- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
301-302

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Käsityöt ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

301

Käsityöt

302

samme. Alustavia kolmikuukautisia tai
lyhempi-aikaisiakin yksityisiä kursseja 011 sitävastoin
pidetty. — Kotiteollisuuskouluja varten
valmistuvat opettajat viime asteessa etupäässä
Helsingin käsityökoulussa ja Wetterhoffin työkoulussa
Tampereella (naiset) sekä Helsingin
käsiteolli-suuskoulussa (miehet). — Niistä ulkomaisista
k:eista, joissa suom. oppilaita on enemmän
käynyt, ovat huomattavimpia Otto Salomonin 1872
Nääsin tilalle Lounais-Ruotsissa, Aksel
Mikkel-senin 1882 Næstvediin Tanskassa (nyk.
Kristiaa-niassa), ja toht. Götzen 1887 Leipzigiin
perustamat.

L. Mnen.

Käsityöt, kasvatusop. Käsityön merkitys
opetusaineena kouluissa on jo kauan ollut
tunnustettu. Amos Comenius, Locke. Rousseau,
Pestalozzi, Fröbel, Herbart, Ziller ja useat muut
kasvatusopin edustajat ovat siitä huomauttaneet ja
tätä ainetta kouluissa opetettavaksi suositelleet.
On osoitettu, että se harjoittamalla kättä
taitavaan työhön täydentää opetusta tärkeällä alalla
ja tavalla, jota ei mikään muu oppiaine voi
täysin korvata. Lisäksi se kehittää silmän
tarkkuutta ja kauneustajuntaa sekä totuttaa
harkittuun työhön, huolellisuuteen ja
kestävyyteen. Vieläpä se edistää terveyttä ja on
omiansa herättämään mieltymystä käytännöllisiin
toimiin sekä myötätuntoa niitä kansankerroksia
kohtaan, jotka elättävät itseänsä kättensä työllä.
Tätä käsityönopetuksen osaksi tullutta
tietopuolista tunnustusta ei kuitenkaan pitkiin aikoihin
vastannut mikään yleisempi käytännöllinen
pyrintö saada sitä koulun opetusaineeksi muiden
rinnalle. Ensimäiset mainittavat yritykset siihen
suuntaan lienevät Francken, Semlerin.
reaalikou-lun perustajan, sekä filantropistien. varsinkin
Salzmannin. 1700-luvulla oppilaitoksissaan
toimeenpanema käsityönopetus. Samalla vuosisadalla
perustettiin myöskin käsityökouluja
(Industrie-schulen) kansakoulujen yhteyteen Itävallassa
ja Saksassa, mutta tämä opetus tarkoitti
enemmän työansion hankkimista lapsille kuin
kasvatusta. Vielä 19:nnen vuosis. alkupuolella
harjoitettiin kasvatuksellista käsityönopetusta miltei
yksinomaan yksityisissä kasvatuslaitoksissa, joissa
nimenomaan pyrittiin uusia kasvatusopillisia
periaatteita toteuttamaan. V. 1886 perustettiin
vihdoin E. v. Schenckendorff in alkuunpanosta
Saksassa yhdistys poikain käsitöiden edistämiseksi,
ja seur. v. W. Götze perusti Leipzigiin
veiston-opettajain valmistuslaitoksen, jonka johtajana
nykyään on tunnettu poikain käsityönopetuksen
harrastaja toht. A. Pabst. Näiden harrastusten
kautta on poikain käsityölle vähitellen saatu
tilaa vapaaehtoisena aineena monissa Saksan
kansakouluissa. Oppikouluihinkin on pyritty sitä
koteuttamaan.

Ranskassa tehtiin käsityönopetus
pakolliseksi aineeksi kansakouluissa 1882, ja sen
järjesti kasvatusopillisten periaatteiden mukaisesti
M. Salicis. Siinä on savenmuovailulla suuri tila
ja lisäksi harjoitetaan puutyön rinnalla paljon
paperi- ja pahvitöitä. Varsinainen puunveisto
tulee vasta yläasteilla käytäntöön. —
Englanti i s s a ja A m e r i i k a s s a on poikain
käsityönopetus samansuuntaista kuin Ranskassa.
Amerii-kassa on viime aikoina perustettu ylempiä
kouluja (n. 14-18-vuotisia varten), joissa käsityön-

opetus on tärkein opetusaine (nyiiiual truining
higli scliools).

