- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
371-372

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laatokkalaiset muodostumat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

näiden muodostumain eri-ikäisyys suorastaan käy
selville siitä, että iältään niiden välillä oleva
graniitti ilmeisesti läpäisee toisia (laatokkalaisia)
liuskeita ja on toisten (kalevalaisten) pohjana,
jotavastoin useimmiten liuskeet rajoittuvat
toisiinsa välittömästi. Tästä syystä ei luonnossa
läheskään aina saata varmasti erottaa niitä, ja
niiden leviämisalueet on eri kartoille merkitty
eri tavoilla. P. E.

Laatu, log., ks. Kvaliteetti.

Laatukuva (ruots. genrebild, < ransk. genre
= laatu) on maalaus, kuvanveistos, piirustus,
vaski- tai puupiirros tai muu taideteos, jonka
esitysaiheena on jokin jokapäiväisen elämän
kohtaus tai tapaus ja joka useimmiten kuvaa
henkilöt milloin eri maiden tai aikojen, milloin eri
kansojen tai kansanluokkien tyypeiksi. E. R-r.

Laatukuvamaalaus l. laatumaalaus, jota
myöskin sanotaan tapakuvaukseksi ja joka vasta
uudella ajalla on taiteessa kehittynyt
varsinaiseksi erikoisalaksi, esiintyy tavallaan jo
vanhallakin ajalla esim. egyptiläisissä
hautamaalauksissa, kreikkalaisissa maljakoissa ja Pompeijin
freskoissa. Keskiajalla l. esiintyy paikoitellen
uskonnollisissa kirkkomaalauksissa ja etenkin
miniatyyrikuvissa. Uudenaikaisen laatukuvauksen
samoinkuin muiden ei-uskonnollisten taidelajien
aika alkaa taiteessa 1500- ja 1600-luvuilla,
jolloin l. saavuttaa Alankomailla korkeimman
kukoistuksensa. Laatukuvallisia aiheita tapaa tosin
italialaisillakin maalareilla jo Giottosta alkaen
ja varsinkin niitä käsittelevät Venetsian
renesanssimestarit, mutta l. ei missään muualla
kehittynyt niin itsenäiseksi ja erikoiseksi alaksi
kuin juuri Alankomailla, missä sitä monen
monet taiteilijat yksinomaan harjoittivat (ks.
Hollantilainen taide). 1700-luvulla l. saa
uuden kukoistuskauden Ranskassa, jossa sen
pääedustajista mainittakoon Watteau, Chardin ja
Greuze. Viime vuosis:n keskivaiheilta alkaen l.
on saanut hyvin suuren sijan miltei kaikkien
eri maiden taiteessa. Uudenaikaisen l:n voi
käsittelemiensä aiheiden mukaan jakaa m. m.
seuraaviin ryhmiin: antiikkiset laatukuvat, jotka
käsittelevät muinaisajan elämää;
kansatieteelliset laatukuvat, joiden aiheena ovat jonkun
määrätyn kansanheimon tyypit; talonpoikais-, sotilas-
y. m. määrättyjä kansanluokkia esittävät
laatukuvat; perhe- ja lapsikuvat; pukukuvat, joissa
päähuomio on kiinnitetty komeihin, värikkäihin
vaateparsiin: keskustelukuvat (ruots.
konversationsstycken), joissa esitetään yläluokkien
seurustelua, sekä historialliset laatukuvat, joissa
historialliset henkilöt kuvataan yksityiselämässä siten,
että kulttuurihistoriallisella puolella on pääpaino.
[Sauerhering, „Vademecum für Künstler und
Kunstfreunde” (1897).] —
Laatukuvanveisto esiintyy myöskin jo antiikin ajalla ja
on varsinkin nykyaikana suuresti suosittu.
[Örtel, „Zur ältern Geschicehte der statuarischen
Genrebildnerei bei den Hellenen” (1879).]

E. R-r.

Laatuluku, luku jonka yksikkö on jotakin
määrättyä lajia. Esim. 5 kilogrammaa, 6
markkaa, 25 arkkia.

Laatusana, adjektiivi (ks. t.).

Laatutapa ks. Partisiippi.

