Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo / 359-360 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laakso ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Laama.

ovat toisin kuin kamelilla mukautuneet
jyrkillä kalliorinteillä kiipeämiseen. Varpaat ovat
enemmän erillään
toisistaan ja polkuanturat
pienemmät, mutta
kaviokynnet, jotka kamelilla
vain vähän pistävät esiin
anturasta, ovat pitemmät
ja suipommat. Karva
on pitkää ja tiheätä,
häntä lyhyt. Suuttuneina
l.. kuten muutkin
kamelieläimet, sylkäisevät
pahanhajuista puoleksi
sulanutta ruokaa
puolustuksekseen vihollisiensa
silmille. — L:stä
mainitaan 4 lajia: laama
(Auchenia lama),
alpakka (A. pacos), huanako (A. huanaco) ja
vikunja (A. vicugna), joista kaksi ensimäistä
ovat kesyeläimiä, muut villejä. Laama on
kookkain kaikista sukulaisistaan, täysikasvanut eläin
n. 1,2 m korkea. Sen moniväristä karvaa
käytetään kankaiden ja köysien valmistukseen;
nahkaa, lihaa, maitoa jopa lantaakin (poltto-aineena)
käyttävät alkuasukkaat hyväkseen. Kantojuhtana
laama on erinomainen; se kulkee melkein yhtä
helposti vuoren rinteillä kuin tasaisella maalla,
on kestävä, mutta ei siedä alankojen kuumaa
ilmanalaa, missä vuoristosta tulleet
laamakaravaanit usein kadottavat suuren osan eläimistään.
Alpakka on edellistä pienempi, hyvin lampaan
näköinen. Sitä hoidetaan yksinomaan pitkän ja
pehmoisen villansa takia; kantojuhtana sitä ei
käytetä. Laama ja alpakka ovat Ameriikan
harvoja alkuperäisiä kotieläimiä. Sukulaissuhteet eri
l:n välillä eivät ole kylliksi selvitetyt;
muutamat tutkijat tahtovat johtaa molemmat kesyt
muodot villistä huanakosta. P. B.

Laamanni (mruots. laghmaþer, laghman),
useilla muinaisgermaanisilla kansoilla ja
varsinkin muinaisskandinaaveilla erittäin tärkeä
virkamies. Alkuaan l. todennäköisesti merkitsi vain
laintaitoista miestä, joka antoi neuvoja
lakiasioissa, mutta jo varhain l. oli Ruotsissa
maakunnan johtava luottamusmies. L:n tärkeimpänä
tehtävänä oli esittää, selittää ja kehittää lakia ja
maakuntakäräjäin puheenjohtajana hän johti
niillä harjoitettua lainsäädäntöä, lainkäyttöä ja
hallintoasiain käsittelyä, sekä valvoi päätösten
täytäntöön panoa. L. valvoi sitäpaitsi
maakunnan johtajana sen etuja kuningasta vastaan,
„tuomitsi” valitun kuninkaan hänen virkaansa ja
otti sittemmin Maunu Eerikinpojan maanlain
määräysten nojalla 12 miehen kera maakunnan
puolesta osaa kuninkaan vaaliin Moran niityllä.
Kuninkaan vallan kasvaessa l. menetti tämän
maakuntain itsehallintoa suojaavan asemansa ja tuli
kuninkaan neuvoston jäsenenä itse asiassa
kuninkaan vallan tueksi maakunnissa, jotapaitsi l.,
kun kuninkaanvaali sekä lainsäädäntö- ja
verotusoikeus siirtyivät valtiopäiville ja hallintotoimet
erinäisille kuninkaan virkamiehille, jäi vain
tuomariksi, virkapiirinä lakikunta. L:n asema oli
jo suuressa määrin muuttunut tällaiseksi silloin
kun l.-laitos tuotiin Suomeen. L. mainitaan meillä
ensimäisen kerran v. 1324. Maamme oli silloin
yhtenä lakikuntana, mutta jaettiin v. 1435
kahteen, ja sittemmin perustettiin vielä useampia
l:n-virkoja. Kun sitten l:n tuomiovallankin
merkitys vähitellen väheni, ja l:n-oikeudet vihdoin
näyttivät tarpeettomilta, lakkautettiin v. 1868
silloiset 6 l:n-virkaa (Ruotsissa ne lakkautettiin
jo v. 1849). L:n arvo on senjälkeen vain
arvonimenä annettu joillekin lainkäytön alalla
toimiville virkamiehille. — L:n valitsivat alkujaan
maakuntalaiset itse elinajaksi ja usein valittiin
poika isänsä jälkeen. Sittemmin säädettiin Maunu
Eerikinpojan maanlaissa, että maakuntakäräjillä
tuli valita 12 valitsijamiestä, joiden yhdessä
kirkon edustajain kanssa ehdolle panemasta 3:sta
henkilöstä kuningas nimitti toimeen yhden.
Kuitenkin tuli 1500-luvulta alkaen tavaksi, että
kuningas ilman muuta nimitti l:n, jonka aatelistolle
annettujen erioikeuksien nojalla tuli olla aatelia,
jotapaitsi hyväpalkkaiset l:n-virat usein tulivat
prebendeinä valtaneuvoksille, jotka hoidattivat
niitä sijaisilla (alilaamanneja,
lainlukijoita). Tästä aiheutuneiden valitusten johdosta
säädettiin v. 1680, että l:n, joka ei saanut olla
valtaneuvos, tuli itse hoitaa virkaansa, ja 1723
vuoden aateliston erioikeuksissa ei näitä virkoja
enää aatelisille pidätetty. —
Oikeudenkäyntilaitoksemme uudistusehdotuksen mukaan
perustettaisiin maahamme uudelleen l:n-virkoja, vrt.
Laamanninkäräjät, Laamanninoikeus,
Maakuntakäräjät. K. K-a.

