- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
435-436

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lainhuuto ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Lainoppi ks. Lakitiede.

Lainselitys, valtiovallan sitova tahdonilmaisu
siitä, miten jokin hämärä ja eriävää tulkintaa
aiheuttava laki on käsitettävä. L. eroaa
laintulkitsemisesta siinä, että jälkimäinen on
johtopäätös, jonka lain sovelluttaja taikka tutkija tekee,
ja jolla muihin nähden on merkitystä ainoastaan
sikäli kuin se pystyy heitä vakuuttamaan siitä,
että tulkinta on oikea: l. (varsinaisessa
merkityksessä eli n. s. autenttinen l.) on
lainsäädäntötoimenpide, joka velvoittaa asianomaisia
noudattamaan sitä käsitystä, jonka selitys lausuu julki.

L:n käsitteeseen kuuluu, että se ei saa
muuttaa, vaan ainoastaan selventää lakia.
Raja näitten molempien tapausten välillä saattaa
kuitenkin monasti olla epämääräinen ja vaikea
löytää. Tästä sekä muistakin syistä johtuu, että
lainselittämisoikeuden johdonmukaisimmin tulee
olla sen tai niiden valtio-orgaanien asiana, joitten
tehtävänä on säätää lakia. Tästä on kuitenkin
olemassa poikkeuksiakin; m. m. korkeimman
tuomioistuimen ratkaisuilla eräissä maissa
määrätyillä edellytyksillä on varsinaisen l:n
merkitys ja vaikutus. — Suomessa on
(Valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä) nimenomaan
säädettynä, että perustuslakia on selitettävä samassa
järjestyksessä, jossa perustuslakia säädetään ja
muutetaan. Tavallisia, säätyjen
myötävaikutuksella syntyneitä lakeja entisaikoina usein selitti
hallitsija yksin: tavanomaisen oikeuden mukaan
katsottiin hänet tähän oikeutetuksi, milloin
oikeuselämässä ilmaantui jatkuvaa ja haitallista
epätietoisuutta lain oikeasta tarkoituksesta.
(Jotkut tällaiset „selitykset” olivat todellisuudessa
lainmuutoksia.) Nykyänsä on, erittäinkin
herkemmäksi käyneen oikeuskäsityksen sekä vuosittain
kokoontuvien valtiopäiväin vuoksi, pidettävä
ehdottomasti asianmukaisimpana, että yleisen lain
selitykset annetaan eduskunnan
myötävaikutuksella. Viime vuosikymmeninä onkin yleensä näin
menetelty. R. E.