Laava, tulivuorien purkauksissa
hehkuvan-sulana ilmoille tuleva ja purkauksen jälkeen
jähmettyvä kiviaine. Purkautuessaan l. osittain
valuu purkausaukosta laavavirtoina tai, jos
se on hyvin sitkeää, kohoaa laavakumpuina
aukon päälle, osittain räiskyy laikkoina,
pisaroina ja vaahtona ilmaan ja putoaa jähmettyneenä
maahan laavapommeina, lapilleina tai tuhkana.
Kemiallisesti laavat ovat silikaattiseoksia, joitten
kokoomus vaihtelee samoissa rajoissa kuin yleensä
eruptiivivuorilajien. Jähmettyessä niihin
muodostuu joitakin tavallisista vuorilajikivennäisistä:
kvartsi, maasälvät, kiille, amfiboli, pyrokseeni,
oliviini, nefeliini, leusiitti; myös ne saattavat
osittain tai kokonaan jähmettyä
kiteytymättöminä, amorfiseksi vulkaaniseksi lasiksi. L:t sekä
niiden ilmaan viskautuneet ja alkuaan irtonaiset
osat l. tuffit muodostavat eruptiivivuorilajien
toisen pääryhmän, vulkaaniset
vuorilajit
l. eruptiiviset
pintavuorilajit
. vrt. Tulivuoret. P. E.

Laavalasi l. obsidiaani, kokonaan lasiksi
jähmettynyt, kiiltävä ja kupuraisesti lohkeava
laavavuorilaji. Rakenne sillä tavallisesti on
fluidaalinen, ja kaasurakkuloita on runsaasti. Väri
on tummanharmaa tai musta. Kemiallisen
kokoomuksen mukaan niitä on kaikkiin
magmavuorilajiluokkiin kuuluvia. P. E.

Laaveniitti, harvinainen, keltainen tai
ruskea kivennäinen, kokoomukseltaan zirkoonin- ja
fluorin-pitoinen silikaatti [(Mn,Ca,Fe) (SiO3)2
(ZrO,F) Na]. Sitä tavataan
nefeliinisyeniittivuorilajien pegmatiiteissa Norjassa, Kuollassa
y. m. P. E.

Labadie [-dī], Jean de (1610-74), ransk.
mystikko. L. oli kasvatettu Bordeaux’n
jesuiitta-opistossa, mutta saatuaan uskonnollisen
herätyksen, hän luuli olevansa kutsuttu uudistamaan
kirkon apostolisten periaatteiden mukaan ja 1639
hän luopui jesuiittain veljeskunnasta antautuen
vapaaseen saarnatoimintaan kotimaassaan.
Vähitellen hän tutustui Calvinin oppiin ja siirtyi
reformeerattuun kirkkoon lopullisesti 1650.
Pappina Genèvessä 1659-66 hän taisteli täydellisesti
puhtaan seurakunnan puolesta vaatien
„seurakuntaa kokonaan eroamaan maailman” yhteydestä.
Samalla hän yhä enemmän syventyi mystilliseen
mietiskelyyn ja tuhatvuotisen valtakunnan
odotukseen. Mutta kun näillä aatteilla ei ollut
maaperää Genèvessä, siirtyi L. Alankomaihin,
vaikuttaen siellä useissa eri paikoissa seurakunnan
puhdistamiseksi apostoliseen malliin. Tähän
liittyi uusia haaveellisia aatteita, esim. omaisuuden
yhteys, vapaat avioliitot, jumalanpalveluksen
järjestely 1 Kor. 14:n malliin y. m. Näiden
omituisuuksien takia L. seurakuntalaisineen joutui
vainon alaiseksi ja sai useita, kertoja muuttaa
asuinsijaa, kunnes Altonassa kuoli. Labadistien
lahko sai vihdoin turvapaikan Frieslannissa,
jossa sillä oli vaikutusvaltaisia puoltajia.
Seurakunta hajaantui lopullisesti 1744. Mutta
mystillisiä ja separatistisia aatteita levisi Labadien
hartauskirjojen kautta laajalti Saksaan ja poh
joismaihin. E. K-a.

Laban. 1. Jaakobin appi. vrt. 1 Moos. 27-31.
— 2. Seutu Arabian erämaassa (5 Moos. 1.).

Laband [lā-], Paul (s. 1838), saks.
lainoppinut, nykyajan huomattavimpia valtio-oikeuden
tutkijoita ja Saksan valtakunnanoikeuden
tunnetusti etevin tutkija; tuli 1861 dosentiksi
Heidelbergin yliopistoon sekä 1864 professoriksi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0208.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free