- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
229-230

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kymijoki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

229

Kym

ijoki

230

alkaen K. on enemmän joentapainen. Koko
vesi-jaksoa sanotaan Suomen keskimäiseksi
vesialueeksi, Kymijoen vesistöksi
tai P ä i j ä 11 n e-K ymijoen reitiksi.
Yläosaa Päijänteeseen saakka nimitetään tavallisesti
Päijänteen vesialueeksi, -laaksoksi t. -reitiksi.
Varsinainen K. eroaa siis siinä suhteessa, että
sillä jo alussaan on suuri sadealue, tavallisista
joista, jotka saavat alkunsa lähteistä ja pienistä
järvistä. K:n vesistöalueeseen kuuluu osia
Vaasan, Kuopion, Hämeen, Mikkelin, Uudenmaan ja
Viipurin lääneistä sekä kapea kaistale Oulun
lääniä. Maakunnista taas kuuluu tähän
vesialueeseen osia Pohjanmaata, Savoa ja
Uuttamaata paitsi Hämettä, jonka päävesistönä K:n
vesijaksoa on pidettävä. K:n eteläisin latva,
ollen samalla koko vesistön pohjoisin alkupiste,
lähtee Oulun läänin Haapajärven pitäjästä, aivan
läheltä tämän läänin ja Vaasan läänin rajaa,
63° 36’ pohj. lev. sekä’ 0° 19’ 8" it. pit.
(Helsingistä). Erotus pohjoispisteen ja eteläpisteen
välillä on 349,a km. Vesistön leveys on
sitävastoin ainoastaan n. 200 km. Ennen tehtiin
K:n vedenjakaja hyvin selväksi karttoihin.
Luoteessa rajoittaa, sanottiin silloin kaikissa
oppikirjoissa, K:n vesistöä „Suomenselkä", lännessä
..TTämeenselkä" ja idässä ,,Savonselkä".
Etelässä oli Salpausselkä itse vesistön rajana, vaikka
Kymi murtautuu tämän harjanteen läpi. Mutta
nämä „selät" ovatkin ainoastaan vedenjakajia
eivätkä edes semmoisina kaikkialla aivan
selväpiirteisiä, sillä esim. Lummeneesta ja Vesijaosta
(1. Vesijakaasta) vesi juoksee sekä Päijänteeseen
että toisaalle Kokemäenjokeen kuuluvaan Hauhon
reittiin. K:n sadealueen päävedenjakajan koko
pituus on 1.240.8 km. K:n vesistöalue jakautuu
pääasiallisesti suurempiin ja pienempiin
vesijaksoi-hin. joista useimmat purkavat vetensä alueen
kes-kusjärveen, Päijänteeseen, jota on R:n suurin
vesisäiliö. Pohjoisesta vesi kerääntyy Päijänteeseen
Viitasaaren, Saarijärven ja Rautalammin
reiteistä. Päijänteestä juoksee K. Ruotsalaisen ja
Konniveden läpi, jonka jälkeen se jatkaa
moni-koskisena (m. m. Mankalan kosket) jokena
Kirkkojärveen ja siitä Pelinginselän kautta
Pyhäjärveen Iitin ja Jaalan kunnissa.
Jätet-tyään viimemainitun järven K. juoksee
etelälounaista kohti aina Kymin pitäjän Pernon
kylään saakka. Tällä osalla, joka kulkee
Riihi-mäen-Kouvolan radan poikki heti Korian aseman
itäpuolella ja monessa kohden lähenee
Kouvolan-Kotkan rataa, on K :ssa m. m. Voikan,
Kuusankosken, Myllykosken ja An jalan kosket. Pernossajoki
jakautuu itäiseen ia läntiseen haaraan, jotka
molemmat laskevat Suomenlahteen, edellinen
Kotkan kaupungin luona kolmen suuhaaran kautta
ja jälkimäinen Pyhtään ia Ruotsinpyhtään
pitäjissä kahden haaran kautta. K:n
päävesistön koko pinta-ala on 9,885.i km2, josta 2,551.7 knr
1. 25.8% vettä; 473.a km’ 1. 4,s % peltoa; 379,i
km3 1. 3.8 % niittyä ja 6.481.1 km- 1. 05.» %
metsää ja arvotonta maata. Jääkauden jälkeen,
postglasiaalisella ajalla K. sai ehkä yhtä paljon
vettä Saimaasta kuin mitä se nyt saa
Päijänteestä, sillä koko Vuoksen vesistö, jolla silloin
varmasti oli paljoa enemmän vettä kuin nykyään,
laski Kivijärven (ks. t.) kautta K:een, kunnes
Saimaa sai nykyisen laskunsa, Vuoksen. —Paitsi
yllämainittuja pohjoisia pääreittejä vastaanottaa

