Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lahjoitusmaat ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
vaadittiin viranomaisten apua häätöjen
toimeenpanemiseen. Metsäpirtissä nimismies Strömberg
kiihkossaan surmautti aivan viattoman
talonpojan, mutta kun hän tästä rikoksesta pantiin
vankeuteen, sekaantui kenraalikuvernööri
ruhtinas Menšikov usean kerran asiaan, vapauttaen
syyllisen sekä lopullisesti hankkien hänelle
armahduksen kaikesta rangaistuksesta.
Valkjärvellä syntyi ankara kahakka, jonka johdosta
sotaväkeä ja lain kovimpia keinoja käytettiin;
yhteinen ylimääräinen tuomari lähetettiin
käsittelemään kaikkia läänin kihlakunnanoikeuksissa
esiintyviä tällaisia oikeusjuttuja, jottei niissä
vastakkaisia tuomioita langetettaisi. Ulkonainen
järjestys saatiin näennäisesti palautetuksi, mutta
tila l:lla tuli mitä surkeimmaksi: yhteisen
kansan kurjuus, huolettomuus, ja petollisuus
kasvoivat: surkean kuuluksi tuli se taloudellinen ja
siveellinen taantuminen, joka vuosikymmeniksi
juurtui Viipurin läänissä, varsinkin missä oli
l:ta enemmän. Niinpä lahjoitusmaakysymys oli
ensimäisiä huomioonotettavia asioita, kun
Suomen valtiosäädyt 1863 pääsivät toimimaan.
Peljäten yleisestä lunastustoimesta odotettavia
menoja valtiopäivät ensin ajattelivat
reduktsionintapaista peruutusta, mutta siihen hallitsija ei
suostunut: säädyille ei edes myönnetty tilaisuutta
tutustua 1825 v:n komitean asiakirjoihin. Uutta
esitystä 1867 annettaessa pyydettiin säädyiltä
takausta korkeintaan 12 miljoonan valtiolainalle,
jotta kruunun välityksellä voitaisiin ruveta
lunastamaan l:ta, mikäli niitä voitiin saada otollisesta
hinnasta; talonpoikien velvollisuudeksi jäi
korvata tilojensa hinta pitemmän ajan kuluessa.
Esitys hyväksyttiin; 1872 annettiin uusi takaus.
Kaksi vuosikymmentä lunastustoimi sitten kesti,
ja lopulta oli valtion välityksellä palautettu
yksityisille 887 vanhaa manttaalia eli 2,056,728
tynnyrinalaa yhteensä 17,293,000 mk:n hinnasta.
Talonpoikien korvausmaksun suoritus jaettiin 39
vuodelle: maksettavasta 6%:sta (v:sta 1885 5 1/2
%:sta) yksi prosentti luettiin kuoletusmaksuksi.
Tilojen hinta oli hyvin erilainen, yleensä
kuitenkin nopeasti nousemassa: muutamat olivat
ennen yksityisellä sopimuksella lunastetut; joukko
kantatiloja ja kruunun itselleen pidättämät
metsät ovat ulkopuolella nyt mainittuja numeroja.
Paljon aikaa on maanmittaustoimi vaatinut,
paikoin myöhästyttäen perintökirjain antamista,
joten odotettua myöhemmin on voitu asettaa maata
viljelevä väestö entiseen lailliseen asemaansa.
Kivennavan pitäjän lunastamiseksi on yhteensä
käytetty vähän yli 3 miljoonaa mk., Muola vaati
vähän yli 2 miljoonaa, Sakkola ja Pyhäjärvi
kumpikin yli puolentoista miljoonaa, Kurkijoki ja
Valkjärvi kumpikin yli miljoonan; niiden
jälkeen tulevat Hiitola, Rautu, Salmi, Jaakkima,
Heinjoki ja Virolahti; 275,000-171,000 mk. on
käytetty lahjoitusmaitten lunastamiseksi
Miehikkälän, Viipurin, Johanneksen, Korpiselän,
Sippolan, Sulkavan, Soanlahden ja Ruskealan
pitäjissä, seurakuntain silloisten rajojen mukaan,
jotka tosin myöhemmin ovat muuttuneet.
