- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
209-210

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kvasi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

209

Kvasi—Kveekarit

210

yhä alhaisemmille leveysasteille. Samalla
kasvi-ja eläinmuodot siirtyivät päiväntasaajaa kohti.
Arktisia muotoja, esim. naali, peura, myskihärkä,
napamaiden paju ja lapinvuokko, oli
levinnyt Keski-Eurooppaan. niinkuin lukuisat
fossiili-löydöt todistavat. Entisistä lajeista toiset
kuolivat sukupuuttoon, kuten luolakarhu,
jättiläis-kauris, toiset siirtyivät etelämmäksi (elefantti,
leijona y. m.), jotkut mukautuivat uusiin
olosuhteisiin ja kehittyivät uusiksi arktisiksi
lajeiksi, kuten mammutti ja villakarvainen
sarvikuono. Jääkauden päättyessä sitten sekä
ilmasto-että kasvisto- ja eläimistövyöhykkeet siirtyivät
päinvastaiseen suuntaan. Tällöin taas osa
arktisista muodoista siirtyi napaseuduille tahi
tuntureille, osa kuoli sukupuuttoon (mammutti y. m.).
Niihin vyöhykkeisiin, joissa ilmanala
nykyäänkin on troopillinen, nämä vaihtelut eivät
tuntuneet. Sen vuoksi siellä tertiääri- ja
kvartääri-systeemien kerrostumat ovat samanlaatuisia, eikä
tavallisesti ole helppo niiden rajaa määrätä, kun
siellä lisäksi myös elimellinen luonto on hitaasti
ja vähitellen kehittynyt sekä monessa suhteessa
vielä on paljoa lähempänä tertiäärikauden
kasvistoa ja eläimistöä kuin korkeammilla
leveysasteilla. missä vilkkaat olosuhteitten vaihtelut
vaativat suurempaa mukautumiskykyä ja
aiheuttivat nopeata uusien lajien syntymistä. Meidän
maahamme kasvit ja eläimet ovat siirtyneet
vähitellen jääkaudenjälkeisen ajan kuluessa.
Vanhimmat löydöt ovat napaseutukasvien
jäännöksiä, jotka ovat tulleet tänne heti jäänreunan
peräydyttyä, Yoldia-ajalla. Ensimäisinä
puulajeista ilmestyi tänne koivu ja pian sen
jälkeen mänty sekä niiden keralla kataja, leppä,
haapa, tuomi, pihlaja. Ancylus-ajalla nämä jo
olivat metsinä, ja ilmaston on siis täytynyt olla
jo nykyisen kaltainen. Litorina-ajalla se on ollut
nykyistä suotuisampikin, niinkuin taas
litorina-savesta löydetyt kasvifossiilit todistavat. Tammi,
pähkinäpuu y. m. jotenkin hyvää ilmanalaa
vaativat puut ovat olleet paljoa pohjoisemmaksi
levinneinä kuin nykyään, ja vesipähkinä (Trapa
natans), joka nykyään kasvaa Keski- ja
Etelä-Euroopassa, on silloin menestynyt
Etelä-Suomessakin. Suomen vallitsevista puulajeista
viimeisenä tänne vaeltanut on kuusi, joka on tullut
idästäpäin. — Maaeläimistön kehityksen
riippuvaisuus ilmastosta ei fossiilien perusteella käy
niin selväksi kuin kasvullisuuden. Ihmisasutus
on tullut Suomeen Litorina-ajalla ja levinnyt
yleiseksi siihen aikaan, jolloin
litorina-vajoami-sen jälkeinen maankohoaminen jo oli edistynyt
suunnilleen puoleen määräänsä. Merieläimistön
vaiheet ovat riippuneet paitsi ilmanalan myös
veden suolanpitoisuuden vaihteluista. Yoldia-ajan
jäämerimäisen ja Ancylus-ajan suolattoman
veden eläimistöjen jälkeen tuli Litorina-ajalla
Pohjanmerestä muotoja, jotka vaativat
menestyäkseen verrattain suurta suolanpitoisuutta.
jonka on täytynyt olla nykyistäkin suuremman
päättäen siitä, että näitä muotoja, esim. juuri
Litorina-kotiloa, ei enää tavata elävänä
Itämeren sisäosassa. Tämä saa taaskin selityksensä
inantereenliikunnoista: Litorina-vajoamisen
ollessa suurimmillaan Tanskan salmet olivat
nykyistä syvempiä. Sitten alkanut
maankohoaminen on niitä madaltanut, suolaista vettä ei enää
pääse virtaamaan niin paljon kuin ennen, ja



Itämeri on uudelleen muuttumassa suolattomaksi,
jos maankohoamista vielä tulevaisuudessa jatkuu
nykyiseen tapaan. [W. Ramsay, ..Suomenmaan
geologiset vaiheet" (1897, sama, „Geologian
perusteet" (1909).] P. E.

