Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kvartsidioriitti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
207
Kvartäärisysteemi
208
täällä ensinkään tavata. Tähän on syynä
kvar-täärikauden alkupuoliskolla vallinnut
jääkausi (ks. t.), joka lakaisi pois täältä
ter-tiääriset vuoriperän rapautumistuotteet ja
kerrostumat. Jääkauden edellä näitä varmaan oli
ollut melkoisin määrin. Ilmaston yleinen
kylmeneminen ja mannerjäätikköjen muodostuminen on
kvartäärikauden geologisesti huomattavin tapaus,
ja se on painanut leimansa jäätymisalueiden
kvartäärimuodostumiin ja koko nykyiseen
luontoon. Näiden alueiden ulkopuolella paikoillaan
olevat rapautumistuotteet ovat hyvin suurena
osana irtonaisista maalajeista, ja kallioperustan
mullaksi möyhentynyt pintakerros vaihettuu
vähitellen kiinteäksi kallioksi, joka monesti vasta
usean metrin syvyydessä on täysin tuoretta.
Muinoin maajään peittämillä seuduilla tavataan
rapautumissoraa harvoin; jääkautiset maalajit
lepäävät suorastaan sileäksi hioutuneella ja
tuoreella kallionpinnalla, joka mäissä ja kukkuloissa
vähän väliä on paljastuneena. Milloin kaikkia
erilaisia jääkauden muodostumia on päällekkäin,
on niiden säännöllinen kerrosjärjestvs se. että
alimpana on moreenisoraa, sitten
fluvioglasiaa-lista vierinkivisoraa ja hiekkaa ja sen päällä
kerrallista savea. Nämä kerrostumat ovat
suurin piirtein katsoen vahvimmat jäätymisalueitten
reunaosissa, kun taas niiden keskusosissa
maa-jään kulutustyö on ollut suurin.
Pohjois-Euroo-pan jäätymisalueella esim. ovat moreenipatjat
Saksassa ja Itämeren-maakunnissa monesti aina
parin sadan metrin paksuisia, Pohjois-Suomessa
korkeintaan 40 il 50 m. Tämän alueen
jääkauden-jälkeiset muodostumat ovat osaksi
merisediment-tejä, savea, osaksi mannerkerrostumia
(järvi-ja jokikerrostumat niihin luettuina), kuten j o k
i-ja rantahiekka ja -sora, lieju, muta,
turve, järvimalmi, kiiseliguuri sekä
lentohiekka. Savien synty ja laatu saa
selityksensä Fennoskandian jääkaudenjälkeisistä
mantereenliikunnoista (vrt.
Fennoskandia). Jääkauden päättyessä maa oli
nykyiseen tasapintaansa verraten syvälle vajonnut,
ja suurin osa Suomea joutui jäästä
vapautues-saan jäämeren tapaisen Y o 1 d i a-m e r e n
peittoon. joka oli suoranaisesti sekä Pohjanmeren
että Pohjois-Jäämeren yhteydessä. Tämän meren
pohjaan asettui kerrallinen jäämerensavi.
Samalla kuin jäätikön sulaminen, alkoi myös
maankohoaminen, ensin reunaosista, sitten edeten
peräytyvän jäänreunan jäljessä. Siihen aikaan,
jolloin mannerjäätikön sulaminen päättyi, olivat
jo kaikki salmet kohoamisen vaikutuksesta
menneet umpeen, ja Ttämeren syvänne oli muuttunut
suolattomaksi n. s. A n c y 1 u s-j ä r v e k s i, jonka
laskuväylä kävi poikki Keski-Ruotsin
matalimman seudun. Mälarenin, Vetternin ja Vänernin
laaksojen kautta. Fennoskandia, sen
reunimmaisia osia lukuunottamatta oli yhä vielä
syvemmällä kuin nyt, ja Suomen nykyiset
rannikkoseudut olivat kaikkialla, paitsi maan
kaakkoisim-massa sopukassa, laajalti veden peittämät,
Lou-nais-Suomessa Lohjan seudulla ainakin 75 m
nykyisen merenp. yläpuolella. Näille alueille
kerrostui jokien tuomasta lietteestä n. s. alempi
pelto- 1. h a r m a a s a v i (a n c y 1 u s-s a v i).
