- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
369-370

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laatokkalaiset muodostumat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Alusten kotipaikka Purjealuksia Höyryaluksia
Lukumäärä. Netto rek.-ton. Lukumäärä. Netto rek.-ton.
Jääski 4 396 2 69
Antrea 6 319
Muola 17 1,400
Käkisalmi 7 2,196 1 118
Hiitola 3 204
Kurkijoki 6 355
Pyhäjärvi 12 3,953 2 52
Sakkola 7 2,497
Sortavalan kaupunki 22 2,306 6 515
„ maaseurak. 18 4,267 3 412
Jaakkima 1 25
Impilahti 44 9,034 3 107
Salmi 55 13,558 2 142


vuoksi rakennettiin uudet kanavat entisten ja
Laatokan ranta-äyrään välille: kanava
Pähkinälinnasta Novaja Ladogaan („Aleksanteri II:n
kanava”) valmistui 1866, ja Novaja Ladogasta
Sjas-jokeen („Maria Fedorovnan kanava”) sekä
Sjas-joesta Syväriin („Aleksanteri III:n kanava”)
valmistuivat 1883. Nykyjään kulkevat uusissa
kanavissa pääasiallisesti höyrylaivat ja pitkien
hevosvaljakkojen vetämät lastiproomut, vanhoissa
taas loppumattomat jonot Syväriltä tulevia
tukkilauttoja (samaten hevosten vetäminä).
Suomenpuolisella L:lla on 3 majakkaa, joissa on
vakinainen vartijasto: Heinäluoto
(Mantsinsaaren eteläpuolella), Hanhipaasi (Valamon
lounaispuolella) ja Sortanlahti (länsirannikolla
samannimisessä seudussa); näiden lisäksi loistolaiva
Taipaleen luodolla. Venäjänpuolisista majakoista
mainittakoon; Karedži (Pähkinälinnanlahden
suulla) ja Bugrovski (saman lahden
etelärannikolla), Suho (samannimisellä matalikolla) sekä
Storoženski ja Torpakov Syvärinlahden
länsireunustalla.

Suoranaisessa yhteydessä rautatieverkon
kanssa L. on ainoastaan kolmessa kohden:
Sortavalassa, Lahdenpohjassa (Jaakkimassa) ja
Pähkinälinnassa.

Kalastus L:lla on sen kaikkien
rannikkojen asukkaille erittäin tärkeä ja varsin
tuottava elinkeino. Sitä harjoitetaan huomattavana
suurkalastuksena sekä pohjoisosan
ulkosaaristossa että etelä-osan matalikoilla. Tärkeimmät
kalat ovat: siika, nieriäinen, lohi, lahna, kuha,
made, säynävä, hauki, ahven, muikku ja kuore;
yleisiä ovat merihärkä, särki, salakka,
vähemmissä määrin tavataan ankeriasta, taimenta ja
harjusta; harvinaisia ovat: miekkakala, suutari,
nahkiainen ja sampi. Kala on tärkeä
vientitavara Venäjälle. — Kalastuksen ohella on
hylkeen- (norpan) pyynti paikoittain hyvänä
sivutulona.

Aavan L:n kasvullisuus supistuu kelluja-eloston
(planktonien) kasvimuotoihin ja rantakivien
vihreään levävyöhön; korkeampi kasvullisuus on
kerääntynyt lahtiin ja varsinkin näiden
lietepohjaisiin loppupoukamiin, missä se esiintyy
erinomaisen runsaana ja lajirikkaana. Huomattavana
piirteenä kasviston kokoonpanossa ovat useat
lajit, jotka meillä muuten tavataan vain
merenlahtien murtovedessä.

