- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
215-216

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kyanoosi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

215

Kuhn—Kykliset runoelmat

210

keli Koomassa, työskenteli Münclienissä, Riiassa.
Pietarissa ja Dresdenissä. jonka taideakatemian
professoriksi hän tuli 1805. Maalannut mytologi
sia ja uskonnollisia tauluja sekä muotokuvannut
aikansa kuuluisuuksista m. m. Goethen,
Schillerin, Ilerderin, Wielandin, Oehlenschläger^ ja
Aleksanteri l:n. [Elämäkerran ovat kirjoittaneet
Hasse (1824) ja Konst. v. Kügelgen (1901).]
Hänen poikansa Wilhelm von K. (1802-67)
joka toimi hovimaalarina Bernburgissa, on
te!i-nyt nimensä tunnetuksi laajalle levinneellä oman
elämäkertansa kuvauksella
„Jugenderinnerun-gen eines alten Mannes" (1870; 23:s pain. 1903),
ja hänen kaksoisveljensä Karl Ferdinand
von K. (1772-1832) maalasi Aleksanteri J:n
hovimaalarina varsinkin maisemia Krimistä ja
Suomesta, m. m. julkaisten 1823-24 keisarinna
Elisabet Aleksejevnalle omistetun Pietarissa
painetun kuvateoksen „Vues pittoresques de la
Fiu-lande". E. R-r. (K. G.)

Kuhn [kyn], Julius (1825-1910), saks.
maa-talousmies, tutkinut kasvitauteja, joista kirjoitti
käänteentekevän teoksen „Krankheiten der
Kul-turgewächse, ihre Ursachen und ihre Verhiitung"
(1856). V. 1862 K. kutsuttiin professoriksi
lialleen. jossa jo 1863 sai aikaan
maanviljelystalou-dellisen laitoksen perustamisen ja tuli sen
ensi-mäiseksi johtajaksi. Eräitä muitakin laitoksia
perustettiin K:n aloitteesta Hallen yliopistoon,
m. m. maanviljelvsfysiologinen laitos. Hän ajoi
innolla yliopistollisen maatalousopetuksen asiaa
vaatien tieteellisen opetuksen siirrettäväksi
maaseudun opistoista yliopistoon. K:n palkinnon
saanut teos „Die zweckmässigste Ernährung des
Rindviehes vom wissenseliaftlichen und
prak-tischen Standpunkte" (1864) on ollut enimmin
käytettyjä oppikirjoja alallaan. Tieteelliset
tutkimuksensa hän julkaisi v:sta 1880
toimittamassaan sarjassa ,.Mitteilungen aus dem
physiolo-gischen Laboratorium und der Versuchsstation
des landwirtschaftlichen Instituts der
Universi-tät Halle".

Kyhn [kyn], Peter Vilhelm Carl
(1819-1903), tansk. taidemaalari. Opiskeli
Kööpenhaminan taideakatemiassa ja oleskeli 1850-52
Ranskassa ja Italiassa. K. kehittyi pääasiallisesti
ominpäin ja muilta vaikutuksia saamatta
rehelliseksi, runollisen herkkätunteiseksi Tanskan
luonnon kuvaajaksi. Suuripiirteinen viivavaikutus,
persoonallisen syvä kokonaiskäsitys ja hieno
värinvalinta ovat ominaisia hänen maisemilleen.
K. oli myöskin ahkera radeeraaja. E. R-r.

Kühnemann [kyne-J, Eugen (s. 1868), saks.
kirjallishistorioitsija ja esteetikko. Hänen
teoksistaan mainittakoon „Die Kantischen Studien
Schillers und die Komposition des Wallenstein"
(1889) ; „Herders Persönlichkeit in seiner
Welt-anschauung" (1893) ; ,.Kants u. Schillers
Begriin-dung der Ästhetik" (1895); ..Herders Leben"
(1895); „Schiller" (1905). J. E-l.

Kühnö ks. K y n ö.

Kükenthal [kykentàl], Willy (s. 1861),
saks. eläintieteilijä: matkusti 1886 ja 1889
napa-maissa, 1894 ja 1895 Malaijein saaristossa.
Nimitettiin 1889 professoriksi Jenaan ja 1898
Bres-lauhun. Kirjoittanut: „Vergleicbend-anatomisclie
und entwickelungsgeschichtliche Untersuchungen
an Waltieren" (1889-93) ja ..Leitfaden fiir das
zoolog. Praktikum" (1898). P. H.

