- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
367-368

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laatokka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

osoittavat ettei ainakaan mitään yksinkertaista
jaksollisuutta veden vaihteluissa ole havaittavissa.
Suurimmat tulvavuodet ovat olleet vv. 1868, 1870,
1809-1900. Viimeinen korkea vesi kesti aina
v:een 1906 saakka (v. 1902 oli matala vesi) ja
se oli 1900 232 cm ylempänä kuin L:n tunnettu
alhaisin vedenpinta 1859. Myöskin vv. 1876 ja
1897 L:n pinta oli hyvin alhaalla ja samoin
v:n 1906 jälkeen.

Vuodenajat määräävät L:ssakin vedenpinnan
vuotuisen vaihtelun, joka on samanlainen
L:n eri osissa (ainoastaan Pähkinälinnanlahden
vedenkorkeus muuttelee poikkeavasti
Suomenlahden tuulien vaikutuksesta). Vaihtelun kulku on
seuraava: noin jouluk. 25 p:n tienoilla
vedenpinta on alimmillaan, rupeaa hyvin hiljakseen
kohoamaan huhtikuun puoliväliin, josta alkaa
kevättulvien nousu saavuttaen korkeimman
kohtansa n. kesäk. 10 p., pysyy sitten n. 1/2
kuukautta paikoillaan ja alkaa senjälkeen tasasesti
laskeutua joulukuun minimiin. Poikkeuksia tästä
yleisestä vaihtelusta sattuu usein. Keskiarvoinen
vuosivaihtelu 50 vuoden aikana on 78 cm,
suurin 132 cm ja pienin 34 cm. Laatokka kuuluu
siis tässä suhteessa polaarityyppiin.

Tuulien aikaansaamat päivittäiset vaihtelut
ovat L:lla suhteellisesti vähäiset. Suurin
yhteensuuntaan käyvä lyhytaikainen pinnanmuutos
(10 v:n aikana) on ollut 30 cm ja suurimmat
ja runsaimmat vaihtelut sattuvat keväisin ja
syksyisin. Veden laadusta ei ole olemassa
täydellisiä tutkimuksia. Vesi on suolatonta,
mautonta ja erittäin raikasta. Pietarin kaupunki
suunnittelee paraikaa vesijohtoa L:sta. Jokien
suissa vesi on mukana tulleen maan runsaasti
värjäämää. Syvärin tummaa vettä voi seurata
kauas Valamon eteläpuolelle, jossa se vihdoin
muuttuu kirkkaan sinertäväksi aavan Laatokan
puhtaaksi vedeksi. Syvärin vesi ei suuntaudu L:aan
saavuttuaan suoraan Nevan suuhun vaan tekee
ison mutkan pohjoiseenpäin Valamon
eteläpuolelle ja kääntyy siellä vasta etelään. Veden lämpö
eroaa tuntuvasti Suomen- ja Pohjanlahden
vastaavista lämpövaihteluista. Majakoilla
toimitetuista lämpömittauksista käy ilmi, että
Keski-L:lla on vesi kesä- ja marraskuussa yhtä
lämmintä pinnalla ja että vesi on lämpimimmillään
elokuun puolivälissä. Suuren syvyytensä tähden
L:n vesi säilyy suhteellisen kylmänä
kuumimpinakin kesinä, ja kun sattuu sopivat tuulet, jotka
nostattavat L:n pohjaveden pinnalle, saattaa
kuumina heinäkuun päivinä (m. m. kesällä 1912) L:n
lahdissa veden lämpö olla ainoastaan 5-6°. 10 v:n
keskiarvo elokuun veden lämmölle Keski-L:lla
teki 13,6°. Syvyyden erilaisuudesta riippuu
jääpeiton pysyväisyys L:n eri osissa. Eteläosissa
tapahtuu jäätyminen ensin, syvässä pohjoisosassa
myöhemmin, tavallisesti joulu- ja tammikuussa, ja
Keski-L:lla usein vasta helmi- ja maaliskuussa,
pysyypä L:n keskiosa joskus auki koko talven.
Syvin ja suorin L:n lahdista, Jaakkimanlahti
onkin kaikkein vähimmän aikaa jään peitossa,
5 v:n keskiarvo 165 päivää, sitten
Kurkijoenlahti ja viimeksi Sortavalanlahti n. 181 päivää.
Sulaminen eri seuduissa tapahtuu tietysti
päinvastaisessa järjestyksessä kuin jäätyminen, ja
veden kylmyyden tähden se saattaa koleina kesinä
käydä niin hitaasti, että vielä heinäkuun alussa
tapaa jäälauttoja ulkona L:lla.