Luonnonnähtävyyksistä Pohjois-L.
on yhtä rikas kuin eteläinen on köyhä.
Sortavalan seudun kuulua luonnonkauneutta
edustavat esim. Haukkariutan, Ruskeariutan ja
Neitsytriutan kalliot, Kuhavuori, Rauskuvuori,
Pötsövaara, Kekrinlahti, Kirjavalahti, Kaarnesaari
(ja Kaarnesalmi), Vitsasaari, Honkasalo,
Orjatsaari ja Tamhangansaari. Erinomaisesta
luonnonihanuudestaan tunnettu Valamo luostareineen,
saaristoineen on vanhastaan tunnettu
matkailupaikka. Jaakkiman nähtävyyksiä: m. m.
Mustasaaren salmet, Kelpän kanava (Sorolansaaressa),
Kuhkaan ja Miklin saaristot. Impilahden
nähtävyyksiä: m. m. Pullinvuori, vuonomainen
Impilahti, Majatsalmi. — Muista huomattavista
paikoista mainittakoon Konevitsan saari ja
luostari länsirannikolla.

Geologisia vaiheita. L:aa pidetään
maajään jääkaudella puhtaaksi lakaisemana ja
syventämänä siirroslaskeumana, jonka pohjalla on
jääkauden jäljeltä moreenisoraa, vierinkivisoraa,
hiekkaa ja savilajeja. Jääkauden jälkeisen
jäämeren ajalla kulki nykyisen L:n (ja
Äänisjärven) yli salmi Itämerestä Vienanmereen ja vielä
Litorina-ajalla L. oli Vuoksen laakson
kohdalta n. s. „Viipurinsalmen” kautta
Suomenlahden yhteydessä (maa oli silloin luoteessa 25-30 m
ja kaakossa n. 5 m nykyistä alempana),
maankohoamisen edistyessä L:sta tuli järvi, jonka
laskujoki kävi yhä läpi Vuoksen laakson
Viipurinlahteen; sittemmin maa kohosi pohjoisosassa
enemmän kuin eteläosassa, joten vedet
ajautuivat eteläänpäin, edellämainittu pohjoinen lasku
väylä tukkeutui ja nykyinen Neva avautui. L:n
Viipurinlahteen virtaamisen aikuisia rantatörmiä
on Pohjois-L:lla nähtävänä n. 20 m sen pintaa
ylempänä, kun taas ne Etelä-L:lla ovat jonkun
verran nykyisen vedenpinnan alapuolella. [A. P.
Andrejev, „Ladožskoe ozero” I, II (1875); V.
Šenurin, „Lotsija Ladožskago ozera” (1873) ; W.
Ramsay. „Suomenlahden ja Laatokan syvyyskartta”
(„Suomen Kartaston” [1910] teksti I, N:o 11);
J. Ailio, „Über Strandbildungen des
Litorinameeres auf der Insel Mantsinsaari” („Fennia” 14,
N:o 3); O. Relander, „Pohjois- ja Itä-Karjala”
sivv. 2-25 (Kansanvalistusseuran
„Maakuntakuvauksia”) : V. Pelkonen. „Laatokan pinnan
korkeusvaihteluista” („Karjala”, Karjal. osakunnan
julk. 1910); V. Jääskeläinen, „Valamon saaren
maant. suhteista" („Karjala”, Karjal. osakunnan
julk.).] L. H-nen.

Laatokkalaiset muodostumat, ne Karjalan ja
Pohjois-Savon liuskemuodostumat, jotka ovat
nuorempia kuin Itä-Suomen graniittigneissi, mutta
vanhempia kuin eräät graniitit, joita tavataan
kalevalaisten konglomeraattien palloina (ks.
Kalevalaiset muodostumat). Näihin
liuskeisiin kuuluu gneissejä, kiilleliuskeita (jotka
Laatokan pohjoispuolella Tohmajärvelle saakka
ovat muodostuneet stauroliitti-, granaatti- tai
andalusiittikiilleliuskeiksi), fylliittejä,
grafiittiliuskeita, sarvivälkeliuskeita ja siellä täällä
kalkkikiveä, kvartsiittia ja konglomeraattia.
Pitkänrannan vaski- y. m. malmit ovat syntyneet
näitä liuskeita paljoa nuoremman rapakiven
kontaktivaikutuksesta laatokkalaisiin kalkkikiviin.
L:isiin m:iin kuuluvat myös Pielisjärven
länsipuolisen seudun, esim. Nunnanlahden ja Juuan
pitäjien vuolukivi-esiintymät. Laatokkalaiset ja
kalevalaiset liuskeet ovat osittain hyvin
samanlaatuisia. Lisäksi vain ani harvoissa paikoissa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0207.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free