii läpi
kulkeva säde heijastuu samaa tietä takaisin.
Hei-jastussäteitten leikkauspiste A’ on A: n kuva.
Pisteen B kuva on Ii’ ja esineen AB kuva on A’B’.
Jos päinvastoin esine on A’B’, niin kuva on
AB. Keskipisteen ulkopuolella
olevasta esineestä saadaan siis
ylösalaisin käännetty, pienennetty
todellinen kuva. Keskipisteen ja
polttopisteen välillä olevasta
esineestä saadaan ylösalaisin
käännetty suurennettu todellinen kuva.
Polttovälillä olevan esineen kuva
taas on suurennettu ja o ikein
seisova valekuva. Kuvan paikka
viimemainitussa tapauksessa määrätään tekemällä äskeistä
konstruktsionia vastaava piirustus. Tällaisen
kuvan näkee esim. omista kasvoistaan, jos asettaa
päänsä aivan lähelle peiliä. Todellinen kuva
väikkyy peilin edessä. Esim. palavan kynttilän
todellinen kuva tulee näkyviin joutuessaan valkoiselle
varjostimelle. — Kuperalla k :11a saadaan vain
valekuvia. Tarkkaamalla kuvaa 5 huomaa näet.
että esineestä AB tulleet säteet hajaantuvat
toisistaan heijastuksen jälkeen, olkoon esine missä
tahansa k:n edessä. Keskipistettä C :tä kohti
suunnattu tulosäde Am heijastuu näet samaa tietä
takaisin, pääakselin suuntainen säde AO niin, että
sen jatkos kulkee polttopisteen /J:nliipi. l:nkuva
on siis leikkauspisteessä A’. Esineen AB:n kuva
on A’B’. Kuperan peilin synnyttämä kuva esineestä
on aina pienennetty oikein seisova
valekuva. Koveraa k:ta on paljon käytetty
teleskooppien (refraktorien) objektiivina (ks.
Kaukoputki). Lääkinnässä tarvitaan
koveraa k:ta esim. silmän sisustan tutkimiseksi
(Helm-lioltzin keksimä oftalmometri). U. 8:n.

Kuvastinkoje ks. Sekstantti.

Kuvastinlukeminen. Kaikkialla, missä hyvin
pieniä kiertokulmia on mitattavina, käytetään me-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:28 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0118.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free