- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
407-408

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lagus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Etelä-Venäjällä” (uuskreikaksi, 1853). Itämaiden
kirjallisuuden alalta mainittakoon: „Seïd Locmani
ex libro Turcico qui Oghuzname inscribitur
excerpta” (1854), „Idrisii notitiam terrarum
Balticarum ex commerciis Scandinavorum et Italorum
mutuis ortam esse” (1878) ja „Lärokurs i
arabiska språket” (1869-78). Historiallisten ja
elämäkerrallisten teosten joukossa ovat
huomattavimmat: „Peter Forskåls lefverne” (1870), „Erik
Laxman” (elämäkerta, 1880, venäjäksi 1890),
„Några blad ur finska universitetets
kanslersbok” (1876), „Historik öfver finska universitetets
mynt- och medaljkabinett” (1886-88), „Skalden
J. H. Kellgréns finska lefnadsminne” (1884),
„H. G. Porthans bref till M. Calonius” (1886),
„M. Calonii bref till H. G. Porthan” (1902), „Åbo
akademis studentmatrikel ånyo upprättad”
(1891-95, 1906), „Från pojkåren och gymnasiet” (1904).
L. aateloitiin 1880 ja otti osaa valtiopäiviin 1882
ja 1885. Asui v:sta 1890 Lohjan Lill-Ojamo
nimisessä huvilassaan, jossa hän kuoli. Jätti
jälkeensä melkoisen kokoelman sieltä ja täältä
keräämiään asiapapereita. [C. Synnerberg,
„Wilhelm Lagus” (Svenska litteratursällskapet i
Finland, minnesskrift, 1910), I. A. Heikel,
„Minnestal” (1910).] K. T-t.

6. Robert Erik L. (1827-63), lainopin
tutkija, edellisen veli, tuli ylioppilaaksi 1845, fil.
maisteriksi (primuksena) 1850, tohtoriksi 1853,
lainopin kandidaatiksi 1855, lisensiaatiksi 1859
sekä siviili- ja roomalaisoikeuden dosentiksi 1860.
Paitsi paria väitöskirjaa aviottomien lasten
oikeussuhteista L. julkaisi neljä vihkoa „Juridiska
afhandlingar och uppsatser” (1859-61) sekä neljä
vihkoa „Juridiskt album” (1861-62), laskien siten
alun lainopilliselle aikakauskirjalle maassamme.
Siinä olevista kirjoituksista huomautettakoon
erikseen entisen „Vanhan Suomen” tilaa
koskevia „Om Gamla Finlands rättsliga förhällanden
vid reunionen 1811” ja „Ett projekt om
Storfurstendömet Finlands territoriala förminskning”.
Ne runsaat toiveet, joita L:n toiminta oli
herättänyt, katkaisi hänen ennenaikainen
kuolemansa.

7. Wilhelm Gabriel L. (1837-96),
runoilija ja kirjailija, edellisten veli, tuli ylioppilaaksi
1855, fil. kandidaatiksi 1858, tohtoriksi 1860,
julkaistuaan väitöskirjan „Gustaf III och hans
tidehvarf, uppfattade af poesien”. L. tuli sitten
kollegaksi Porvoon korkeampaan alkeiskouluun
ja myöhemmin kreikan kielen lehtoriksi
Viipurin lukioon. L. on mainittava ruotsinkielisenä
runoilijana, jommoisena m. m. julkaisi „Smärre
dikter” (1856), „Riddar Unos söner” (1864,
Ruotsin akatemian palkitsema), „Baco” (1865),
näytelmät „Klubbhöfdingen” (1869) ja „Drottning
Filippa” (1875), sekä runokokoelman „Dikter”
(1891). Sen ohessa L. esiintyi
kirjallisuudenhistorian ja historian tutkijana. Hänen kirjansa
„Den finsk-svenska literaturens utveckling”
(1866-67) on huomattava tutkimus siihen saakka
vähän tutkitulta alalta, Suomen ruotsinkielisen
kaunokirjallisuuden historiasta ennen Runebergia,
ja teos „Ur Viborgs historia” (1893-95) sisältää
lisiä Viipurin kaupungin historiaan, jota hän oli
ryhtynyt kirjoittamaan, saamatta kuitenkaan
työtä valmiiksi. Myöskin hän kauan aikaa oli
„Östra Finland” nimisen sanomalehden
toimittajana. K. G.

