- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
403-404

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lagervall ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Lagostomus trichodactylus ks. Viskatša.

illustration placeholder
Lagrange.


Lagrange [lagrã’ž], Giuseppe Luigi
(1736-1813), it.-ransk. matemaatiikko, syntynyt
Torinossa ranskalaista sukuperää
olevista vanhemmista. L. tuli
jo 1755 Torinon
tykistökoulun matematiikan
professoriksi; 1766 Fredrik II
kutsui hänet Eulerin jälkeen
Berliinin tiedeakatemian
tirehtööriksi. Fredrikin kuoleman
jälkeen L. muutti 1787
Pariisiin. V. 1792 hän täällä
tuli rahapajan johtajaksi
lyhyemmäksi ajaksi.
Vallankumouksen jälkeen hän sai
professorinpaikan ensin
Pariisin normaalikoulussa ja
sitten polyteknillisessä opistossa.
Hän oli myös longituditoimiston jäsen. Napoleon
Bonaparten hallituksen aikana hän nimitettiin
senaatin jäseneksi. — L. on suorittanut uusia
uria aukaisevaa työtä matemaattisen analyysin
useimmilla aloilla. Hänen tutkimuksilleen
kuvaavaa on pyrkimys analyyttisten menetelmäin
yleistyttämiseksi ja vapauttamiseksi geometrisista
apukeinoista. Hän on tällä tavoin keksinyt uuden
tärkeän matematiikan haaran n. s.
variatsionilaskennon ja vapauttanut
infinitesimaalilaskennon Eulerin sille antamasta geometrisesta
muodosta. L. on perustanut niin hyvin yksi- kuin
kaksikertaisten differentsiaaliyhtälöjen yleisen
teorian. Hän on edelleen kehittänyt lukuteoriaa,
algebrallisten yhtälöjen oppia,
todennäköisyyslaskentoa, sarjaoppia, interpolatsionikeinoja,
pallotrigonometriaa j. n. e. Myös fysikaalisia ja
tähtitieteellisiä kysymyksiä hän on nerokkaalla
tavalla käsitellyt, sovelluttaen niihin
matemaattisia menetelmiään. Niinpä hän jo tieteellisen
uransa alussa (1759) lopullisesti ratkaisi
väräjävien kielien probleemin, tehtävä, jota maailman
etevimmät matemaatikot, sittenkuin Taylor oli
sitä matemaattisesti esittänyt ja osaksi
ratkaissut, puolen vuosis:n ajalla olivat tuumineet ja
paljon siitä kirjoittaneet. Analyyttista
mekaniikkaa L. käsittelee kuuluisassa teoksessaan
„Mécanique analytique” (1788. 4:s pain. 1888-89), jossa
hän m. m. osoittaa keksimänsä
variatsionilaskennon merkityksen tälle tieteelle. Hänen
tähtitieteellisistä tutkimuksistaan ovat hänen
perturbatsioniteoriaa kehittävät julkaisunsa etupäässä
muistettavat. L:n monista matemaattisista
teoksista mainittakoon esim. „Théorie des fonctions
analytiques” (1797, 4:s pain. 1881). Hänen
kootut teoksensa ovat Serret ja Darboux julkaisseet
14:ssä niteessä 1867-92. U. S:n.

Lagrenée <i>[-grənē’], Louis Jean Francois
(1724-1805), ransk. taidemaalari, C. van Loon
oppilas. Oleskeli keisarinna Elisabetin kutsusta
1760-63 Pietarissa, jossa hän oli taideakatemian
johtajana. Tuli 1781 Ranskan akatemian
johtajaksi Roomaan ja toimi lopuksi Pariisissa École
des beaux-arts’in professorina sekä Louvre-museon
konservaattorina. Maalannut mytologisia ja
historiatauluja sekä muotokuvia. Antellin
kokoelmissa on kaksi L:n taulua. E. R-r.