Päijänne joukon pienempiä reittejä. Tärkeimmät
ovat lännestä juoksevat Jyväsjärven ja
Muurasjärven lisävedet; Jämsän reitti, Isojärven reitti,
Isojärven vesijakso sekä Lummeneen-Vesijaon
reitti. Suurin itäpuolelta tuleva lisävesi on
Sysmän reitti. Pienemmistä tältä puolelta tulevista
mainittakoon Rutajärven lisävedet: Päijänteen
eteläpäähän laskee Vesijärvi Vääksynjoen kautta.
— Varsinaiseen K:een laskee myös joukko
reittejä, joista mainittakoon: Rievelin (1.
Räävelin-järven) vesijakso, joka n. 2 km Heinolan
pitäjän kirkolta itäänp. laskee Konniveden
pohjoispäähän, Sylvöjärven vedet, jotka laskevat
Arra-järveen, Mäntyharjun reitti (kaikista
Kalkkistenkosken alapuolella olevista K:n lisävesistä
suurin), joka pohjoisesta päin laskee
Pyhäjärveen, ja Valkealan reitti, joka alkaa useista
Vuoksen vesistön rajalla olevista pienistä
järvistä ja Lappalanjärven sekä Ilarjunjoen kautta
virtaa K:een. — Varsinaisen K:n laaksolla on
hyvin vaihteleva luonto. ,.Pikku Salpausselän"
pohjoispuolella ovat K:n tärkeimmät osat:
Kalkkisten kosket, Ruotsalainen, Jyrängönvirta ja
Konnivesi. Rantamat ovat epätasaista ja
kallioista moreenimaata, mikä seikka nähtävästi on
aiheuttanut sen, että joki ei ole voinut luoda
itselleen rajoitettua uomaa, vaan on pakosta
laajentunut suuriksi suvannoiksi. Kun joki
Konniveden eteläpäässä on murtautunut ..Pikku
Salpausselän" läpi. virtaa se Salpausselkää kohti,
mutta tämä selkä pakottaa sen itään päin. K.
juoksee nyt Kirkkojärven. Pelinginselän ja
Pyhäjärven läpi. ja murtautuu sitten Salpausselän
poikki. Selkien välinen alue on erittäin
kallioista ja epätasaista, josta syystä myöskin
monet kosket ovat syntyneet. K. virtaa sitten
suureksi osaksi savitasankojen läpi. ja
jakaantuu Kymin pitäjän Pernon kvlän luona kahteen
laskuhaaraan. K:n pituus Päijänteestä Pernon
haaraantumispaikalle on n. 168 km; pituus
Päijänteestä merelle saakka on itähaaroja pitkin
laskettuna melkein 184 km: toista länsihaaraa
pitkin se on 201 km ja toista pitkin 204 km.
Koko putous Päijänteeltä mereen saakka on
77.99 m. Jakaantumattoman joen keskilevevs on
205 m. Itäisen päähaaran keskileveys on n.
137 m, läntisen suuhaaran 116 m. Vedensyvyys
on hyvin vaihteleva. Suurin syvyys on
alapuolella Susikoskea mitattu 26,s m:ksi. K:n rannat
ovat ylipäätään verrattain korkeita Päijänteestä
alkaen Anjalankoskelle asti, jos jättää
huomioon ottamatta muutamia lyhyitä välejä
Salpausselän pohjoispuolella, missä vesi aikaansaa
kevättulvia (Iitissä). Anjalankosken
alapuolella K:n rannat ovat sitävastoin verrattain
matalia Pernon haaraantumispaikalle asti, ja
tämän välin rantamaista ovat vuosittain suuret
alueet tulvan peittämiä. Ruotsalaisessa on
korkein vesi kesä- ja heinäkuussa, alin huhtikuussa.
Joka vuosi uudistuvan kesätulvan suuruus
riippuu etupäässä keväällä vedeksi muuttuvan
lumipeitteen paksuudesta. Tulvaveden todellinen
korkeus riippuu sitä paitsi m. m. talven
matalan-vedenkorkeudesta, mikä ilmaisee veden
kerääntymisen järviin ja maaperään. Jos sentähden
talven matalanvedenpinta on korkealla ja lunta
runsaasti, voi tavallisesti myöskin odottaa
voimakasta kevättulvaa. Korkein vallinnut tulvavesi
viime aikoina oli vuosina 1898-99. Kun muina

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0135.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free