8. Ernst Wilhelm L. (s. 1859), pedagogi,
L. 5:n poika, yliopp. 1877, fil. maist. 1882,
antautui koulunopettajan toimeen sekä on v:sta 1892
Helsingin yksityisen ruots. tyttökoulun johtaja.
L. on kirjoittanut väitöskirjan „Studier i den
klassiska språkundervisningens historia i
Finland” (1890), uutterasti ottanut osaa Suomen
ruotsinkielisen kansanrunouden keräys- ja
julkaisutyöhön (toimittanut „Nyländska folkvisor”,
I 1887, II 1893) sekä toimittanut painoon „Bref
från H. G. Porthan till samtida” (1898, 1912).
Julkaissut myöskin useita kouluopetusta ja
ruotsinkielistä kansansivistystyötä koskevia
kirjoituksia.

Laguunit (it. ja esp. laguna, < lat. lacuna =
syvennys, lammikko), matalavetisiä, enimmäkseen
rämerantaisia rannikkovesiä, jotka merestä
erottaa deltamuodostus, pitkä kapea särkkä tai
lentohiekkavalli. Ne syntyvät etupäässä jokien
suihin, vesi niissä on tavallisesti vähäsuolaista.
Laguuni-muodostuksien nimi Ranskassa on étang,
Venäjän Mustanmeren rannikoilla liman, Saksan
Itämeren rannikolla haff. E. E. K.

Laharpe [la-a´rp], Frédéric César
(1754-1838), sveits. valtiomies; toimittuaan jonkun
aikaa asianajajana kotikanttonissaan Pays de
Vaud’ssa L. lähti 1782 Pietariin, niissä tämä
valistusaatteiden innokas kannattaja tuli
Katariina II:n pojanpoikien suuriruhtinaitten
Aleksanterin (sittemmin Aleksanteri I) ja
Konstantinin opettajaksi. Ranskan vallankumouksen
puhjettua L. 1790 toimitti Bernin kanttonin
hallitukselle kirjoituksen, jossa ehdotettiin
uudistuksia ja säätyjen kokoonkutsumista. Tämän
johdosta häntä syytettiin Bernin ylivallan alaisessa
kotikanttonissaan kohta tämän jälkeen
syntyneitten levottomuuksien alkuunpanijaksi, ja hänen
vihollisensa saivat aikaan, että hän menetti
paikkansa Pietarin hovissa 1793: julkaisi Pariisista
lentokirjasia Bernin hallitusta vastaan ja sai
Ranskan direktorihallituksen sekaantumaan
Sveitsin asioihin ja muodostamaan 1798 Helvetian
tasavallan, jonka hallituksen jäseneksi L. tuli.
Mutta hänen omavaltaisuutensa herätti
tyytymättömyyttä, ja 1800 hänen täytyi lähteä
Sveitsistä. Wienin kongressissa L. tehokkaasti
puolusti Pays de Vaud ja Aargau kanttonien
itsenäisyyttä; asui loppuikänsä Sveitsissä;
kirjoittanut m. m. muistelmia (julkaistu Vogelin
teoksessa „Schweizergeschichtliche Studien”). L:n
ja Aleksanteri I:n kirjevaihto on julkaistu
sarjassa „Mémoires de la société historique russe”
(1870). V. 1844 hänelle pystytettiin
muistopatsas hänen syntymäkaupunkiinsa Rolleen.

Laharpe [la-a´rp], Jean François
(1739-1803), ransk. kriitikko ja runoilija, jäljitteli
murhenäytelmissään Voltairea. Niistä on
mainittavin „Le comte de Warwick” (1763).
Näytelmänkirjoittajana L. on keskinkertainen, kriitikkona
pureva ja häikäilemättömän pisteliäs. Parasta,
mitä L. on luonut, ovat henkevät „Éloges”, jotka
ylistävät Henrik IV:ttä, Fénélon’ia, Racinea y. m.
[Peignot. „Recherches sur La Harpe” (1820).]
J. H-l.

La Haye [la ē´] ks. Haag.

Lahde [lāde], Gerhard Ludvig
(1765-1833), saks.-tansk. vaskenpiirtäjä; tuli 1787
kultasepänoppilaana Kööpenhaminaan, jossa hän kävi
taideakatemian läpi. Valmistanut lukuisasti

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0226.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free