- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
373-374

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Labarum ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Königsbergiin ja 1872 Strassburgiin. Alkuansa hän
etupäässä tutki yksityisoikeutta sekä
muinaisgermaanilaisia oikeuslähteitä; sittemmin tuli
valtio-oikeus hänen pääasialliseksi tutkimusalakseen.
Tottuneena ankarasti oikeustieteelliseen
tutkimustapaan L. sovelluttaa sellaista myöskin
valtio-oikeuteen ja tälläkin tavoin erittäin suuresti
edistänyt tieteellistä tutkimusta mainitulla alalla.
Poliittiset näkökohdat ja arvioimiset hän
johdonmukaisesti sulkee tutkimuksistansa pois, mutta
toiselta puolen hänessä ei tavata likimainkaan
sellaista intuitiivista voimaa ja aatteitten
runsautta, mikä oli Jellinekille ominainen. L:n
julkaisuista ovat huomattavimmat: „Beiträge zur
Kunde des Schwabenspiegels” (1861), „Die
vermögensrechtlichen Klagen nach den sächsischen
Rechtsquellen” (1869), „Das Budgetrecht nach den
Bestimmungen der preussischen
Verfassungsurkunde” (1871), „Staatsrecht des Deutschen
Reiches” (1876; 5:s pain. ilmestyy paraikaa
nidoksittain) sekä sen ohella suppeampi
yksiosainen „Deutsches Reichsstaatsrecht”. L:n suurella
Saksan valtakunnanoikeutta käsittelevällä
teoksella on sekä ajan puolesta että arvoltaan
vieläkin ensimäinen sija tätä oikeutta
kokonaisuudessaan esittäväin tutkimusten joukossa. — L. on
ollut mukana perustamassa m. m. seuraavia
aikakauskirjoja ja sarjajulkaisuja: „Archiv für
öffentliches Recht” (1886), „Deutsche
Juristen-Zeitung” (1896), „Das öffentliche Recht der
Gegenwart” (1907). [Zorn. „Die Entwicklung
der Staatsrecht-Wissenschaft seit 1866”]. R. E.

Labarum (lat.), Rooman keisariajan lopulla
muuan ristinmerkillä koristettu lippu, jota
Konstantinus Suuri ja hänen jälkeisensä keisarit
käyttivät ikäänkuin valtakunnanlippuna; joskus
itse ristikin. K. J. H.

Labé [-ē´], Louise (1526-66), ransk.
runoilijatar. L:n sonetit ja elegiat ilmaisevat Petrarcan
vaikutusta, niiden ansiona on lyyrillinen
lennokkuus ja kielen puhtaus. Huomattava on hieno
suorasanainen allegoria „Le débat de Folie et d’Amour”
(1555). Tämän ajan monista „oppineista naisista”
L. oli huomattavin. [Gonon, „Documents
historiques sur la vie et les mœurs de Louis L.” (1844);
Laur, „Louise L. (1873).] J. H-l.

Labenwolf [-ā-], Pancraz (1492-1563), saks.
vaskenvalaja, Peter Vischerin oppilas,
työskenteli Nürnbergissä, jossa on hänen kuuluisa
kaivokuvansa „Gänsemännchen” (talonpoika, joka
pitää kainaloissaan kahta nokastaan vettä
juoksuttavaa hanhea). E. R-r.

Labeo, Marcus Antistius (s. n. 50 e. Kr.),
kuuluisa roomal. lainoppinut keisari
Augustuksen aikana, julkaisi n. 400 lakitieteellistä kirjaa
sekä perusti hänen oppilaansa Sempronius
Proculuksen mukaan nimitetyn koulukunnan
(Proculiani). K. J. H.

Laberdaani, astioihin suolattua turskaa.

Laberius [-e´-], Decimus (n. 105-43 e. Kr.),
roomal. ritari, runoilija, kirjoitti joukon mimejä
(ks. t.), joissa hän sattuvalla ivalla vilkkaasti
ja huvittavasti käsitteli monenlaisia aineita.
Cæsar pakotti L:n v. 45 esiintymään eräässä
kappaleessaan kilvan Publilius Syruksen kanssa.
L:n näytelmien katkelmat julkaisi O. Ribbeck
(„Comicorum romanorum fragmenta”, 3:s pain.,
1898). K. J. H.

