- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
399-400

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lagena ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

kreivi Douglasin jälkeen Ruotsin
ulkoasiainministeriksi. L:n toivottiin voivan järjestää
Ruotsin ja Norjan väliset suhteet. V. 1902
asetettiinkin hänen aloitteestaan ruots.-norj. komitea
harkitsemaan n. s. konsulaattikysymystä, mutta
kun hän ei siinä saavuttanut pääministeri
Boströmin kannatusta, erosi hän ministeristöstä
1904; nimitettiin 1905 kauppakollegin
päälliköksi; oli Ruotsin edustajana kansainvälisen
työväensuojelusyhdistyksen kokouksissa
Genèvessä (1906) ja Luganossa (1910) ja otti 1907-08
osaa neuvotteluihin Ruotsin ja Venäjän sekä
Saksan välisten liikennesuhteitten järjestämiseksi.

2. Nils Gustaf L. (s. 1860), ruots.
kasvitieteilijä. Opiskeltuaan Upsalassa, Tukholmassa,
Berliinissä, Freiburgissa, Montpellier’ssä ja
Lissabonissa L. tuli Quiton (Peru) yliopiston
kasvitieteen professoriksi ja sikäläisen kasvitieteellisen
puutarhan esimieheksi. Tromssan museon
konservaattoriksi L. tuli 1892 ja nimitettiin 1895
Tukholman korkeakoulun kasvitieteen
professoriksi. L:n lukuisat julkaisut koskevat leviä,
alhaisempia ja erittäinkin ruostesieniä,
fanerogaamien ekologiaa, äkämiä, kasvi- ja eläinfossiileja
(myöskin suomalaisia), ravinto- ja
nautintoaineiden väärennyksiä sekä kasvitieteellistä
tekniikkaa. J. I. L.

illustration placeholder
Selma Lagerlöf.