Sen tuntomerkkinä on, että se sisältää
suolattoman veden fossiileja. Varsinkin
mikroskooppiset makean veden pii-levät (Diatomaceæ) ovat
tyypillisiä ja yleisiä. Ensimäistä nopeaa
kohoamista seurasi vastakkainen mantereenliikunto.
maanvajoaminen, alueen reunaosissa. Siellä niin
muodoin jo kuivunutta maata, jolle
manner-kasvullisuutta oli juurtunut ja turvesoita
syntynyt, joutui uudelleen veden alle. Kulloinkin
rantaviivassa olleille kohdille tyrskyt kasasivat
hiekka- ja soravalleja turvekerroksien päälle.
Suomessa tästä on esimerkkejä vain
kaakkoisosassa, Pyhäjärvellä Yernitsassa, Laatokan
Mant-sin-saarella ja Vuoksen varrella Suvannolla.
Etelä-Skandinaaviassa vanhojen
rantamuodostuk-sien peittämät turvekerrokset ja kannikot ovat
jokseenkin yleisiä. Niiden puuttuminen
Fennoskandian sisäosista, jo Suomenlahden
pohjoisrannikolta, todistaa, ettei vajoaminen ole
ulottunut tänne asti. Kumminkin huomataan esim.
Ahvenanmaalla kohoamisen ohimenevästi
seisahtuneen ja rantaviivan olleen jokseenkin kauan
kohdallaan. Selviä rantavalleja, penkeriä ja
muita rantamerkkejä on nimittäin muodostunut,
ja näitten samanikäisvys suurimman vajoamisen
aikuisten rantamerkkien kanssa käy selville siitä,
että niistä on tavattu samoja nilviäismuotoja.
joita alueen reunaosissa on viimemainituissa,
vaan ei vanhemmissa eikä nuoremmissa
muodostumissa. Maankohoamisen vaikutuksesta
ummessa olleet Tanskan salmet aukenivat
uudelleen. Niiden kautta suolaisia merivirtoja pääsi
Itämeren syvänteeseen, ja Ancvlus-järvi muuttui
taas mereksi, jossa oli suolaisen veden eliöitä.
Litorina nimisen kotilosuvun mukaan on
Itämerta tällä vaiheella nimitetty
Litorina-m e reksi. Tämä peitti aluksi vielä sangen
laajat alat Suomen nykyisiä rannikkoseutuja. Sen
jo mainitut, suurimman vajoamisen aikuiset
ranta-merkit Ahvenanmaalla esim. ovat 60 à 65 m
nykyistä merenpintaa ylempänä. Tähän mereen
asettui nyt n. s. ylempi harmaa- 1.
pelto-savi (L i t o r i n a-s a v i), jossa kaikkialla
tavataan suolaisen veden piileviä.
Vajoamisvai-lieen jälkeen maankohoaminen uudelleen pääsi
\ällälle myös alueen reunaosissa, ja sitä on siitä
pitäen yhtämittaisesti, joskin eri aikoina eri
nopeasti jatkunut ja jatkuu yhä. Veden alle
jääneet mannermuodostumat ovat uudelleen
kohonneet merenpinnan yläpuolelle, paitsi Itämerei.
eteläpuolella ja myös Laatokan
kaakkoisrannikolla. missä niitä yhä on veden alla. Sitä
myöten kuin maa on kohonnut meren helmasta, ovat
mantereelliset geologiset vaikuttimet alkaneet
siinä työnsä muutellen maan muotoa ja
muodostumia. Aaltojen, juoksevan veden ja tuulen
kulutustyö, kasvullisuuden vaikutus sekä
myöhäi-simpinä aikoina myös ihmisen toiminta ovat
täällä mainittavammat. — Eläin- ja kasvimaailman
kehityskanta oli jo kvartäärikauden alussa
varsin lähellä nykyistään. Ei mitään uusia
heimoja ole tällä ajalla ilmestynyt, tuskinpa
sukujakaan. Myös ihminen (ks. t.) oli olemassa jr>
ennen jääkautta. Ne muutokset, joihin k:ssa
tavattavat fossiilit viittaavat, saavat selityksensä
ilmaston vaihteluista. Tertiäärikaudella
koko-maapallon ilmanala oli ollut lämmin, eikä ollut
suurta eroa korkeitten ja alhaisten
leveysasteit-ten ilmastojen välillä. Keski-Euroopassa silloin
menestyi troopillisia kasvi- ja eläinmuotoja.
Jääkauden lähetessä ilmastovyöhykkeiden
erilaisuus jyrkkeni, ja kylmät vyöhykkeet laajenivat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
