- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
275-276

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kyyrö ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

275

Kyöperilänkoski — Käkisalmen linna

276

laiminlyöntinä; vrt. Suomessa käsitystä
Kyöpelinvuoresta, johon naimattomat kuoltuaan
kuviteltiin joutuvan. K. K.

Kyöperilänkoski ks. K y m i n osakeyhtiö.

Kyösti, salanimi, ks. Kokko, J.

Kållby, rautatienasema (V 1.) Oulun radalla
Pännäisten (Beunäsin) ja Kruunupyyn asemien
välillä, 52G km Helsingistä, 228 km Ouluun.

Kädelliset ks. Apina t.

Kädenkatsominen 1. kiromanti a,
luuloteltu taito käden kämmenpuolen uurteista ja
rakenteesta lukea ihmisen luonteensävy ja
ominaisuudet ja niiden johdolla ennustaa hänen
kohtalonsa. Kädenkatsojain käsityksen mukaan ovat
ihmisen elämän tärkeät tapahtumat edeltäkäsin
piirrettyinä kämmeneen. K:ta sanotaan
kaldealaisten ensimäisinä harjoittaneen ja sen näiltä
siirtyneen Egyptiin, josta taas kreikkalaiset sen
perivät. Intiassa se vielä tänäkin päivänä
kukoistaa. Keskiajalla k. oli läheisessä yhteydessä
astrologian kanssa. K:n kukoistusaika
Euroopassa oli 1500- ja 1600-luku; olipa se oppiaineena
yliopistoissakin. K:n edustajista kirjallisuudessa
mainittakoon A. Desbarolles, „Les mystëres de
la main" (uusin pain. 1891) ja Cheiro, ..The
language of the hand" (1901).

Kädestäennustaminen ks. K ä d e n k a t s
o-m i n e n.

Käenkaali ks. O x a 1 i s.

Käenkoski, ent. rautaruukki Ilomantsissa,
Kultajärven kautta Koitereeseen laskevan
Hattu-joen varrella. V. 1839 saivat tehtailija E.
Dahlström ja talollinen F. Piironen lupakirjan
harkkohytin ja kankirautapajan perustamiseen tänne.
Lopetettu 1879. (E. E. K.j

Käenkukka ks. L y e h n i s.

Käenminttu ks. Calamintha acinos.

Käenpiika (lynx torquilla) on 18-19 em:n
pituinen ruskean-, harmaan- ja mustankirjava kii-

pijälintu. Nokka
heikko, samoin
jalat, pyrstö
pehmeä-sulkainen. Ei
kykene kiipeilemään.
Asuma-alana koko
Eurooppa,
pohjoisimpia seutuja
lukuunottamatta,
sekä Keski-Aasia.
Suomessa
jokseenkin yleinen vielä
keskiosissa, mutta
tavataan,
pohjoiseen päin yhä
harvinaisempana, Tornion tasalle asti. Muuttaa
talveksi Pohjois-Afrikkaan ja Etelä-Aasiaan. Pesii
onttoon puuhun, munien 8-11 valkeata munaa.
Elää pääasiallisesti muurahaisista, mutta syö
muitakin hyönteisiä. Muurahaisia se pyydystää
pitkällä, venyvällä ja limaisella kielellään.

E. W. S.

Käenrieska ks. O a g e a.

Käheys, useista eri kurkunpääntaudeista.
ikurkkukatarrista, kurkkutuberkuloosista,
syfiliksestä, kurkkukasvaimista) johtunut
ääntämis-vaikeus. K:n aikana on äänijänteitä säästettävä
olemalla puhumatta, laulamatta, liikkumatta
kylmässä ilmassa j. n. e. Sitäpaitsi on asianomaista
tautia erikoisesti hoidettava. Y. K.

Käenpiika.

Kähler [kël-], Martin (1835-1912), saks.
teologi, professori Haliessa v:sta 1879. K.,
joka on Beckin ja Tholuckin hengessä
työskentelevä raamatunteologi, on useissa teoksissa
asettunut jyrkästi vastustamaan kaikkea kristin
uskon järkeisuskoista heikontamista. Saksan us
konnollisissa piireissä K. nauttii suurta luotta
musta. Pääteos: „Wissenschaft der christlichen
Lehre" (1883-87). Sitäpaitsi: „Dogmatische Zeit
frågen" I-II (1907-08). E. K-a.

Käki (Cuculus canorus) on levinnyt melkein
koko Vanhaan maailmaan; asustaen
pesimis-aikaan palearkti-sella alueella k.

muuttaa täältä

Etelä-Af rikkaan,
Intiaan ja
Aust-raaliaan. On
yleinen Suomessa
Lapin perukoille asti.
Tulee toukokuun

alkupuoliskolla ja muuttaa elokuun lopulla pois,
nuoret linnut viipyvät joskus syyskuuhun saakka.
Koiras on
yläpuolelta tuhkanharmaa,
alapuolelta valkean
ja mustan
poikki-juovainen. Pyrstössä ja siipien
alapuolella valkeita
täpliä. Naaras on
ruskean- ja
mustankirjava, hyvin
vaihtelevavärineu.
Siimakehä kirkkaan-keltainen, nokka musta, suu
punakeltainen, jalat keltaiset. — Kuten
muillakin kiipijälinnuilla on sen ulkovarvas taapäin
kääntynyt vaikkei k. kykene kiipeilemään. K. ei
rakenna pesää, ei haudo muniaau eikä hoida poi
kasiaan, vaan jättää nämä huolet pikkulinnuille,
tavallisimmin leppälinnuille, västäräkeille,
taskuille, kertuille y. m. Käenpoikasen kasvaessa
toiset poikaset kuolevat nälkään tahi se
tukahduttaa ne ahtaassa pesässä. K. on sangen
hyödyllinen hyönteissyöjä. Sen pituus on n. 37 cm:iä.

E. W. S.

Käkikoski, Hilda M a r i a (1864-1912), opet
tajatar, kirjailija. Vv. 1891-1903 historian opet
tajana Helsingin suom. yhteiskoulussa ja
1897-1902 Suom. tyttökoulussa. K:n julkaisuista mai
liittäköön ,.Toivon toukomailta" I-III. „Leikki ja
työ", „Päivä Veronassa, viikko Venetsiassa" sekä
,,Suomen historia nuorisolle". K. otti innokkaasti
osaa naisasialiikkeeseemme ja oli kahdesti
edustajana valtiopäivillä.

Käkisalmen kihlakunta käsittää Sakkolan.
Metsäpirtin, Pyhäjärven, Räisälän. Käkisalmen.
Kaukolan ja Hiitolan kunnat Viipurin lääniä.
Pinta-ala 2.377.4 knr; väkiluku v. 1908 38,625
henkeä (=16,2 l:tä knr:iä kohti). L. II-nen.

Käkisalmen linna, alkujaan karjalaisten ra
kentama kylälinna, Vuoksen virrassa hiukan
nyk. linnasaarta ylempänä olevalla Kalliosaarella.
V. 1294 tai 1295 valloittivat sen ensi kerran ruotsa
laiset ja vähän ajan perästä heiltä venäläiset, jotka
1310 hävittivät vanhan linnan ja rakensivat
uuden nyk. paikalle. V. 1314 karjalaiset
valloittivat venäläisten rakentaman linnan ja antoivat
sen ruotsalaisille, mutta hyvin pian se joutui

Käki, koiras.

Käki. naaras.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0158.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free