Labiaali (lat. labium = huuli). 1. Kielit.,
huuliäänne, jota äännettäessä joko alihuuli
koskettelee etumaisia ylähampaita tai huulet
koskettelevat (lähentelevät) toisiansa. Edellisessä
tapauksessa l:eja nimitetään dentilabiaaleiksi,
jollaisia ovat f ja v; jälkimäisessä
bilabiaaleiksi, jommoisia ovat p, b ja m. L:eihin
luetaan oikeastaan vain sellaiset äänteet, jotka
muodostuvat etupäässä<sp></sp> huulien toiminnan avulla;
siitä huolimatta nimitetään kuitenkin joskus
labiaalivokaaleiksi sellaisia vokaaleja,
joiden muodostumisessa huulten eteenpäin
työntyminen ja huuliaukon pyöristyminen
huomattavassa määrässä on myötävaikuttamassa, niink.
vokaaleissa o, u, ö, y., vrt. Labialiseeraus.
— 2. Lääket., huulia koskeva, huuliin kuuluva,
huuli-. (Y. W.)

Labiaalipillit, vanhin ja tärkein laji
urkupillejä („huuliäänikerrat”). Niiden rakenne on
huilusoittimen mukailua. Käyttämällä erilaista
leveysmittaa sekä moninaista vaihtelua pillien
muodostuksessa saadaan niihin hyvinkin erilaista
sointiväriä. Sen mukaisesti ne ryhmitetään
prinsipaali-, gamba-, huilu-, gedackt- y. m.
äänikertoihin. I. K.

Labialiseeraus (lat. labium = huuli), kielit.,
tarkoittaa oikeastaan huulten myötävaikutusta
(lisäartikulatsionia) sellaisen äänteen muodostu
misessa, jonka varsinainen muodostumispaikka
(pääartikulatsioni) ei ole huulissa; l:n
aiheuttajana on tavallisesti joku läheinen labiaali-äänne
(vrt. Labiaali). Vaikka l. tällaisessa
tapauksessa tavallisesti ei suuresti muuta äänteen
varsinaista luonnetta, on se kuitenkin usein
aiheuttanut huomattavia äänteenmuutoksia; niin esim.
spiranttinen g on muuttunut v:ksi tanskan have
sanassa (vrt. ruots. hage) ja l u:ksi esim.
Serbian puk (< plk) sanassa. — L:ksi voidaan
myös nimittää määrättyä huulten toimintaa
sellaisten äänteiden muodostumisessa, joissa kieli-
ja huuliartikulatsioni ovat yhtä tärkeät,
niinkuin esim. vokaaleissa. L:n voidaan sanoa
esiintyvän sellaisissa vokaaleissa, joissa huulten
eteenpäin työntyminen ja huuliaukon pyöristyminen
suuremmassa tai pienemmässä määrässä on
huomattavissa; tällaisia vokaaleja sanotaan joskus
myös labiaalivokaaleiksi. vrt. Labiaali.

(Y. W.)

Labiatæ ks. Huulikukkaiset.

Labiau, piirikunnankaupunki Königsbergin
hallitusalueessa Preussissa, lähellä Kurisches
Haffia, Deimen rannalla; 4,512 as. (1905). —
L. on tunnettu sopimuksesta, jonka siellä
tekivät Kaarle X Kustaa ja Brandenburgin
vaaliruhtinas Fredrik Vilhelm 10 (20) p. marrask.
1656. Sopimuksessa edellinen luopui Ruotsille
kuuluvasta Itä-Preussin ja Ermelandin
yliherruudesta myöntäen vaaliruhtinaalle ja tämän
perillisille näiden alueiden täyden suvereenisuuden.
Täten laskettiin Preussin kuningaskunnan
ensimäinen perustus. (E. E. K.)

Labiche [-bi´š], Eugène (1815-88), ransk.
huvinäytelmänkirjoittaja. Jo L:n ensimäiset
näytelmät (1837-38) saavuttivat melkoisen
näyttämömenestyksen. Neljän vuosikymmenen kuluessa
hän sitten kirjoitti varsinkin Pariisin
pikkuteattereille toista sataa huvinäytelmää, ilveilyä
ja vaudevilliä, joissa ilmenee pirteä koomillisuus,
tarkka ihmistuntemus ja taitava
näyttämötekniikka. Niistä mainittakoon: „Le chapeau de

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0209.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free