- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
267-268

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kysyntä ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

267

Kyydin pito—Kyyhkynen

268

meissä ja soissa sekä maata alituiseksi pelloksi
tahi niityksi perattaissa." Rahkasoiden pinnan
polttamista eli „kydöttämistä" kuten joskus
sanotaan, ei ole kuitenkaan varsinaiseen
kytöviljelyk-*een sekoitettava, ks. Suoviljelys,
Kaskiviljelys. [Gösta Grotenfelt, ,,Suonien [-poltto-viljelys".’]-] {+poltto-
viljelys".’]+} U. B.

Kyydinpito, kestikievarinpitoon yhdistetty tai
itsenäinen, sitä varten pidetyssä julkisessa
huutokaupassa hankittu tehtävä viisivuotiskausi
kerrassaan säädettyä kyytirahaa vastaan antaa
matkustajille kyytiä. Urakalla otetun
ammattimaiden kyydinpidon asemesta kunkin kyytilohon
kyytivelvolliset voivat myös välittömästi 1. n. s.
liollikyytiä ajamalla ylläpitää kyytilaitosta.
Eduskunnan 1910 hyväksymässä, mutta vielä
julkaisemattomassa uudessa kyytilaissa on kyydinpito
jätetty valtion kustannettavaksi ja huollettavaksi
kolmeksi vuodeksi otettujen urakoitsijoiden avulla.

N. M.

Kyyditsemisrasitus ks. K y y d i t y s, K y
y-t i v e r o t.

Kyyditys. Matkustavien kyyditys on eri
maissa tavallisesti järjestetty erikoisen
kyytilai-toksen avulla. — Kyytilaitos, asetuksilla
säännöstelty järjestelmä kyydinniin
ylläpitämiseksi kaikilla tärkeimmillä teillä. Jo muinaisen
Kooman keisarikunnassa oli tällainen kyytilaitos
kehitetty varsin täydelliseksi ja myös
pohjoismaissa oli jo keskiaikana olemassa n. s. t
a-verneja, mikä nimitys sittemmin vaihdettiin
kestikievari nimitykseen. Varemmin oli
m. m. Ruotsin valtakunnassa ollut talonpoikain
yleisenä velvollisuutena ilmaiseksi kyydittää
kuningasta ja kaikkia valtakunnan virkamiehiä
(ks. K r u u n u n k y y t i), mutta kun tämä
rasitus alkoi käydä kansalle liian epätasaiseksi
ja raskaaksi, sovittiin 1600-luvun keskivaiheilla
annetuissa ensimäisissä kestikievarisäännöissä,
että talonpojat maksaisivat säännöllistä
kyyti-veroa ja sen sijaan kokonaan vapautuisivat
ottamasta suoranaista osaa kyyditykseen. Tästä
pitäen tuli matkustavaisten kyyditys ainakin
pääasiallisesti, ammattimaisten kestikievarien
määrättyä maksua vastaan tehtäväksi. — Tarkempia
ohjeita kyytilaitoksesta sisältää sittemmin osaksi
Rakennuskaaren 28 luku yleisessä 1734 vuoden
laissa, osaksi samana vuonna annettu kunink.
kestikievarisääntö. Näitten mukaan kyytilaitos
oli laajennettava valtakunnan kaikki osat
käsittäväksi verkoksi ja kestikievareja, määrätyllä
lie-vosluvulla varustettuina, sijoitettava enintään
kahden penikulman päähän toisistaan.
Kestikie-varinpitäjäin etuoikeutena oli viinan ja oluen
anniskelu valtateiden varsilla. Jos kyytiä haluttiin
yli kullekin kestikievarille määrätyn
kyytimää-rän, oli lähimpien naapurien korotettua maksua
vastaan toimitettava reservikyytiä, ja missä
>-i tämäkään keino riittänyt, oli kaikkien
kyyti-velvollisten kihlakunnanoikeuden määräyksen
mukaan tehtävä hollikyytiä. — Näin
järjestettyä kyytilaitosta ylläpidettiin manttaaliin
pantua maata rasittavilla veroilla, joista ainoastaan
säterit, papiston puustellit ja muutamat
harvat erioikeutetut tilat olivat vapaita. Samalle
periaatteelliselle pohjalle k. on jäänyt voimassa
olevan, marraskuun 12 päivänä 1883 annetun ja
1888 osittain muutetun asetuksen mukaan.
Kyyti-laitokset ovat joko varsinaisia kestikievaritaloja