Lagting [lāg-], Norjan kansaneduskunnan
(storting = suurkäräjät) osasto, joka tavallaan
vastaa muitten parlamenttien ylähuonetta. Kun
yhdenmukaisesti valitut suurkäräjät
kokoontuvat, valitsevat ne keskuudestaan neljännen osan
jäsenistään muodostamaan l:n, „lakikäräjät”,
muut kolme neljäsosaa muodostavat
„odelstingin”. Eräänlaiset asiat, m. m. tavalliset lait,
ovat kummankin „kamarin” erikseen
käsiteltävät, mutta jos l. kahdesti on hylännyt
odelstingin hyväksymän lain, joutuu asia yhtyneitten
suurkäräjäin päätettäväksi, jolloin hyväksyvään
päätökseen vaaditaan kahden kolmasosan äänten
enemmistö. Perustuslaki- ja raha-asiat
käsitellään sitävastoin aina jakamattomissa (siis
yksikamarisissa) suurkäräjissä. R. E.

Lagus-suku [lā-], jonka jäsenistä moni on
maassamme tullut tunnetuksi kirkollisella ja
kirjallisella alalla, on peräisin Maarian pitäjän
Hirvisalosta, jonka Jänissaaresta nimi
nähtävästi on muodostettu. Sen kantaisä Georgius
Martini oli Tammelan kirkkoherrana 1584-1621 ja
käytti Lepus nimeä (lat. lepus = jänis), jonka
hänen pojanpoikansa sitten muuttivat Lagukseksi
(kreik. lagōs = jänis). K. G.

1. Elias L. (1741-1S19), pappi, kirjailija,
yliopp. 1757. V. 1759 papiksi vihittynä hänet
määrättiin lankonsa, Kuusamon kirkkoherran Juhana
Kranckin apulaiseksi. Lankonsa vaikutuksesta
L. mieltyi herrnhutilaiseen kristillisyyteen, ja
siirryttyään 1772 vapaaherra Rudbeckin
kotipapiksi Itägöötanmaalle hän sai yhä enemmän
samansuuntaisia vaikutuksia. V. 1774 L. tuli
Jalasjärven kappalaiseksi, 1797 Mouhijärven ja
1805 Taivassalon kirkkoherraksi. V. 1818 hän
sai teologian professorin arvonimen.
Kirjoituksista mainittakoon: „Berättelse om Kuusamo
socken” (Ruotsin tiedeakatemian toimituksissa
1772 ja 1773), „Berättelse om bäfverfångsten
i Kuusamo socken” (1776), „Om nyttan af riors
inrättning i svenska landsorterne” (1783).
Suurin vaikutus on kuitenkin ollut L:n
julkaisemalla virsikokoelmalla „Sionin Virret, Ruotsista
Suomexi käätyt” (1790), jotka aina uudelleen
painettuina ovat sukupolvelle toisensa jälkeen
olleet evankelisena sielun virkistyksenä kansamme
keskuudessa. Arkkipiispa Jaakko Tengströmin
johtaman virsikirjakomitean töihin L. otti
innolla osaa. Käsikirjoituksena on säilynyt „En
berättelse om Töfsala kyrka”.

2. Antti Juhana L. (1772 t. 1775-1831).
professori, yliopp. Upsalassa 1788, maisteri
Turussa 1795. Julkaistuaan joukon selityksillä
ja latinalaisella käännöksellä varustettuja
Simonideksen runoja L. pääsi 1796 kreikan
kirjallisuuden dosentiksi yliopistoon. Käännyttyään
tämän jälkeen jumaluusopillisiin opintoihin L. tuli
jumaluusopin lisensiaatiksi 1799 Raamatun
inspiratsioniopin historiaa käsittelevällä
väitöskirjalla. Yhtä kaikki L:n toiminta tuli
pääasiallisesti tapahtumaan filosofisessa tiedekunnassa.
Hänet nimitettiin 1802 filosofisen tiedekunnan
apulaiseksi, 1805 logiikan ja metafysiikan, 1812
käytännöllisen filosofian professoriksi. V. 1817 L.
sai jumaluusopin tohtorin arvon ja
määrättiin katekismuskomitean jäseneksi; seur. v. hän
tuli myöskin kirkkolakikomiteaan. V. 1824 L.
nimitettiin 4:nneksi teologian professoriksi.
Tiedekunnassa toimitetussa uudessa aineiden jaossa
hän sai osakseen teologisen moraalin. Filosofina
L. liittyi etupäässä Kantiin, ja samalla kannalla
hän pysyi teologinakin siihen nähden, että

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0224.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free