L. vaikuttaa meren tavoin ympäristönsä
ilmastoon synnyttäen toisina vuosina selvästi
havaittavia monsuunimaisia kesä- ja talvituulia siten,
että talvella kaikilta suunnilta huomataan
ilmavirtausta L:n keskustaan, kesällä keskustasta
poispäin.

L:aan laskevista joista ovat ennen
muita mainittavat: länsipuolelta Vuoksi, luoteis-,
pohjois- ja koillispuolelta Hiitolanjoki, Ihalan-
l. Kumolanjoki, Kiteenjoki, Tohmajoki, Jänisjoki,
Syyskyänjoki, Uuksunjoki ja Tulomajoki Suomen
puolisia; Olonkajoki ja Syväri idästä sekä
Sjas-joki ja Olhavanjoki etelästä Venäjän puolisia.

Purjehdusolot L:lla ovat viimeisenä
kymmenvuotiskautena huomattavasti parantuneet:
varsinkin on vanhamallisten
myötätuulenpurjehtijain sijaan (joista L:n rannikkolaiset sitkeästi
pitävät kiinni) alettu rakentaa
uudemmanmallisia purjealuksia. Vanhastaan ne ovat
pääasiallisesti kahta laatua, suurempia kaksimastoisia,
n. s. „kaljotat” l. „kaljaasit”, ja pienempiä
„saimoja”; näiden rakennustyyliä väitetään Pietari
Suuren Hollannista tuomaksi. — Pääasiallinen
laivaliike suuntautuu Nevan suulle
Pähkinälinnaan („Lyyssinlinnaan” l. „Lyyssinään”);
suuremmat alukset pysähtyvät tavallisesti Koskinan
matalikolle 7 km:n päähän mainitun kaupungin
pohjoispuolelle ja vain pienemmät menevät
perille saakka. Huomattavammat liike- ja
satamapaikat Suomen puolella ovat: Sortavala.
Impilahden kirkonkylä, Koirinoja, Pitkäranta,
Mantsinsaari, Salmin, Jaakkiman ja Kurkijoen
kirkonkylät, Valamo, Konevitsa, Sortanlahti, Käkisalmi
ja Taipaleenjoensuu (Vuoksen eteläinen haara);
Venäjän puolella (Pähkinälinnaa
lukuunottamatta): Novaja Ladogan kaupunki (Olhavanjoen
suulla) ja Sermas (Syvärin suulla). —
Tullilaitoksen tiedonantojen mukaan 1910 L:n Suomen
puolisiin rantasatamiin Venäjältä (pääasiallisesti
Pähkinälinnasta) saapuneet suurimmat tavara
erät olivat: ruisjauhoja 5,790,950 kg,
vehnänleseitä 490,402 kg, vehnäjauhoja 383,789 kg,
rukiita 343,250 kg, kauroja 211,698 kg ja
lannoitusaineita 123,840 kg; samojen tietojen mukaan
Venäjälle viedyistä tavaroista huomattavimmat
määrät: graniittilohkareita 754 482 kg,
kaivospölkkyjä 145,653 kg, kiviteoksia 145,502 kg,
polttopuita 131,112 kg, lautoja 41,164 kg ja tuoretta
kalaa 25,212 kg. — Hiljattain on venäläiseltä
taholta saatu voimaan määräys, jonka mukaan
suomalaiset laivat ovat kielletyt tulemasta
Suomenlahdelta L:aan. — L:n suomenpuoleinen
kauppalaivasto käsitti 1910 202 purjealusta
(yhteensä 40,510 netto rek.-ton.) ja 19 höyryalusta
(yht. 1,415 netto rek.-ton.); kotipaikan mukaan
ne jakaantuvat seuraavalla sivulla olevan
taulukon osoittamalla tavalla.

Laivaliikkeen helpottamiseksi vaikeasti
kuljettavilla, unitaioilla ja karisilla etelärannoilla, on
pitkin rannikkoa rakennettu kanavat
Pähkinälinnasta Syvärinjokeen; ensimäinen palanen
Pähkinälinnasta Olhavanjoen suuhun Novaja
Ladogaan („Pietari I:n kanava”), pit. lähes
111 km, valmistui 1732 (aloitettiin 1713), toinen
Novaja Ladogasta Sjas-jokeen („Katariina II:n
kanava”), pit. n. 10 km, valmistui 1802, ja
kolmas Sjas-joesta Syväriin („Aleksanteri I:n
kanava”), pit. 40 km, valmistui 1810. Kanavien
reunat murtuilivat ja kanavat madaltuivat, jonka

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0206.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free