Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kypris ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
255
Kypselos—Kypäri
25ü
sen oli Jaakko II; hänen leskensä, Venetsiasta
kotoisin oleva Katariina Cornaro luopui 1489
oikeuksistaan K:seen synnyinkaupunkinsa
hyväksi. Venetsia säilytti K:n v:een 1570, jolloin
Turkin sulttaani Selim II sen valloitti
Braga-dinon urhoollisen puolustuksen jälkeen. Suuri
kristittyjen verilöyly pantiin silloin toimeen. —
Mehemed Ali anasti K:n 1832, mutta 1840 se
tuli Turkille takaisin. V. 1878 K. luovutettiin
Englannille, 1882 se sai uuden valtiosäännön.
Saaren edistyminen Englannin vallan alla ei ole
ollut erittäin nopea; kuitenkin on täällä m. m.
suoritettu satama- ja vesirakennustöitä, ja
koulu-sekä oikeusoloja on parannettu. G. R. & E. R-n.
Kypselos (lat. Cypselus), Korinthoksen
itsevaltias, hali. n. 657-629 e. Kr. Tarinan mukaan
oli K:n isälle Eetionille ennustettu, että hänelle
oli syntyvä poika, joka kerran oli kukistava
kaupunkia hallitsevat Bakkhiadit (ks. t.). Lapsen
synnyttyä äiti, mainittuun huoneeseen kuuluva
Labda, piilotti poikansa arkkuun pelastaakseen
hänet sukulaistensa vainolta; siitä Iv:n nimi
(arkku =kypse’lc). Ennustuksen mukaisesti K.
sittemmin pääsi Korinthoksen hallitsijaksi ja
saattoi sen kukoistavaan tilaan. — Olympian
Heran-temppelissä säilytettiin puisilla,
kultaisilla ja norsunluisilla korkokuvilla
taitehik-kaasti koristeltua arkkua, joka perintätarinan
mukaan oli juuri se, missä K. oli ollut
kätkettynä ; todennäköisesti oli sen teettänyt ja
pyhittänyt hänen poikansa Periandros. E. R-n.
Kypsä kaihi (Caiaracta matura). Kypsäksi
sanotaan kaihea silloin, kun silmälinssin
samentuminen on jatkunut läpi koko linssin. Tällöin
linssi helposti irtautuu kotelostaan ja on kaihi
senvuoksi sopiva, „kypsä" leikattavaksi. ks.
Kaihi ja C a t a r a c t a. (Y. K.)
Kypsävero, kypsäraha (asiakirjoissa
tavallisesti kips is), vero, jota uuden ajan alussa
maksettiin ainakin Hämeenlinnan läänissä ja
suoritettiin niinhyvin rahassa kuin viljassa.
Hollolan pitäjässä sitä 1556 maksettiin
neljännes-miehelle 2 äyriä kiukaalta, mutta mainitaan
ennen suoritetun luonnontuotteissa, jäniksinä tai
metsoina. [,,Teitin valitusluettelo"; „Asiakirjoja,
jotka valaisevat Suomen kameraalisia oloja", 1 v.j
K. G.
Kypäri 1. kypärä, jostakin kovasta aineesta,
tavallisesti metallista, mutta myös puusta,
nahasta j. n. e. tehty päähine päänsuojaamiseksi
taistelussa. K. tavataan kaikkien aikojen
valloit-tajakansoilla, jopa vanhoilla assyrialaisilla.
Kreikkalaisilla se saavuttaa runsaan muodollisen
kehityksen, se varustetaan silmikolla, korkealla
harjalla ja usein runsailla taiteellisilla
korkokuvilla (kuva 1). Roomalaisten legioonain
tukuttain valmistetut k:t olivat yksinkertaisempia; ne
olivat säännöllisesti puoli pyöreitä, lierit olivat
otsalla ja niskassa ylöspäin käännetyt,
poskisuo-jukset kummallakin puolella (kuva 2). Myöskin
vanhojen germaanien k:t aina Skandinaaviaa
myöten olivat usein erittäin kauniit, kuten esim.
7 :nne)tä vuosis. oleva Upplandin Vendelistä saatu
puolipyöreä, nenäsuojuksella ja kohokuvilla
varustettu k. Suomesta ei ole esihistoriallisia k:ejä
löydetty. Keskiaikaiset vanhimmat k.-muodot
ovat syntyneet itämaisen vaikutuksen alaisina;
ne ovat kartiomaisia, usein niissä on ketjuverkko
niskaa ja poskia suojaamassa. Ristiretkien ai-
kana k. muodoltaan lähenee lieriötä, joka lepää
olkapäillä ja jossa on aukot silmiä varten.
Tällaisessa raskaassa päähineessä soturi oli vaarassa
tukehtua. Tärkeä parannus oli sen vuoksi
liikkuvalla silmikolla varustettu n. s. silmikko-k..
lisäksi vielä tuli irrallinen kaulakappale. Näiden
eri osien sekä itse k:n rakenne, joka yhä
enemmän lähenteli pääkallon muotoa, teki k:t
keskiajan lopulla muodoltaan erittäin vaihteleviksi.
Yksinkertaisia, myöskin meikäläisissä keskiajan
taideteoksissa kuvattuja k.-muotoja on
hyökkäys-hattu (kuva 3) ja saladi-k. (kuva 4).
Tuliaseiden käytännön mukana k. osittain kadotti
merkitystään, mutta säilyi kuitenkin 1600-luvun
keskimaihin. Tämän ajan k:ejä, jotka ovat
liy-vin edustettuina meidänkin museoissamme, ovat.
paitsi jalkaväen liyökkäysliattua, n. s. ratsas-k.
1. burgundilaiskappa (kuva 5), joka on
kehittynyt itämaalaisen (turkkilaisen) vaikutuksen
alaisena, lisäksi vielä silmikko-k. (kuva 6)
haarniskaan liittyvine kaulakappaleineen, esiintyen
kuitenkin vain juhlavaruksena. esim. pystytettynä
kirkkoihin soturivainajain muistoksi, sekä
mo-rioni (kuva 7), joka on 1500-luvulle
luonteenomainen muoto, usein varustettu katolilaisten
merkillä, liljalla, mutta ollut käytännössä myös
pohjoismaissa. — K:n jäte on Ruotsin
ratsuväessä kauas 1700-luvulle käytetty kahden
rauta-vanteen muodostama ristirauta hattujen
sisäpuolella. Antiikin ihastelun mukana k. Ranskan
vallankumouksen jälkeen syntyi uudelleen useissa
muodoissa Euroopan eri armeioissa. Eritoten se
on varsin tunnusmerkillinen Saksan armeialle
suippokypärinä (kuva 8) ja jonkun verran
muutettuna Englannin sotaväelle. Joskin k.
suoja-varuksena on vähäarvoinen, on sillä painostaan
huolimatta se etu, että sen sisässä ilmanvaihto
on parempi ja se tarjoaa parempaa suojaa
päivänpaistetta ja sadetta vastaan kuin lakki. Vain
muutamissa harvoissa joukoissa, Saksassa ja
Venäjällä esim. kyrassieereilla, Ruotsissa
ratsukaar-tissa, se on metallista, muutoin nahasta.
Erikoisia) i suippokvpäriä on vaatepeitteinen n. s.
tropiikki-k. (kuva 9). jota myöskin sotilaat
käyttävät, mutta joka kuumissa maissa on aivan
yleisenä päähineenä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
