- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
243-244

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kyminsuu ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

243

Kymmenjalkaiset— Kymmenykset

244

V. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

VI. Älä tapa.

VII. Älä tee huorin.

VIII. Älä varasta.

IX. Älä sano väärää todistusta lähimäisestäsi.

X. Älä himoitse lähiraäisesi huonetta.

Otaksuma, jonka ensimäisenä esitti Goethe
(1773), että toiset — ehkä vanhimmat —
„kym-menet käskyt" sisältyisivät 2 Moos. 34u-w oleviin
säädöksiin, ei ole oikea. — Käskyjen eetillisille
periaatteille on vastineita sekä egyptiläisten että
babylonialaisten kirjallisuudessa. Egyptiläisten
,,Kuolleitten kirja" sisältää 125 luvussaan
tunnustuksen, joka vainajan Osiriin tuomioistuimen
edessä on tehtävä ja jossa m. m. luetaan nämä
lauseet:

„En ole tappanut;
en ole avioliittoa rikkonut:
en ole varastanut:
en ole valhetta puhunut."

Samaan suuntaan käyviä kysymyksiä tavataan
babylonialaisissa Surpu-loitsuissa. Kymmenien
käskyjen siveysoppi ei niinmuodoin ollut
kauttaaltaan uutta totuutta. Niiden suurin merkitys
onkin siinä, että ne muutamissa lyhykäisissä,
erinomaisen ytimekkäissä lauseissa määräävät
uskon-uollis-siveellisen elämän perustotuudet
yleispätevällä tavalla, joka soveltuu kaikille. Sen vuoksi
ne pysyvätkin siveyslakina voimassa kaikilla
kehitysasteilla oleville kansoille ja yksilöille.

Muutamat Wellhausenin koulukuntaan
kuuluvat tutkijat ovat epäilleet, johtavatko kymmenet
käskyt alkunsa Mooseksesta, arvellen että ne
olisivat ymmärrettävissä vain 8:nnella vuosis.
vaikuttaneiden suurten profeettain eetillisen saarnan
tuotteena. Tutkimus on viime aikoina yhä
vakuuttavammin osoittanut nämä epäilykset
aiheettomiksi.

Käskyjen luettelemisessa menetellään eri
tavalla. Yllämainittua järjestystä, jonka puolella
ovat Philon, Josefus ja useat muinaiskristilliset
kirjailijat, noudatetaan reformeeratussa ja
kreik-kalais-katolilaisessa kirkossa.
Roomalais-katolilai-set ja luterilaiset seuraavat Augustinusta ja
keskiajan kirkonopettajia yhdistämällä 1 :sen ja 2:sen
käskyn sekä jakamalla 10:unen kahdeksi; näin
meidän katkismuksessamme. Ar. H.

Kymmenjalkaiset ks. Kilpiäyriäiset.

Kymmenmiehet ks. Decemviri.

Kymmenmurtoluku, murtoluku, joka sisältää
kokonaisen 10:es, 100:as, 1.000:es j. n. e. osia vrt.
Murtoluku.

Kymmenykset ovat vanha vero, joka
suoritettiin kymmenennellä osalla vuosittain
metsästyksestä, kalastuksesta, karjanhoidosta ja
maanviljelyksestä saaduista tuloista. Se tavataan
vanhimmista ajoista saakka useimmilla kansoilla
joko jumalille tai maalliselle vallalle
suoritettavana. Israelin historiassa mainitaan k. jo
aikaiseen. Niin Abraham antoi Melkisedekille,
Sale-min kuninkaalle, joka oli ylimmäinen jumalan
pappi, kymmenyksiä kaikista (1 Moos. 14OT).
Saatuansa Palestiinan valtaansa israelilaiset
antoivat kymmenykset perinnöllisenä tulona leviitoille.
Näistä kymmenyksistä leviittain taas tuli
suorittaa ’/„, jumalanpalveluksen kustannuksiin (4 Moos.
18,,, n) ■ Myöhemmin k. tulivat käytäntöön myöskin
kristillisessä kirkossa, ja paavi koetti saada niitä
käytäntöön kaikissa hänen vaikutuksensa alai-