Haminan kaupungille 1743 suotuja lahjoitusmaita on
sitä paitsi 1910 eri sopimuksella lunastettu
valtion välityksellä. [Matth. Akiander, „Om
donationerna i Viborgs län”; O. Hannikainen,
„Vanhan Suomen eli Viipurin läänin oloista 18:lla
vuosisadalla”, J. M. Salenius, „Valkjärven
pitäjän kertomus”, „Historiallisia tietoja Äyräpään
vanhasta kihlakunnasta” sekä „Niitä näitä
Itä-Suomesta”, E. G. Palmén, „Lisiä
lahjoitusmaakysymyksen historiaan”, „Silmäys Suomen
lahjoitusmaitten historiaan” sekä kirjoitus „Omassa
maassa” Itä-Suomen lahjoitusmaista, J. R.
Danielson-Kalmari, „Viipurin läänin palauttaminen
muun Suomen yhteyteen”, O. A. Kallio,
„Viipurin läänin järjestämisestä muun Suomen
yhteyteen” y. m.] E. G. P.
Lahjominen ks. Lahjus.
Lahjus l. lahjoma on lahja, joka on annettu
vääryyden edistämistarkoituksessa. L:n
antaminen, lupaaminen tahi tarjoaminen virkamiehelle
on rangaistava. Virkamies, joka on ottanut
vastaan, itselleen edustanut tahi vaatinut l:n
„edistääksensä vääryyttä virassaan” on pantava
viralta ja julistettava maan palvelukseen
kelvottomaksi sekä sen lisäksi, jos asianhaarat ovat
erittäin raskauttavat, rangaistava vankeudella. L.
tahi sen arvo on aina menetetty. A. Ch.
Lahko 1. (lat. ordo), tav. heimoa laajemman
alaryhmän nimitys eläin- ja kasvijärjestelmissä;
lähinnä ylempää ryhmää nimitetään luokaksi.
2. (kreik. hairesis, lat. secta), vallitsevasta
kirkkokunnasta eroava pienempi ryhmä. vrt.
Heresia ja Lahkolaiset.
Lahkolaiset, vallitsevasta kirkkokunnasta
uskon ja opin puolesta eroavat.
Roomalaiskatolinen kirkko erottaa kaksi lajia lahkolaisia: 1)
hæretici, ne jotka eroten katolisesta opista
ovat luopuneet kirkon hallinnon alaisuudesta, 2)
schismatici, ne joilla on oikea oppi, mutta
kuitenkin ovat eronneet kirkon yhteydestä, vrt.
Heresia ja Heretikko. E. K-a.
Lahkolaisuus ks. Lahkolaiset.
Lahmann, Heinrich (1860-1905), saks.
lääkäri, tunnettu luonnonmukaisten elämän- ja
parannustapojen harrastajana. Erittäinkin hänen
mielipiteensä ravinnon (kasviravinto-suolat y. m.)
ja vaatetuksen (ks. Lahmannin
alusvaatteet) suhteen ovat merkittävät. V. 1888 hän
perusti Dresdenin lähistölle „Weisser Hirsch”
nimisen parantolan, joka vuosi vuodelta on
saavuttanut enenevää suosiota. E. Th-n.
Lahmannin alusvaatteet [lām-], toht.
Lahmannin (ks. t.) käytäntöön ottama
alusvaatteiden laji, jonka tärkeimpänä ominaisuutena on
kudoksen harvuus l. huokoisuus. Tämän
saavuttamiseksi hän rupesi valmistuttamaan niitä
hienoimmasta egyptiläisestä pumpulista. Oikeain L:n
alusvaatteiden yksinoikeutettuna valmistajana on
Heinzelmann Reutlingenissa. E. Th-n.
Lahn [lān], Reinin oikeanpuolinen lisäjoki;
lähteet Rothaar-vuorilla, 602 m yl. merenp., suu
Koblenzin yläpuolella. Pituus 218 km; siitä
matalilla aluksilla kuljettavaa 145 km, Giesseniin
asti. (E. E. K.)
Lahna (Abramis brama), rakkosuisiin kuuluva,
makean- tai murtoveden kala. Ruumis vahvasti
sivuilta litistynyt ja sentähden hyvin korkea (n.
1/3 pituudestaan); yläleuka alaleukaa pitempi,
selkäevän tyvi lyhyt, peräevän, jossa on 28-29
ruotoa, pitkä. Leuat kärsäksi venyvät. Selkä
viheriänruskea tai sinimusta, sivut
messinginkeltaiset, nuoremmilla hopeanhohtoiset, vatsa
valkea; usein on vanhempien kalojen pinta
verestävän punertava. Pituus 25-40 cm. Voi joskus tulla
8 kg:n painoiseksi. —L. elää parvittain
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
