- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
429-430

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laiminlyödyt lapset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

virkoihin nimitettyjä virkamiehiä koskevat
oikeussuhteet. R. E.

Laiminlyödyt lapset ks.
Suojeluskasvatus.

Laina (lat. commodā´tum, ruots. lån), jota ei
tule sekoittaa velaksiantoon (lat. mutuum, ruots.
försträckning; ks. Velka), merkitsee
välipuhetta, jolla lainaksiantaja lainansaajan
käytettäväksi korvauksetta luovuttaa määrätyn
irtaimen esineen ehdolla, että sama esine annetaan
lainanantajalle takaisin sittenkuin lainansaajan
käyttöoikeus esineeseen on päättynyt.
Valtiolainasta ks. Valtiovelka. L. Cg.

Lainajyvästö ks. Pitäjänmakasiini.

Lainakirjasto ks. Kirjasto,
Kansankirjastot.

Lainamakasiini ks. Pitäjänmakasiini.

Lainasanat ks. Lainat.

Lainasopimus ks. Laina.

Lainat eri kielten välillä eli n. s.
kieltensekaannus on erinomaisen tärkeä puoli
kielten kehittymisessä yleensä. Määrätyssä mielessä
kieli on oikeastaan yksinomaan lainaa, sillä
lainaahan lapsi oppiessaan kielen sen
ympäristöltään, ja jokaisen yksilön kieleen vaikuttaa koko
hänen elämänsä aikana hänen ympäristönsä
kieli. Varsinaisesta lainasta on tapa kuitenkin
puhua vasta kun jonkun kieliyhteisön kieli on
saanut vaikutusta toisen kieliyhteisön kielestä,
joka selvästi määriteltävällä tavalla poikkeaa
edellisestä. Tässäkin on kuitenkin eri asteita.
Laina saattaa olla saatu toisesta olennaisesti
saman kielen murteesta, se voi olla yleis- eli
kirjakieleen saatu toisesta saman kielen murteesta tai
päinvastoin paikallismurteeseen saatu
yleiskielestä, se saattaa olla nykykieleen otettu
vanhasta kielestä uudesti elävöittämällä vanhan
kielen varastoa (nk. esim. suom. toivioretki =
pyhiinvaellusretki); tämmöisiäkään tapauksia useat
eivät katso lainoihin kuuluviksi. Samanlainen
saattaa olla asian laita, jos laina on saatu
sangen läheisestä sukukielestä. Mutta laina saattaa
myöskin olla saatu kielestä, joka, olipa se sitten
sukukieli tai ei, on kauttaaltaan lainanottavasta
kielestä eroava; tätä viimeistä tapausta
käsitetään kielelliseksi lainaamiseksi sanan
varsinaisimmassa merkityksessä.