Lagerlöf [lāgerlȫv], Selma Ottiliana
Lovisa
(s. 1858), ruots. kirjailijatar, synt.
Vermlannissa. Jo aikaisin
hän tutustui m. m.
Runebergin runouteen, josta
hän omien sanojensa
mukaan on saanut paljon
vaikutteita. V. 1881 hän lähti
Tukholmaan, jossa hän
kävi ylemmän
opettajatarseminaarin; oli sitten
opettajana v:een 1895,
senjälkeen toiminut
yksinomaan kirjailijana. —
Vaikka hän jo
aikaisemmin oli kirjoitellut runoja,
eivät hänen
kirjailijalahjansa herättäneet
paljoakaan huomiota ennenkuin
1890, jolloin „Gösta
Berlingin tarinan” viisi lukua ilmestyi Idun
lehdessä. Nyt seurasivat teokset toinen toistaan, ne
käännettiin vähitellen useimmille Euroopan
kielille — hänen kaikki teoksensa ovat esim.
suomennetut — ja niiden painokset tulivat yhä
suuremmiksi. V. 1907 hän sai kunniatohtorin
arvonimen, 1909 Nobelin kirjailijapalkinnon, jota
kukaan nainen ennen häntä ei ollut saanut. —
Syy siihen harvinaiseen suosioon, jonka L. jo
ensi esiintymisestään saavutti, oli varsinkin siinä,
että hänen sävynsä niin kokonaan erosi siitä,
mikä samaan aikaan oli vallalla Ruotsin
kirjallisuudessa. Hän on itse kertonut, miten hän koetti
kirjoittaa realistisen järkevää proosaa kuten
muut, mutta miten ne aiheet, joita hän hautoi
mielessään, vaativat omaa erikoista pukuaan, ja
niin hän päätti „kaikessa nöyryydessä kirjoittaa
kirjan omalla tavallaan”. Tämä „kirja” oli
hänen esikoisteoksensa „Gösta Berlings saga” (1891),
lyyrillis-romanttinen Vermlannin eepos, jonka
aiheen hän oli saanut lapsena kuulemistaan
kansantarinoista. Kirjassa ilmenevä elämänhurmio,
mielikuvituksen valtava lento ja lyyrillinen
kertomatapa herätti hämmästystä ja ihastusta. V.
1894 ilmestyi kertomuskokoelma „Osynliga
länkar”, jossa L. paikoitellen koskettelee samoja
kieliä mitä myöhemmin hänen mestariteoksensa
„Jerusalem”. Kolmea vuotta myöhemmin hänellä oli
valmiina uusi yhtenäinen romaani „Antikrists
mirakler”, — hänen Italiaan tekemänsä matkan
tulos. Sen aihe käsittelee kansantarua
Antikristuksesta, jonka hän sangen kekseliäästi
sovelluttaa nykyaikaan. V. 1899 ilmestyi
kertomuskokoelma „Drottningar i Kungahälla”, s. v. hieno
„En herrgärdssägen”, jossa hän ylistää uhrautuvan
rakkauden voimaa. Vv. 1899-1900 hän teki matkan
Itämaille, 1901 ilmestyi hänen tähänastinen
mestarinäytteensä, eepillisen suuripiirteinen
„Jerusalem”, jossa hän kuvaa valtavaa hengellistä
herätystä Taalainmaalla ja sitä joukkovaellusta
Jerusalemiin, joka oli tämän hengellisen virtauksen
seurauksena. „I det heliga landet” (1902), edellisen
suoranainen jatko, kuvailee näiden maasta
muuttaneiden myöhempiä vaiheita, mutta monista
kauneuksistaan huolimatta tämä jatko on alkua
heikompi. „Kristuslegender” kirjassaan (1904) L.
kertoo vanhoja pyhäintaruja. S. v. ilmestynyt
„Herr Arnes pengar” käsittelee fantastista
rikosjuttua. „Nils Holgersons resa” (1906 ja 1907)
on runollinen lukukirja, jossa hän sadun muodossa
kuvaa Ruotsin maata, sen eri seutuja ja niiden
eläinmaailmaa. „En saga om en saga” ilmestyi 1908,
ja 1911 „Liljecronas hem”, jossa hän palautuu
Gösta Berlingin tarun henkilö- ja ilmapiiriin. —
L. on nykyajan suurimpia kertojia ja epäilemättä
suurin sadunkertoja. Hän elollistaa kaikki
ilmiöt luonnossa ja elämässä — tämä romanttinen
piirre hänessä muistuttaa Almqvistia, Björnsonia
ja tansk. Andersenia, joiden kanssa hän
muutenkin on henkistä sukua. (Meillä Suomessa tuntuu
J. Linnankoski saaneen häneltä voimakkaita
vaikutuksia.) Hänen ehtymättömän
mielikuvituksensa tenho, hänen lyyrillinen välittömyytensä,
valoisa optimisminsa, kaunis ja syvä inhimillinen
myötätuntonsa kaikkia kärsiviä kohtaan sekä
eetillinen maailmankatsomus ovat hänen
huomattavimpia ominaisuuksiaan. Hänen teoksiaan
häiritsee kuitenkin niiden ääretön monisanaisuus; on
kuin hän ei koskaan voisi käydä suoraan asiaan.
Hänen kertomatapansa on vuosien kuluessa
vapautunut liiallisesta lyyrillisyydestään; se
saattaa joskus, kuten „Jerusalemissa”, saavuttaa
yksinkertaisen suurpiirteisyyden, mutta sen
maneeri voi usein väsyttää. [Levertinin tutkielma
kirjassa „Svenska Gestalter” (1903), R. G:son
Berg, „Svenska skalder från 1890-talet" (1909),
J. Mortensen, „S. L.” (sarjassa „Svenskar”).]

A.-M. Tn.

Lagerman [lā-], Alexander (1836-1904),
ruots. insinööri, sai 1864 Ruotsin tiedeakatemian
palkinnon keksimästään itsetoimivasta
tulitikkujen valmistuskoneesta, rakensi tavallisten
kirjasinten latomiseen käytettävän koneen, n. s.
typoteterin, jonka kuitenkin ameriikkalaiset
koko rivin valavat linotype-koneet ovat
sittemmin työntäneet syrjään; teki muitakin
parannuksia painokoneiden alalla. V. H.

Lagerstam [lā-], Berndt Alarik (s. 1868),
suom. taidemaalari ja piirustuksenopettaja.
Yliopp. 1889, arkkitehti 1895, opiskeli taidetta 1897
Pariisissa ja Berliinissä sekä 1898-99 Zahrtmannin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0222.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free