- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
249-250

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kynttilämessu ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

249

Kynttilämessu—Kynttilänjalka

250

paljon vahakynttilöitä. Niiden palamisen
kulkua käytettiin myöskin ajan mittaamiseen.
1600-luvulla alettiin käyttää
talikynttilöitä, 1870 seutuvilla alkoivat
steariini-kynttilät tulla käytäntöön.

Kynttilänvalmistuksessa tehdään ensin
»sydän", joka sitten ympäröidään k.-aineella.
Talikynttilöiden sydän valmistettiin löyhästä
puuvillalangasta, joka kastettiin nopeasti sulaan
taliin, nostettiin jähmettymään ja kastettiin yhä
uudelleen, kunnes k. sai tarpeellisen paksuuden.
K. tuli täten toisesta päästä paljoa
paksummaksi. Vaha-k:itä valmistettiin vetämällä
sydän-lankaa sulalla vahalla täytetyssä astiassa ja
uusimalla vetäminen niin monta kertaa kuin k:n
paksuus vaati. — Steariini-k: itä valmistettiin

aluksi samalla tavalla
kuin tali-k:itäkin.
Koneita suurennettiin ja
parannettiin, ja
nykyaikaisissa kynttilä-koneissa voidaan
yhtaikaa valaa useita
satoja k:itä. Uusimmissa
kynttiläkoneissa on
sy-linterimäisiä, kyniti-länmuotoisia kaavoja,
joiden sisään
pingotetaan kynttilän
sydämeksi aiottu lanka.
Kun kaavaan on
kaadettu sula
kynttilä-aines. vedetään
valmis, jäähtynyt k. ulos
ja valmistusta
jatketaan yhä edelleen.
Lopuksi kynttilät
sorvataan ja kiillotetaan.

Steariinin asemesta
on viime aikoina
alettu käyttää yhä
enemmän halpaa p
a-r a f i i n i a, jota
sekoitetaan steariiniin

Kynttiläkaava.

Kvnttiläsaksei.

tai käytetään yksinkin. — Tali- ja vaha-k:iden
sydämet pysyivät palamisen kestäessä pystyssä
eivätkä palaneet poikki sitä mukaa kuin kynttilä
lyheni. Niitä täytyi sen vuoksi alituiseen
„niis-tää" kynttiläsaksilla.

Nykyään k:n-sydämet valmistetaan sellaisiksi,
että ne liekissä käyristyvät, jolloin ilma pääsee
sydämen kärkeen ja polttaa sen lyhyemmäksi.
Sitäpaitsi sydämet kastetaan erinäisten suolojen
liuoksiin, jotka ehkäisevät hehkumisen ja
savua-misen. S. V. 11.

Kynttilämessu (lat. missä cavdeltVrum),
Jeesuksen temppeliintuomisen ja Marian
puhdistamisen (Luuk. 2^,-32) muistojuhla, jota katolisessa
kirkossa vietetään 2 p. helmik. Jos 2 p. helmik.
on arkipäivä, niin juhla vietetään Suomessa
seuraavana sunnuntaina. Jos 2 p. helmik. sattuu
laskiaissunnuntaille tai sen alusviikolle, niin
juhla vietetään sen edellisenä sunnuntaina. K.
lienee saanut alkunsa helmikuussa vietetystä pa-

kanallisesta februalia juhlasta, jonka aikana
roomalaiset uhrasivat puhdistus- ja sovitusuhreja
Pluto-Februukselle, Proserpinalle ja vainajille ja
kulkivat kynttilät tai tulisoihdut käsissä. Juhlaa
kerrotaan länsimailla vietetyn jo paavi
Gelasiuk-sen (492-96) aikana. Keisari Justinianus I
määräsi sen v. 542 yleisesti vietettäväksi.
Katolisessa kirkossa vihittiin juhlassa kirkolliseen
käytäntöön määrätyt kvnttilät koko vuotta varten.

A. J. P-ä.

Kynttilänjalka on kehittynyt antiikkisesta
kandelaberista (kuva 1). Vanhemmat, etenkin
kirkollisen taiteen k:t ovat erittäin komeatekoisia,
kanta useiu muovailtu eläin- t.
eläimenjalku-aiheista. Juut. k:n mukainen seitsenhaarainen
k. kuului keskiajalla suurempien kirkkojen
kalustoon; myöhemmältä ajalta (n. 1700) on meillä
säilynyt tällainen k. Pietarsaaren kirkossa
(kuva 2). Aikaisimmissa k:issa kynttilä
pystytettiin terävään piikkiin (kuva 3) ; syvennys
eli holkki piikin asemesta on myöhempää
keksintöä. Kirkollisesta taiteesta, jonka käsissä k.
on monipuolisimmin kehittynyt, k:t siirtyivät
pääasiallisesti renesanssin aikana porvarillisen
taideteollisuuden käsiteltäviksi. Ne tulivat
yksinkertaisemmiksi ja keveämmiksi liikutella.
Niiden muodonkehitys on noudattanut vaihtelevia
tyylejä. Puhtaimpana tämä kehitys ilmenee
1500-ja 1600-luvuilla kukoistaneessa
messinkiteollisuu-dessa. Renesanssin ja barokin aikana k:n
poikkileikkaus on pyöreä ja varsi monitiivelinen. Tätä
pohjoismaissa varsinkin hollantilaisten
käyttämää k.-muotoa seurasi kaikkialla 1700-luvulla
ransk. rokoko, Ludvik XVI:n tyyli ja empire,
joka kaikkialle sovitti runsaasti kuvioita,
kasveja, kierteitä j. n. e. (kuva 4) ja usein
muovaili varreksi ihmisen- tai eläimenkuvan, lyyryn
y. m. (kuva 5). Kömpelömmin jäljiteltiin tätä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:28 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0145.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free