- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
299-300

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Käsiraudat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

kaupunkien, mutta vain harvoja maaseutujen
käsityölaitoksia). V. 1909 vahvistetun uuden
teollisuustilastokaavan mukaan kootaan tiedot
varsinaisesta tehdasteollisuudesta joka vuosi, mutta
käsityölaitoksista joka viides vuosi.
[Yhteiskunnallinen käsikirja, „Käsityö”.] — K:stä koulun
opetusaineena ks. Käsityöt; vrt. myös
käsitöiden erikoisaloja käsitteleviä artikkeleita.

V. V-aa.

Käsityö- ja tehdasyhdistykset ks.
Käsityöläisjärjestöt.

Käsityökamari, käsityön etuja valvova
valtuusto. Erityisiä käsityökamareja on olemassa
vain Saksassa (v:n 1897 laki). K. käsittää
tavallisesti kokonaisen hallintopiirin. Jäseniä
niihin valitsevat ammattikunnat ja käsityöläisten
teollisuusvhdistykset omien jäsentensä
keskuudesta. Niiden erityisenä tehtävänä on
oppilasolojen lähempi järjestäminen ja valvonta,
lausuntojen antaminen käsityöläisasioista,
ammattikoulujen perustaminen. Ranskassa ja Itävallassa
valvovat käsityön etuja teollisuuskamarit.

Käsityökoulut ks. Kotiteollisuus.

Käsityöläinen (myös käsiammattilainen),
epätäsmällinen nimitys, jolla tavallisimmin
ymmärretään käsityöllä eläviä henkilöitä yleensä,
panematta huomiota siihen, ovatko he työnantajia,
yksinäisiä („itsensä elättäjiä”) vai
palkkatyöläisiä; joskus k:llä taas nimenomaan tarkoitetaan
käsityön työnantajia. V. V-aa.

Käsityöläisjärjestöt. Vanhimpia
käsityöläisjärjestöjä olivat ammattikunnat, kisälliliitot ja
käsityöläisten veljeskunnat (ks.
Ammattikunta ja Kisälli). Suomen uudemmat
käsityöläisjärjestöt ovat haarautuneet alkuansa
käsityöläismestarien ja työntekijäin yhteisiin, mutta
sittemmin puhtaiksi työväenjärjestöiksi
muuttuneisiin ammattiyhdistyksiin (ks. t.),
ja varsinaisiin työnantajain järjestöihin, jotka
ovat perustetut etupäässä Ruotsin mallin mukaan
ja ovat nykyisin kahdenlaatuisia. 1) Kussakin
kaupungissa on elinkeinolain mukaan oleva
virallisia elinkeinovhdistyksiä; sellaisen voivat
kaupungin käsityöläiset perustaa yhdessä toisten
elinkeinonharjoittajain kanssa tai erikseen (vrt.
Elinkeinoyhdistykset). Useimmissa
kaupungeissa ovat käsityöläiset ja tehtailijat
perustaneet erityisen yhdistyksen, käsityö- ja
tehdasyhdistyksen. Jäsenyys siinä on
pakollinen kaikille ilmoitusvelvollisuuden alaisille
käsityöläisille; sen „valtuutettujen” tulee m. m.
laatia virallisesti vaadittuja mietintöjä ja
selityksiä, antaa kisällitodistuksia ja mestarikirjoja,
koettaa sovittaa työriitoja, tarkastaa heille
jätettyjä oppilassopimuksia, pitää silmällä
oppilaitten ia työntekijäin opetusta ja hoitoa j. n. e.
2) Yhteisten etujensa valvomiseksi on
käsityöläisillä monin paikoin vapaita paikallisia
yhdistyksiä, kuten käsityöläis- ja teollisuusklubeja.
Muutamain käsityöammattien alalla ovat
työnantajat perustaneet koko maan käsittäviä liittoja,
jotka pääasiallisesti toiminevat työväen
ammattiliittojen vastapainona. Koko maata käsittävä
yleinen käsityöläisjärjestö on Helsingissä toimiva
Suomen teollisuusvaliokunnan
keskuskomitea
(per. 1898), johon kuuluu 7,
yleisessä teollisuuden harjoittajain
kokouksessa
valittua jäsentä. „Suomen
teollisuusvaliokuntaan”, joka kokoontuu
keskuskomitean kutsusta, valitsevat kaupunkien käsityö- ja
tehdasyhdistykset jäseniä oman jäsenlukunsa
perusteella. Tämän keskusjärjestön
äänenkannattaja on v:n 1910 alusta ilmestyvä kuukauslehti
„Käsityö- ja teollisuuslehti” (myös ruotsiksi).
[Yhteiskunnallinen käsikirja, „Käsityö”; Suomen
teollisuusvaliokunnan keskuskomitean
vuosikertomukset.] V. V-aa.

