- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
365-366

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laatokka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

pohjoiseenpäin on n. 2 peninkulman matkalla
pitkin rannikkoa postbothnialaista
migmatiittigraniittia ja siitä sitten Sortavalan tienoille
saakka prekalevalaista migmatiittigneissiä ynnä
sen joukossa siellä täällä pienempiä alueita
edellämainittua graniittia. Sortavalasta
Uuksunjoen seuduille (Pitkänrannan ja Salmin
kirkonkylän keskivälille) seuraavat sitten
laatokkalaiset liuskeet (joita hiukan esiintyy myös
Kurkijoella) ynnä pienempiä alueita
prebothnialaisia tai iältään epävarmoja gneissigraniitteja
ja graniittigneissejä. Tästä alueesta eteläänpäin
esiintyy rapakivigraniitteja, kunnes nämä,
kuten koko vanhempi vuoriperäkin, peittyvät
nuorempain muodostumain alle Venäjän rajalta
eteläänpäin. Seuraava alue on kvartääristä hiekkaa
ja savea Syvärinjoen seuduille asti, samaa kuin
länsipuolinen rannikkokin Käkisalmesta Nevan
suuhun, jossa tulevat vastaan kambri- ja
siluurimuodostumat, reunustaen sitten eteläistä
rannikkoa Syvärin suulle saakka (pieni alue näitä
muodostumia on myös L:n länsirannalla Suvannon
eteläpuolella Suomen rajan paikoilla). Rannat ovat
koko matalalla L:n osalla hiekkaa ja
useammanlaatuista savea. — Mantsinsaari, Valamo ja yleensä
L:n ulapan saaret ovat jotunilaista diabaasia.
Erityisesti mainittakoon Pitkänrannan (ks. t.)
metalliseutu ja Sortavalan pohjoispuolella
esiintyvät marmorit.

Syvyyssuhteet. Edellä on jo huomautettu
pohjoisen Laatokan suuremmasta syvyydestä
eteläiseen osaan verrattuna. Eteläiseltä rannikolta
pohja alenee aivan vähitellen, niin että esim.
Pähkinänlinnanlahden ja Olhavanlahden
keskimääräinen syvyys ei ole täyteen 10 m:iä;
mainittujen lahtien välisen niemimaan pohjoisimmasta
kärjestä, Paigatš-niemestä (Ligovon kylästä)
pohjoiseen tapaa 20 m:n syvyyskäyrän vasta n.
15 km:n päässä rannasta, 40 m:n syvyyskäyrän
n. 35 km:n päässä, 60 m:n syvyyskäyrän n. 50
km:n päässä, 80 m:n syvyyskäyrän n. 90 km:n
päässä ja 100 m:n syvyyskäyrän n. 105 km:n
päässä rannasta, kun taas 100 m vettä pohjoisella,
tai oikeammin luoteisella rannikolla tavataan
paikoittain jo n. 3 km:n päässä rannasta ja 150 m
jo n. 4 km:n päässä. Pohjoisella L:lla
huomataan kaksi suurempaa aluetta, joissa veden
syvyys on säännöllisesti 150-200 m; niistä
toinen sijaitsee Valamon ja Jaakkiman välillä,
heittäen vielä kapeahkon kielekkeen Sortavalan
eteläsaaristoon, toinen Kurkijoen edustalla;
edellisessä tunnetaan kolme laajempaa hautaa, joissa
syvyys on päälle 200 m (lähin alkaa Valamosta
n. 10 km:n päässä länteen ja molemmat toiset
sijaitsevat siitä länsi-luoteeseen), ja jälkimäisessä
kaksi (n. 10-15 km:iä Kurkijoen rannikolta
kaakkoon). Syvin mitattu paikka 260 m., (122
syltä) on tavattu Valamosta länteen olevassa
lähimmässä mainituista syvänteistä (A. P.
Andrejevin mukaan). Keskisen L:n syvyys on n.
40-80 m. — Vertailun vuoksi mainittakoon, että
Suomenlahden keskiosien syvyys vaihtelee 40-80 m,
etelämpänä on tosin 80-100 m:n syvyisiä alueita,
mutta ainoastaan muutamia vähäpätöisiä kohtia,
joissa on vettä päälle 100 m, sekä Suomenlahden
suurin mitattu syvyys 121 m (Kokskärin
lähellä).