Kykladit (kreik. Kyklades, < kyklos = kehä),
melkein kokonaan Kreikalle kuuluva saariryhmä
Aigeian-meressä (vanhat kreikkalaiset olettivat
sen kehänä ympäröivän pyhää Delos-saarta).
K. kohoavat n. 500 m syvästä merenalaisesta
ylätasangosta, joka luoteessa liittyy Euboiaan ja
Attikaan, mutta muualla laskee jyrkästi syvään
mereen. Vielä tertiäärikaudella se oli Kreikkaa
ja Aasian mannerta yhdistävänä vuoristona. —
Kreikalle kuuluvia K:eja on 211: ne kulkevat
neljässä jonossa luoteesta kaakkoiseen.
Huomattavimmat K:eista ovat (virall. kirjoitustavan
mukaan): Euboian saaresta jatkuvassa
itäisessä jonossa: Andros. Tenos, Mykonos,
Mikra-Delos (Vanhan ajan Delos), Megale-Delos (Reneia).
Naksos ja Aniorgos; keskisessä jonossa:
Gyaros, Syros (Syra), Paros. Antiparos, Ios ja
Anaplie; läntisessä. Attikan vuorista
jatkuvassa jonossa: Keos (Kea), Kvthnos
(Ther-mia), Seriphos, Siplmos, Sikinos, Thera
(Santo-rin; läntisessä sivuryhmässä: Melos
(Milo), Antinielos. Kimolos, 1’olynos ja
Phole-gandros. — Saaret ovat pääasiallisesti kiteistä
liusketta, marmoria ja gneissiä; kerrostuneita
aineksia on harvassa, nuorvulkaanisia ovat
Melos ja Thera. Kuumia lähteitä ;
maanjäristyksiä on usein: Thera on vielä toimiva, vanhan,
mereen vajonneen tulivuoren kraateri. Saaret
ovat vuorisia, jyrkkärantaisia; korkein on
Naksos (1,003 m). Ilmasto: v:n keskilämpö
Andros-saarella + 18,s° C, heinäkuun -f 27° C.
tammikuun -f-10°C; sademäärä 559 mm v:ssa
(Theralla 295 mm). Veden puute tuottaa
haittaa; metsät ovat hävinneet. Laaksoissa ja
vuorten rinteillä harjoitetaan maanviljelystä (viiniä,
öljyä, etelänhedelmiä, puuvillaa) sekä
karjanhoitoa (vuohia, lampaita, sikoja). Vuorista on
jo ammoisista ajoista saatu kallisarvoisia
rakennuskiviä (Paroksen marmori), smirgeliä
(Naksos-saarelta maailman parasta), malmeja,
rikkiä, hohkakiveä y. m. Entisajan vilkas meren
kulku on osaksi säilynyt (Svroksella Hermupolis,
yhteen aikaan Kreikan meriliikenteen keskus).
— Kreikalle kuuluvat K. muodostavat
samannimisen nomoksen; 2,719 km2, 130.378 as. (1907),
48 km2:llä. Pääkaupunki Hermupolis.
Liika-asutuksen takia väestö on viime aikana
vähentynyt. — Saaret yhdistää toisiinsa puhelin- tai
sähkölennätinjohdot. Viikottainen
höyrylaiva-yhteys. E. E. K.

Kykliset runoelmat, muinaiskreik.
kertomarunot (n. 7:nneltä vuosis. e. Kr.), jotka Iliadiin
ja Odysseiaan liittyen ja näitä täydentäen
käsittelivät kreik. sankaritaruston eri osia,
muodostaen siten taru p i i r i n (kyklos = pyörä, kehä).
Vanhoina aikoina niitä näkyy pidetyn
Homeroksen tekeminä; myöhempi, yleensä kovin
epäluotettava traditsioni tiesi mainita eri
runoili-jain nimiä. Tärkeimmät k. runoelmat olivat:
Kypria (Troian sodan esihistoria ja alkuvaiheet ;
ruuoilija erään traditsionin mukaan Stasinosj,
Aithiopis (Iliadin jatko: pidettiin Arktinoksen
tekemänä); Ilionin hävitys ja Pikku Ilias
(sodan loppu), joiden runoilijana mainitaan
Arkti-nos ja Leskhes, Nostoi (sankarien kotiretket:
tekijä muka Hagias), Telegonia (Odysseian
jatkoa; tekijäksi sanotaan Eugammon) ; Oidipodeia.
Thebais. Epigonoi (argolais-teebalainen
taru-piiri). — Myöhemmät kreik. runoilijat ammen-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0128.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free