sissa maissa. Eräässä kirjeessä v:lta 1080.
Ruotsin kuninkaille Ingelle ja Ilallstenille paavi
Gre-gorius VII kehoitti heitä maassaan panemaan
toimeen k:teu kannon. Mutta paljoa myöhemmin
ja vain vähitellen k. saatiin Ruotsissa yleisiksi.
Vanhan kanonisen tavan mukaan jaettiin
vilja-kymmenykset neljään osaan: 1) piispalle, 2)
seurakunnan papille, 3) seurakunnan kirkolle sekä
4) köyhille. Ruotsissa k. suoritettiin keskiaikana
tavallisista viljalajeista, pellavista, hampuista,
humaloista ynnä elukoista sekä kalastuksen ja
metsästyksen saaliista. Niiden jako tapahtui
jokseenkin edellämainitun kanonisen tavan mukaan
niin, että pitäjän vilja-k:stä ynnä kaikki muut
lajit k:iä menivät kirkkoherralle, mutta a/3
vilja-k:stä jaettiin piispan, kirkon ja köyhäin välillä.
Vesteråsin resessin julkaisemiseen saakka 1527
kannettiin Ruotsissa kirkkoa varten n. s.
pää-kymmenystä 1. ’/10 kuolinpesäin irtaimistoa.

Suomessa k. jaettiin keskiajan loppupuolella
niin, että ’/3 annettiin piispalle, */ pitäjän
kirkkoherralle ja 1j3 jaettiin tasan pitäjän kirkon.
Turun tuomiokirkon ja tuomiokapitulin kaniikkein
kesken. Maassamme noudatettiin k:ten
suorituksessa 3 eri maksutapaa 1. ,.oikeutta": Suomen
(jus finnonicum), Ruotsin (jus svecicum,
heisin-gonicum) sekä Karjalan (jus carelicum).
Viimemainittu syntyi vasta 1300-luvun alkupuolella.
Suomen oikeutta noudatettiin suurimmassa osassa
Varsinais-Suomea ja Satakuntaa. Sen mukaan
jaettiin ruis-k. tasan piispan, pitäjän kirkon ja
sen papin välillä, k. kevätkylvöstä (ohrasta,
kaurasta, vehnästä ja pavuista) taas kahtia piispan
ja pitäjän papin välillä. Pitäjänkirkon ruis-k stä
Turun kaniikit ja tuomiokirkko saivat kumpikin
osansa. Ruotsin oikeutta noudatettiin
Varsinais-Suomen ja Satakunnan ruotsalaisissa osissa. Etelä
Pohjanmaalla, Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla.
Viimemainitussa maakunnassa sitä nimitettiin
TIelsinglannin oikeudeksi. Ruotsin oikeuden
mukaan ruis-k. jaettiin kahtia pitäjän papin ja
pitäjän kirkon välillä. Kevätkylvön k. jäivät
kokonaan pitäjän papille. Piispan k. maksettiin
voissa n. s. nokkaverovoissa (1331 nämä k.
määrättiin Uudellamaalla maksettaviksi 1 naulalla
voita kultakin 7 vuotta täyttäneeltä mies- ja
naishenkilöltä). Täälläkin Turun kaniikit ja sen
tuomiokirkko saivat osansa ruis-k:stä. Ahvenan
maalla maksettiin kirkkoherralle hylkeen-k :iä.
Karjalan oikeus oli voimassa Hämeessä,
Karjalassa, Savossa ja Peräpohjassa. Tällä alueella
suoritettiin kaikki vilja-k. ynnä muita
luonnontuotteita kymmenyksinä kirkkoherralle.
Hämeessä suoritettiin jo 1200-luvulta ja Savossa
ynnä Peräpohjassa v:sta 1329
piispankymmenyk-sinä 4 nahkaa (oravan- ja kärpännahkaa)
kultakin savulta. Karjalassa suoritettiin 1331 tehdyn
sopimuksen mukaan piispan-k:ksi 2
kärpännahkaa savulta. Tämä piispalle maksettava
nahka-vero muutettiin myöhemmin Hämeessä, Savossa,
Peräpohjassa ja Karjalassa rahaveroksi, n. s.
kilttiveroksi. Pitäjänkirkolle, Turun kaniikeille
ja tuomiokirkolle tuleva osa k:iä suoritettiin
näissä maakunnissa myöhemmin rahassa,
jousi-rahana.

Kirkkoherroille suoritettu kymmenysvero oli
myöskin lehmäverovoi (komdlssmör). Se
suoritettiin ruotsalaisen oikeuden alueella 1 naulalla
voita joka lypsävästä lehmästä ja ’/s naulalla

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0142.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free