Eteläisellä L:lla, varsinkin juuri
etelärannikoilla, on runsaasti laajoja matalikkoja.
Huomattavimmat niistä ovat: Strelkovajan
matalikko Pähkinänlinnanlahden suulla, n. 7 km
pohjoiseen Karedžin majakasta (syvyys 0,5-7,5 m);
— Železnitsan matalikko edellämainitussa
lahdessa 8,5 km lounaaseen Karedžin majakasta
(syvyys 0,5-5 m); — Goloveškan moniosainen
matalikko, ulottuva Paigatš-niemestä n. 16 km
pohjoiseen (syvyys 0,5-13 m); — Suhon matalikko
Suhon majakan ympärillä, Olhavanlahden suun
ulkopuolella (syvyys 0,5-6 m: n. 5 virstaa
majakasta etelään on kapea 10 m:n syvänne, mutta
siitä jatkuu matalikko taas yhtenäisesti L:n
etelärannikkoon saakka); — Torpakovan
matalikko Syvärinlahden länsireunustalla
Torpakovan majakan ympärillä (jatkuu pohjoiseen lähes
9 km Gosudarevan luotoon; syvyys 1-6 m); —
Konnun matalikko itärannikolla,
valtakunnanrajalta (Variskivestä) n. 7 km länsilounaaseen,
lähes 27 km Heinäluodon majakan
kaakkoispuolella (syvyys 0,3-5,5 m) ; — Taipaleenluodon
matalikko länsirannikolla valtakunnanrajalta
koilliseen. n. 12 km koillispuolella Saunanientä
(syvyys 0,3-8 m).

Pohjois- ja luoteisrannikolla sijaitsee L:n
varsinainen saaristo, muilla rannikoilla
esiintyy vain siellä täällä jokunen yksinäinen saari
tai muutamia harvoja lähekkäin kuten esim.
Mantsinsaari ja Lunkulansaari (ks. n.) Salmissa:
huomattavammista yksinäisistä mainittakoon
Salosensaari Olonkajoen suun eteläpuolella,
Ptinovinsaari (pit. 6,3 km, lev. 3 km; koko
etelärannikon suurin saari) Olhavanlahden
länsireunustalla ja Konevitsa (ks. t.) länsirannikolla.
Varsinaisen saariston suurimmista saarista
mainittakoon: Kilpolansaari Hiitolan pitäjässä,
Kuhkaan-, Sorolan- ja Timonsaaret sekä Puutsaari
Jaakkimassa, Riekkalansaari, Tulolansaari ja
Orjatsaari Sortavalan saaristossa. Ulapan
saarista mainittakoon: Valamon saariryhmä (ks. t.)
sekä Kurkijoen edustalla Heinäsenmaa ja
Vossinansaari (ks. n.). Kaikkiaan saaristo käsittää n.
577 km2 L:n pinta-alasta.

Pohjan laatu (A. P. Andrejevin mukaan)
on koko Pohjois- ja Keski-L:lla kallion,
moreenin y. m. perustan päälle asettunutta lietettä,
rannikoilla ja Keski-L:lla sinertävän
harmahtavaa ja Valamon sekä kaikkien muiden
ulkosaarien ympärillä ja välillä yhtenäisesti ruskeahkoa.
Matalan L:n rannikoilla lähinnä äyrästä
hiekkaa, sitten kapeampana tai leveämpänä
vyöhykkeenä savea hiekkakerroksen alla sekä
paikoittain (Olhovanlahden ja Syvärin välillä)
punertavaa lietettä; viimeksimainitun vyöhykkeen
ulkopuolella runsaasti hiekansekaista lietettä
aikaisemmin mainittuun Keski-Laatokan
harmahtavalietteiseen pohja-alueeseen saakka.

Vesi. L:n sadealue käsittää 276,164 km2,
josta suurin osa kuuluu kolmeen isoon
jokialueeseen: Vuoksen (67,345 km2), Syvärin (21,110 km2)
ja Olhavan (80,093 km2). Seuraavat joet
järjestyksessä ovat Sjas- ja Jänisjoki. Kaikkiaan
laskee Laatokkaan 56 jokea (pitempiä kuin 5 km),
niistä 40 Suomen puolelta.

Sateen runsauden vaihtelusta sadealueella
pääasiassa johtuu useampivuotiset veden
korkeuden muutokset
L:ssa. Aivan yleisesti
uskovat L:n rannikkoasukkaat veden 7 v. yhtäpäätä
nousevan ja saman ajan taas laskevan, mutta
Valamossa 50 v:n aikana tehdyt havainnot

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:28:18 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/5/0205.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free