tai vähempiliikkeisten teitten varsilla
reservi-paikkoja. joista ainoastaan reservikyytiä on saa
tavissa. Kyytilolikona pidetään maalla
kihlakuntaa, jonka kukin kunta kuitenkin itsenäisesti yllä
pitää sille jaetun kyytivelvollisuuden,
kaupunkikunta muodostaa aina oman kyytilohon. Kyydin
pidot kussakin kyytilohon kestikievari- ja re
servipaikassa annetaan viranomaisten
toimittamassa julkisessa huutokaupassa vuokralle
viisvuo-tiskaudeksi kerrallaan, mutta jos huutokaupassa
vaaditaan kyydinpidosta muuta korvausta kuin
säädetyt kyytirahat. jää kvytivelvollisten
kuntakokouksessa päätettäväksi, maksavatko he tästä
korvausta ja mihin määrään vai hoitavatko
kyydinpidon itse (hollikyyti). Vv. 1901-05 oli enää
ainoastaan kymmenen kuntaa, joissa
kyytivelvolliset itse ajoivat hollikyytiä, mikä tällöin on
nimismiehen johdolla järjestetty erityisen
kyyti-luettelon mukaan. — Kaupungissa ei matkustaja
yleensä ok oikeutettu saamaan kyytihevosta
muualle kuin lähimpään kestikievariin, ellei hän
matkusta virka-asioissa, eikä myöskään maalla
muualle kuin kahden kestikievarin väliselle
matkalle. Yhden hevosen vetämiin ajokaluihin saa
lastata korkeintaan 160 kg tai yhden henkilön kera
100 kg ja kahden henkilön kera 40 kg. Yksin
matkustaja saa vaatia kvytihevosen kulkemaan
kuudessa minuutissa kilometrin, mutta jos on
kaksi matkustajaa, voidaan vaatia vain
kahdeksassa minuutissa sama matka. Kyytimaksu on
kaupungista 18 penniä ja maalla 14 penniä
kilometriltä. Matkustajani mukavuuden ja turvalli
suuden säilyttämiseksi sisältävät voimassaolevat
asetukset sitäpaitsi useita yksityiskohtaisia,
sa-konuhkaisia määräyksiä kyytilaitosten hoitajille.

— Kyytilaitoksen kustannus yli koko maan
laskettuna tekee vähän päälle 80 markkaa vuodessa
kutakin manttaalia kohti, mutta kun tämä on
varsin epätasaisesti jaettu, niin että se
pohjoisissa, harvaanasutuissa seuduissa nousee aina
neljäkin kertaa suuremmaksi kuin tiheään
asutuilla seuduilla, on kyytilaitosta vaadittu
uudelleen järjestettäväksi siihen suuntaan, että se
tulisi itsekannattavaksi ja ettei missään
tapauksessa yksin manttaaliin pantu maa, vaan kaikki
verovelvolliset yleensä velvoitettaisiin
suorittamaan mahdolliset kustannukset. Eduskunta
onkin jo 1910 hyväksynyt esityksen uudeksi
kvyti-laiksi, jota ei kuitenkaan vielä ole julkaistu. Sen
mukaan on koko kyytilaitos maassa
kustannettava yleisillä valtiovaroilla ja annettava kussa
kin lohossa vuokralle 3-vuotiskaudeksi kerrallaan,
ks. Kihlakunta, Kunta, Kvytivero.

N. M.

Kyyhkylä, säteritila Mikkelin pitäjässä, 7
km: n päässä kaupungista Ristiinaan vievän
maantien varrella: käsittää kaikkiaan 3 tilaa,
vht. 1V, manttaalia. 1.494 ha. Nykyinen
omistaja maanviljelijä J. Heiskanen. — Päärakennus
vanlia, doorilaistyylisine seinäpilareineen j. n. e.

— Lähellä K:ää Porrassalmen taistelupaikka.

L. H-nen.

Kyyhkynen. Johan Kustaa (1875-1909),
taidemaalari; kotoisin Kemijärven pitäjästä
Ylikylästä. Tuli syks. 1893 Ateneumiin Suomen
taideyhdistyksen piirustuskouluun, jonka
oppikurssin hän suoritti loppuun. Kävi 1900 valtion
stipendillä Pariisissa. Julkisiin
taidenäyttelyi-himme T\. alkoi ottaa osaa n. v:sta 1895 alkaen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0154.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free