Kokemus osoittaa, että missä tahansa kaksi
eri kieltä puhuvaa kansaa tai kansanainesta on
joutunut yhteen, siinä on tapahtunut
molemminpuolista lainaamista kielten välillä. Vaihdon
välittäjinä ovat aina tavattavat kumpaakin kieltä
täydellisemmin tai vaillinaisemmin osaavat
yksilöt, joilta ne sitten siirtyvät eteenpäin. Mutta
paitsi tämmöistä suullista tietä tapahtuvaa
ja eteenpäin siirtyvää kielellistä vaihtoa tavataan
myös semmoista, joka välittyy pääasiallisesti
kirjallista tietä. Täten kieleen kulkeutuva laina
saattaa olla n. s. sisäistä laatua (ks.
Sisäinen kielimuoto): jonkun sanan
merkitys saattaa laajentua vieraan sanan merkityksen
vaikutuksesta (nk. esim. suom. sana kehittyä
on täten saanut henkiselle alalle tähtäävän
merkityksensä) tai jokin lausetapa syntyä vieraan
kielen vaikutuksesta, vieläpä suoraan kääntämällä
esim. suom. vekseli lankee). Toiselta puolen
saattaa — ja tämä yleensä on helpoimmin
todettavissa — kielestä kieleen kulkea varsinaista
kieliainesta, sanoja, n. s. lainasanoja, tai myös
sanayhtymiä; toisinaan saattavat myös
lainasanojen mukana kulkevat vieraat
muodostusainekset eli päätteet siirtyä kielen
omavartaloisiinkin sanoihin, joten siis voi puhua
lainapäätteistäkin (niin esim. ven. johtopääte
-nik esiintyy suomessa muodossa -niekka, vieläpä
puolittain itsenäisenä sanana; saksassa on
lainapäätteellä -ieren muodostettu sanoja
saksalaisperäisistäkin kantavartaloista, esim.
buchstabieren; ranskalaiselta taholta siirtyneenä tavataan
saksassa toisinaan monikon merkki -s
saksalaisissakin sanoissa, esim. Kerls j. n. e.). Säännön
mukaan liittyy lainattu kieliaines läheisesti
lainanantavan kielen ulkonaiseen muotoon, mutta
mukautuu samalla lainanottavan kielen äänneasuun
(esim. suom. kelta = liettuan geltà, suom. rauma =
germ. strauma-); suurempia poikkeuksia
lainanantavan kielen muodosta vaikuttaa kuitenkin
usein väärinkuuleminen tai kansanetymologia
(ks. Kansanjohdannainen). Jos
lainanantavan kielen vaikutus on suuri, tapahtuu, että
aineslainojen mukana seuraa uusia äänteitä ja
äänneyhtymiä (huom. esim. semmoisia länsisuom.
murteiden lainoja kuin kaffee, flikat, knappi
j. n. e.), ja jos lainanantavan kielen puhuminen
on varsin yleinen asianomaista kieltä puhuvien
keskuudessa, on tavallista, että kielen äänneasu
kokonaisuudessaan saa vaikutusta vieraan kielen
taholta (esim. vepsän kielen koko ääntämistapa
on venäläisen ääntämistavan mukainen).
Verrattain tavallinen ilmiö on tämän vuoksi, että
samalla maantieteellisellä alalla tavataan
samanlaisia äänteitä ja äänneominaisuuksia, vieläpä
samanlaisia äänteenmuutosilmiöitäkin (niin esim.
liivin ja lätin kielessä). Vihdoin saattaa
lainaaminen mennä niin pitkälle, että muodostuu kieli,
jota voi nimittää sekakieleksi (ks. t.).
Eräissä tapauksissa pitkälle menevä vaikutus
vieraan kielen puolelta johtaa vieraan kielen
täydelliseen omistamiseen. Usein on nimittäin
tapahtunut, että kieliyhteisö on lainannut toisen
kielen kokonaisuudessaan — välitysasteena on
varmaankin ollut suuri vaikutus voittavan
kielen puolelta ja samassa tietysti yleinen
kaksikielisyys; alkuperäisestä kielestä on silloin
jäänyt tavallisesti jäljelle sen ominainen yleinen
äännelaatu, joka on aiheuttanut sen. että vieras
kieli lainanottajien suussa on muodostunut
erisävyiseksi murteeksi (siten on esim. melkoinen
osa nykyisiä romaanilaisia kieliä syntynyt).

Lainaaminen kielestä toiseen tapahtuu aina
jossakin määrässä itsetiedottomasti: jos joku
henkilö osaa kahta kieltä, niin on lähellä, että
toinen kieli, sen sisäinen muoto, sen kieliaines ja
äänneasu vaikuttaa toiseen. Melkoiseksi osaksi
on kuitenkin lainaaminen aiheutunut todellisesta
tarpeesta. Milloin omassa kielessä ei ole ollut
ilmaisumuotoa uudelle asialle, on sille
muodostettu tämmöinen ilmaisumuoto toisen kielen
mukaan joko kääntäen mukailemalla tai
verrattomasti useimmin suorastaan kieliainesta
lainaamalla. Siitä syystä on erittäinkin kulttuurissa
nuorempi tai vähemmin edistynyt kansa
lainannut kulttuurissa vanhemmalta tai
edistyneemmältä; lainasanat ovat huomattavaksi osaksi n. s.
sivistyssanoja (ks. t.). Kirjallista tietä tulleet
lainat ovat suureksi osaksi kansainvälisiä; nekin
kuitenkin ovat yleensä lähinnä peräisin jostakusta
määrätystä kielestä, joka on lainan välittänyt.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0237.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free