Skandinaavi a ssa alkoi käsityönopetuk
sen harrastus vähän aikaisemmin kuin
Länsi-Euroopassa ja Ameriikassa. Tanskassa sen
panivat alkuun kirjankustantaja Rom ja
ratsumestari Clauson-Kras v:n 1864 jälkeen. Tanskan
käsityönopetuksen varsinaiseksi edustajaksi tuli
sittemmin opettaja Aksel Mikkelsen, joka 1883
perusti veistokoulun ja sittemmin
veistonopettaja-seminaarin. Ruotsissa oli aikaisin
käsityönopetuksen harrastaja rehtori K. E. Palmgren, joka
perusti Tukholmaan veistokoulun. Tärkeämmäksi
tuli kuitenkin pian Otto Salomonin johtama, v.
1872 perustettu Nääsin veistonopettajain
seminaari ; se pian hankki ,.ruotsalaiselle veistolle"
maailmanmaineen. Pakollinen ei ole
veistonope-tus Skandinaavian kansakouluissa, mutta se
nauttii valtion kannatusta ja on jo sangen yleisesti
otettu käytäntöön.

S u n m e s s a käsityönopetus Uno Cygnaeuksen
alkuunpanosta tuli kansakoulussa pakolliseksi
aineeksi v:n 1866 kansakouluasetuksen kautta,
aikaisemmin kuin missään muussa maassa.
Sittemmin poikain käsityönopetusta on käsitellyt
eräs kotiteollisuuskomitea 1873 sekä käsityön
opetuskomiteat 1884-86 sekä 1911-12. Kansakou
luu käsityönopetus ei ole, huolimatta
aikaisemmasta alustaan, viime aikoina kehittynyt meillä
yhtä voimakkaasti kuin monessa muussa maassa.
Kuitenkin se on saanut runsasta kannatusta sekli
valtion että kuntain puolelta. Huomioon ottaen
eri käsityöhuoneiden rakentamista melkein kaik
kiin kansakouluihin. eri opettajain palkkaamista
ja valmistamista sekä työkalujen ynnä
työpaikkani hankkimista voidaan laskea, että kansakou
lujen käsityönopetus — tyttöjen verrattain vähiä
kustannuksia kysyvät käsityöt siihen luettuna —
tuottaa Suomen kansalle ainakin yhden miljoonan
markan vuotuiset menot yli sen mitä varsinai
sen opettajan tvö ja luokkahuone maksavat.

Tyttöjen käsityönopetus on
kehittynyt jotenkin itsenäisesti ja riippumatta poikien
käsityönopetuksesta. Sitä oli Saksassa jo 1700
luvulla kansakouluissa (Industrieschulen) sekä
tyttökouluissakin. Mutta vasta Rosalie
Schallen-felil järjesti viime vuosisadan keskipalkoilla
tämän opetuksen kasvatusopillisille periaatteille.
Hänen alkuunpanemaansa n. s. Sehallenfeldin
menetelmää ovat sittemmin kehittäneet Julie Legorju.
F. Krause yhdessä Johanna Metzelin kanssa sekä
varsinkin Elisabeth Altmann. Uusia uria tälle
opetukselle on tahtonut aukaista tämän
vuosisadan alussa Johanna Hipp, joka panee
pääpainon muotojen luomiselle eikä käden enemmän
tai vähemmän koneelliselle harjoittamiselle.
Hänen pääteoksensa 011 v. 1903 ilmestynyt
,.Hand-arbeit der Mädchen", mikä yhdessä Margot Gru
peu ..Die neue Nadelarbeit" nimisen kirjan
kanssa antaa hyvän käsityksen niistä uusista
päämääristä, joita tyttöjen käsityönopetus
nykyään tavoittelee. — Ruotsissa on tyttöjen
käsityönopetuksen kehitykseen vaikuttanut v:n 1881
jälkeen ennen muita Hulda Lundin, joka on
muodostellut Sehallenfeldin metodin Ruotsin
oloihin paremmin soveltuvaksi. Hänen vaikutuksensa
on tuntunut myöskin meidän maassamme. — Suo
messa on tyttöjen käsityönopetusta käsitellyt
erityinen komitea vuosina 1889-92 sekä yhdessä poi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0171.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free