Laamannikunta, laamannin (ks. t.)
virkapiiri, lakikunta.

Laamannin- ja tuomarinvero, Suomessa ja
Ruotsissa vanha henkilökohtainen vero, joka
johtui rahvaan ikivanhasta velvollisuudesta ylläpitää
käräjillä laamannia ja kihlakunnantuomaria. L. ja
t., joka 1741 annetun kunink. ohjesäännön mukaan
oli 18 äyriä savulta l. ruokakunnalta, joista ¹/₃
laamannille ja ²/₃ kihlakunnantuomarille,
lakkautettiin useiden muiden henkilöverojen kera 1865,
jolloin nykyinen henkivero säädettiin, vrt.
Henkivero. K. K-a.

Laamannin käräjäjyvät l.
laamanninkäräjäkapat l. laamanninkapat l.
-jyvät ks. Käräjäkapat.

Laamanninkäräjät (ruots. lagmansting),
laamanninoikeuden toimikaudet. L. saivat meillä
alkunsa muinaisruotsalaisista maakuntakäräjistä
(ks. t.), jotka, sittenkun niiden tehtäväksi jäi
vain lainkäyttö, saivat l:n nimen. L:iä pidettiin
muinoin tavallisesti erikseen kussakin
käräjäkunnassa, milloin useammin, milloin harvemmin,
mutta loppupuolella 1600-lukua säädettiin
pidettäviksi vain koko lakikunnalle yhteiset käräjät
ja v. 1734 lain mukaan tuli l:iä olla lakikunnassa
kerran vuodessa elok. 24 ja syysk. 29 p:n
välisenä aikana. L. lakkautettiin meillä v. 1868. —
Oikeudenkävntilaitoksemme uudistusehdotusten
mukaan olisi lakikunnassa pidettävä yhdeksät
varsinaiset l. vuodessa, jotapaitsi tarpeen vaatiessa
voitaisiin pitää ylimääräisiä istuntoja, vrt.
Laamanni, Laamanninoikeus. K. K-a.

Laamanninoikeus (ruots. lagmansrätt),
Ruotsissa ja Suomessa ennen yleinen
kihlakunnanoikeutta ylempi ja hovioikeutta alempi
tuomioistuin maalla, jonka tuomiopiirinä oli useita
tuomiokuntia käsittävä lakikunta. L. oli Ruotsissa
sangen vanhaa juurta, sen tuomiopiiriin kuuluivat
alkuaan kaupungitkin, jotka n. 1350 annetussa
yleisessä kaupunkilaissa jo siitä erotettiin, ja sitä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>