- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
431-432

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laiminlyödyt lapset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Erikoista huomiota sekä tieteelliseltä että
käytännöllisen kielenviljelyksen kannalta ovat
saaneet osaksensa lainasanat. Näiden joukossa
voidaan edellisen mukaan erottaa sellaisia, jotka
ovat kieleen saapuneet suullista tietä ja jotka
useinkin, etenkin kun lainaaminen 0n
tapahtunut ammoisina aikoina tai muuten semmoisena
aikana, jolloin ei lainanantavan kielen vaikutus
ole ollut erikoisen valtava, ovat täysin
mukautuneet kielen oman muoto- ja äänneasun
mukaisiksi (semmoiset kuin suom. orpo, mehiläinen,
sata, hammas, kuningas) sekä kirjallista
tietä saapuneet, usein kansainväliset lainat, jotka
enimmäkseen melkoisen tarkasti liittyvät vieraan
kielen äänneasuun (semmoiset kuin esim. algebra,
basilli, subjekti). Sitä vastoin ovat lainasanoista
erotettavat n. s. vieraat sanat (ja sanayhtymät),
s. o. semmoiset suoranaiset sitaatit vieraista
kielistä, joita ei vielä voi pitää varsinaisesti
kieleen lainattuina (esim. lex salica, ex officio,
mutatis mutandis, all right, fin de siècle j. n. e.;
tähän kuuluu suurin osa vieraista ominaisnimistä,
esim. Cordoba, Voltaire j. n. e., jota vastoin
semmoiset kuin Lontoo, Hampuri j. n. e. ovat
lainasanoja).

Lainasanoja saatetaan tieteessä käyttää
valaisemaan kansojen ja kielten muinaisia vaiheita.
Ne saattavat antaa tietoja semmoisista kielten
ja kansain kosketuksista, joista historia ei tiedä
mitään (niinpä esim. lainasanat osoittavat, että
se suomalais-ugrilainen kieli, josta suomikin
polveutuu, on ollut kosketuksissa jonkun
indoiraanilaisen kielimuodon kanssa, josta siis voidaan
päättää, että suomalais-ugrilaiset ennen
toisistaan eroamistaan ovat olleet jonkun tai
joidenkuiden indoiraanilaisten kansain naapureina;
lainasanat todistavat myös ikivanhoja
kosketuksia suomalaisten ja liettualais-lättiläisten sekä
suomalaisten ja germaanien välillä). Edelleen
lainasanat saattavat antaa tärkeitä tietoja joko
lainanantavasta tai lainanottavasta kielestä siltä
ajalta, jolloin kosketus tapahtui; usein nimittäin
lainasanat ovat toiselta puolen saattaneet
säilyttää semmoisia piirteitä, joita ei ole säilynyt
missään lainanantavan kielen kirjallisessa
muistomerkissä, sekä toiselta puolen osoittaa, millä
tavalla ja mihin aikoihin kielellinen muuttuminen
lainanottavassa tai lainanantavassa kielessä on
tapahtunut. Ja vihdoin ne saattavat antaa
huomattavia tietoja asianomaisten kansojen
kulttuurista; vaikka niitä onkin tässä suhteessa
varovaisesti käytettävä, kun ei läheskään aina nimen
laina todista asian lainaa, osoittavat ne joka
tapauksessa kulttuurivaihdon yleistä suuntaa
asianomaisia kieliä puhuneiden kansojen kesken.

Käytännöllisellä kielen viljelyalalla on
ensinnäkin lainasanojen oikeinääntäminen ja
oikeinkirjoitus tuottanut useissa kielissä, niinpä
suomessakin, erityisiä vaikeuksia. Tämä koskee
varsinaisesti niitä sanoja, jotka ovat lainatut
kirjallista tietä: kirjoitustavoissa esiintyy
jonkinlainen horjuminen ääntämistavan ja vieraiden
kielten kirjoitustapojen noudattamisen välillä, ja
sitäpaitsi on ääntäminenkin, johon kirjoitustavan
tulisi perustua, usein horjuva, se kun osittain
liittyy sen kielen muotoon, josta lainasana lähinnä
on saatu, osittain taas sen kielen, josta sana on
alkujaan (esim. filologi ja filoloogi j. n. e., ks.
Oikeinkirjoitus).