Kvasi (lat. quasi), „ikiiänkuin", yhdyssanoissa
= näennäinen, puolinainen, miten kuten.

Kvassi (ven. kvas), venäläinen kaljantapainen
käynyt juoma, jota valmistetaan maltaista,
jauhoista, leivästä tai näiden sekoituksesta, liienoim
mat lajit omenista tai vaapukoista. »Sf. V. 77.

Kvassia-puu (Suom. farmak. lignum
quas-sire), Siniarubaceæ-heimoon kuuluvien puiden,
surinamilaisen Qnassia amaran ja
länsi-intialaisen Picræna excelsan rouhittu puu kuorineen.
K:n dekoktia ja infusionia käytetään lääkkeinä
ruuansulatushäiriöissä. J. A. W.

Kvebracho ks. Quebracho.

Kveekarit (engl. quakers = vapisijat),
Englannissa independenteistä kehittynyt uskonlahko.
Sen perustaja on George Fox (1624-91).
Lahkon synnystä ks. Fox. Vastustajiltaan Foxin
kannattajat saivat pilkkanimen „vapisijat", joko
kiivaista liikkeistään ja liuumaustiloistaan tai
siksi, että Fox tuomioistuimen edessä oli
kehoit-tanut .,vapisemaan (to quake) Jumalan vihaa".
Levottoman esiintymisensä vuoksi ja koska
kieltäytyivät täyttämästä kansalaisvelvollisuuksia,
kveekarit saivat kärsiä vainoa, kunnes W. Pe n n
(ks. t.) antoi 1682 uskon veljilleen turvapaikan
Dela\vare-joen rannalle perustamassaan
siirtolassa Pennsylvaniassa, jonka asukkaiden toinen
puoli oli kveekareita. Vilhelm TIT:n suvaitsevai
suussääntö 1689 antoi Englannin kveekareille
rauhan ja uskonvapauden. Jo sitä ennen oli kvee
karien lahko, sen järjestys, jumalanpalvelus ja
opinkäsitys alkanut vakiintua. Vakiinnuttaja oli
skotlantilainen R. Barclay (teoksissa:
,.Cate-cliesis et fidei confessio", 1673, ja „Theologiæ
vere Christianæ apalogia", 1676).

Kveekarien seurakunnallinen järjestys on
erittäin kansanvaltainen. Ei ole mitään erikoista
opetusvirkaa, vaan hartaudenharjoituksissa, jotka
eivät ole sidotut määräaikoihin, saa jokainen, joka
tuntee Hengen kehoittavan. esiintyä rukoillen,
opettaen ja kehoittaen. Jollei kukaan ole Hengen
kehoitusta saanut, istutaan hiljaa paikoillaan ja
hajaannutaan, kun tarpeeksi kauan on odotettu
Hengen tuloa (silent meetingsj. Kokoushuoneilta
puuttuu kirkollinen tyyli ja sisustus. Laulua ja
soittoa ei ole hartaudenharjoituksissa.
Vesikasteelle ei anneta arvoa, koska lienkikasteella vain
on merkitystä. Ehtoollinen on vain muistoateria,
jota Hengestä syntyneet eivät enää tarvitse. Ker
rau kuussa kaikki itsenäiset seurakunnan
jäsenet kokoontuvat ratkaisemaan yhteisiä asioita.
Seurakuntia ylempänä ovat piirikokoukset, jotka
valitsevat edustajia yleiskokoukseen.

Opinkäsityksen peruskappaleena on sisäisen
valon käsite (= järki ja omatunto).
Syntiinlankeemuksen pimittämän sisäisen valon tulee
taivaallisen Kristuksen Hengen vaikutuksesta
uudelleen herätä ja hengellisenä Kristuksena, sisäisenä
sanana päästä meissä ilmenemään. Raamatulla
on kyllä ulkonaisen jumalansanan arvo, mutta ei
normatiivista suhdetta sisäiseen ilmoitukseen.
Ennaltamääräämis- ja sijaissovitusoppi hyljätään.
Useat muut dogmit ovat saaneet mys< "Iben
sisällyksen. Siveellis-käytännölliselle toiminnalle an-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0125.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free