Käsityöläiskoulut (käsiammattilaiskoulut)
Suomessa, järjestetyt 25 p. marrask. 1885
annetulla asetuksella vanhempain n. s. sunnuntai- ja
iltakoulujen sijaan, ovat joko alempia
käsityöläiskouluja
, jotka antavat
alkeisopetusta käytännöllisissä aineissa (piirustuksessa,
laskennossa y. m.), ja ylempiä
käsityöläiskouluja
, joissa annetaan jatkuvaa
opetusta samoissa aineissa erittäin silmällä pitäen
muotoaistin kehittämistä. K. ovat kaupunkien
tai yhdistysten perustamia, mutta valtio maksaa
puolet niiden kustannuksista. Alempain
käsityöläiskoulujen yhteyteen on paikoin perustettu
valmistavia kursseja. — Viime vuosina ovat
muutamat kaupungit (Helsinki, Pori, Porvoo, Kotka)
perustaneet valmistavia
ammattikouluja
, joiden tarkoitus on valmistaa kansakoulun
käyneitä poikia ja tyttöjä taitaviksi
ammattilaisiksi eri käsityö- ja kotitalousaloille; nämä
koulut jakautuvat 2-vuotisiin ammattikursseihin ja
niihin on yhdistetty „harjoitustyöpajoja”. —
Korkein käsiammatillinen oppilaitos on 1871
perustettu, nykyisin taideteollisuusyhdistyksen
ylläpitämä taideteollisuuskeskuskoulu
Helsingissä, missä kehitetään opettajia
käsityöläiskouluihin ja pidetään 3-vuotisia kursseja
useissa taideteollisuuden haaroissa. — Työvuonna
1909-10 oli Suomessa kaikenlaatuisia
käsityöläisoppilaitoksia 57 ja niissä oppilaita yhteensä 3,632
(alempia k:ja 38, oppil. 1,858; ylempiä k:ja 12,
oppil. 800, valmist. ammattik. 6, oppil. 364;
taideteoll. keskusk. 1, oppil. 610).
[Teollisuushallituksen tiedonantoja 3 ja 53.] V. V-aa.

Käsityöläiskysymys tarkoittaa nykyajan
käsityössä vallitsevaa, etupäässä suuren teollisuuden
kilpailun aiheuttamaa pulaa sekä
pyrkimyksiä käsityön suojelemiseksi ja kohottamiseksi
m. m. lainsäädännön ja tehokkaan
valtionavustuksen kautta. Nämä pyrinnöt ovat
keskittyneet etenkin oppilasolojen korjaamiseen ja
ammattiopetuksen kohottamiseen. Suomessa on
näitä asioita viimeksi harkinnut 1908 asetettu
ammattikasvatuskomitea, joka on valmistanut
teollisuusammattien oppilasoloja koskevan
lakiehdotuksen. [Ammattikasvatuskomitean
julkaisuja I-II. — Waentig, „Die gewerbepolitischen
Anschauungen in Wissenschaft und Gesetzgebung
des 19. Jahrhunderts” teoksessa „Die
Entwickelung der deutschen Volkswirtschaftslehre im
neunzehnten Jahrhundert”.] V. V-aa.

Käsityöläislaki sisälsi varhemmin
käsityöläis-ammattikuntia järjestävät oikeussäännöt,
mutta elinkeinovapauden (ks. t.) tultua voimaan
ei erikoista k:ia enää ole olemassa. N. M.

Käsityöläisyhdistykset ks.
Käsityöläisjärjestöt.

Käsityön ystävät ks. Suomen käsityön
ystävät
.

Käsityöseminaari. K:ia ei Suomessa erikoisena
oppilaitoksena ole, vaan opettajakokelaat
valmistuvat tätä opetusta varten

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0170.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free