Edelleen on, mitä käytännölliseen
kielenviljelyyn tulee, mainittava, että useissa maissa on
semmoisia aikoja, jolloin lainaamista vieraan
kielen taholta on runsaasti harjoitettu, seurannut
itsetietoinen vastavirtaus vierasta vaikutusta
vastaan, ilmestyipä tämä vaikutus sitten n. s.
sisäisessä kielimuodossa tai äänneasussa tai etenkin
ja erittäin lainasanoissa; tietystikin on täten
vastustettu vain helposti tunnettavien (kirjallista
tietä tulleiden ja yleensäkin uusien) lainojen
käyttämistä. Tätä osittain kansallisista,
osittain tyylillisistä syistä syntynyttä liikettä, joka
eräissä suhteissa on oikeutettu, mikäli se
tarkoittaa kielen helpompaa ymmärrettävyyttä
tai tyylin eheyttä tai kielen ominaisen
luonteen säilyttämistä, mutta usein myös on
mennyt liiallisuuksiin, nimitetään purismiksi
(ks. t.) eli kielenpuhtausliikkeeksi. [Whitney,
„On mixture in languages” (1881), Schuchardt,
„Slavodeutsches und Slavoitalienisches” (1885),
Windisch, „Zur Theorie der Mischsprachen und
Lehnwörter” (1897), Erik Björkman,
„Blandspråk och lånord” (1902), Hermann Paul,
„Prinzipien der Sprachgeschichte”, luku
„Sprachmischung”, 4:s pain. (1909).] Suomensukuisissa
kielissä tavattavista lainoista ks. erittäin Suomen
kieli
ja Suomalais-ugrilaiset kielet.

E. N. S.

Lainauskorko ks. Korko.

Lainausliike ks. Luotto,
Luottolaitokset ja Pankki.

Lainausmerkit l. sitatsionimerkit,
välimerkit „ ” l. ?? joita käytetään molemmin
puolin sanoja tai lauseita osoittamaan, että nämä
tarkalleen tässä muodossa on toiselta lainattu (jos
niihin jo sisältyy lainaus, osoitetaan se silloin
yksinkert. merkeillä , ’): usein myös osoittamaan
jonkun sanan epätavallista muotoa tai
merkitystä, kirjan nimeä mainittaessa j. n. e.
Luetteloissa „ osoittaa samalla kohdalla edellisellä
rivillä olevan sanan toistamista. A. K.

Laing [leiŋ], Alexander Gordon
(1793-1826), skotl. tutkimusmatkailija, upseeri
Englannin armeiassa. Palveli v:sta 1822
Länsi-Afrikassa, samalla tähden tutkimusmatkoja
sisämaahan. Sai 1825 määräyksen tehdä retken
Tripolista Saharan halki päämääränä Nigerin lähteet.
Tuaregi-rosvojen ryöstämänä ja haavoittamana L.
ensimäisenä eurooppalaisena saapui Timbuktuun
18 p. elok. 1826. Jonkun aikaa sen jälkeen
arabialaiset murhasivat hänet. Julkaissut „Travels
in Timanne, Kooranko and Soolima countries,
in Western Africa” (1825). (E. E. K.)

Lainhaku. Ne suuremmat joutuisuuden
vaatimukset, joita liike-elämä ja keskusliike ylipäätään
asettavat mitä tulee velkojan oikeuteen saada
maksu saamisestaan, ovat kaikkialla aiheuttaneet
lainsäätäjän järjestämään selvien, erittäinkin
kirjallisiin sitoumuksiin perustuvien
saamisvaatimusten perilleajamiseksi yksinkertaisemman ja
summittaisemman menettelyn kuin mitä
varsinainen oikeudenkäynti tarjoo. Sellainen
menettely on ruotsalais-suomalaisessa oikeudessa
saamisen hakeminen ulosotonhaltijan luona l.
lainhaku. Ulosottolain mukaan saa lainhakua
käyttää ainoastaan sellaiseen saamiseen nähden, joka
on erääntynyt ja perustuu velkakirjaan tahi
muihin kirjallisiin todisteihin, jotka yksistään
täysin todistavat saamisen. L. pannaan vireille

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:28 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0238.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free