Lainsuomennokset. Kuningas Kristofer
Baierilaisen 1442 vahvistama Ruotsin valtakunnan
maanlaki, joka vähitellen oli tullut koko
valtakunnassa noudatetuksi, käännettiin suomeksi
noin sata vuotta sen vahvistamisen jälkeen,
samaan aikaan kuin suomenkielinen kirjallisuus
muutenkin sai alkunsa. Käännöksen tekijä oli
silloinen suomalainen saarnaaja Tukholmassa
Herra Martti” („gamle Herr Mårten”, ks.
Martti); se on käsikirjoituksena tallessa
Ruotsin valtakunnankirjastossa Tukholmassa (codex
B 96, useamman henkilön kädellä kirjoitettu
käsikirjoitus, jonka kanteen on painettu vuosiluku
1548 ja joka todennäköisesti on
puhtaaksikirjoitettu alkuperäisen konseptin mukaan) ja
sitäpaitsi siitä on säilynyt 5 jäljennöstä, osittain
jo 1500-luvulta (Helsingin yliopistonkirjaston ja
Suomalaisen kirjallisuuden seuran hallussa);
painetuksi on tämä vanhin säilynyt
laajuudeltaan huomattava muistomerkki suomen kielen
käytännöstä maallisella alalla tullut vasta 1905
(„Suomen kielen muistomerkkejä” II, julk. E. N.
Setälä ja M. Nyholm [= Airila]). Käännös
noudattaa olennaisesti samaa kielimuotoa, jota
Mikael Agricola käytti; se seikka, ettei kääntäjä
ollut lakimies, oli käännökseen aiheuttanut useita
virheellisyyksiä. Martin käännöksen
puutteellisuuksien vuoksi käänsi Kalajoen kirkkoherra
(myös lainlukijana Pohjanmaalla toiminut)
Ljungi Tuomaanpoika (ks. t.) 1601
Kristoferin maanlain uudelleen suomeksi: suomennos on
suoritettu käyttämällä herra Martin käännöstä,
mutta virheellisyyksiä korjaamalla. V. 1609 sama
kääntäjä vielä suomensi Ruotsin valtakunnan
kaupunginlain. Kuningas Kaarle IX, jolle
käännökset annettiin ja omistettiin, antoi käskyn
niiden painattamisesta, joka alkoikin 1610, mutta
keskeytyi alkuunsa. Molempien käännösten
käsikirjoitukset ovat Ruotsin valtakunnankirjastossa:
painosta ne on julkaistu vasta 1852 (W. G. Lagus,
Suomen tiedeseuran kustannuksella). Ljungin
käännös näkyy jääneen kokonaan
tuntemattomaksi, ja senvuoksi ryhdyttiin uusiin yrityksiin
Ruotsin lain suomentamiseksi. Niinpä tiedetään,
että Hartikka Speitz (ks. t.), joka myös on
suomeksi kääntänyt erinäisiä asetuksia („Sodan
articuluxet”, ilm. 1642, vuoritointa koskevia asetuksia
1643), oli ryhtynyt lakikirjaa suomentamaan,
mutta ei ole tietoa, onko hänen käännöksensä
valmistunut. Edellämainitun nuorempi aikalainen
Abraham Kollanius (ks. t.), syntyisin
Karkusta, alkoi niinikään suomeksi kääntää Ruotsin
lakia: hänen käännöksensä, joka sisälsi
maan- ja kaupunginlain sekä sitä paitsi
oikeudenkäynti- ja tuomariohjeet, valmistui 1648, ja oletetaan,
että eräs Ruotsin valtakunnankirjastossa tallessa
oleva käsikirjoitus sisältää juuri tämän
käännöksen. Suomennos, joka kirjoitustapansa puolesta
jonkun verran poikkeaa siihen aikaan yleisesti
noudatetusta (yleisesti käytetyn tz:n tai dz:n
asemesta kirjoitettiin siinä hdh, esim. Ruohdhi),
joutui ankaran tarkastuksen alaiseksi, ja
kaikesta päättäen tarkastusmiehet, alilaamanni
Henrik Jaakonpoika Akaasta ja lainlukija Anders
Mikonpoika Pacchalenius, toimittivat edellisen
rinnalle kokonaan uuden itsenäisen käännöksen,
josta kuitenkaan ei ole mitään tarkempia tietoja.

Nämä lienevätkin viimeiset yritykset Ruotsin
maan- ja kaupunginlain suomentamiseen. Sillä
välin oli jo uuden lain aikaansaaminen vireillä,
ja kun sitten 1734 vuoden laki julkaistiin,
ryhdyttiin sitä kohta suomeksi kääntämään.
Käännöksen teki Samuel Forseen (Turun ja Porin
läänin maansihteeri v:sta 1719, k. 1742);
käännös valmistui 1738, jolloin siitä jo painettiin
yksi näytearkkikin. Sodan y. m. syiden vuoksi
ja ennen kaikkea hallituksen puuttuvan
avustuksen vuoksi käännös ei tullut ennen sen
tekijän kuolemaa julkaistuksi. Sen tarkasti sittemmin
asessori Thauvonius sekä kuninkaallisen kanslian
registraattori, sittemmin laamanni E. J. Paleen
(aateloitu af Palén, 1716-88), Forseenin vävy.
Viimeksimainittu, joka oli saanut privilegin
lainkäännöksen julkaisemiseen, luovutti tämän
etuutensa hovioikeudenaktuaarille Georg Saloniukselle,
ja tämä sitten käännöksen painatti Turussa 1759
nimellä „Ruotzin Waldacunnan Laki, hywäxi
luettu ja wastan otettu Herrain Päivillä wuonna
1734”. Uusi painos tätä käännöstä ilmestyi
Tukholmassa 1808 Matthias Caloniuksen
tarkastamana ja korjaamana, ja on tästä korjatusta
suomennoksesta sittemmin vielä ilmestynyt pari
uutta painosta (Turussa 1822 ja 1826).
Uudenaikuiseen suomalaiseen kielimuotoon alkoi 1734
vuoden lakia ensinnä kääntää Elias Lönnrot,
joka Suomi-kirjassa 1857 julkaisi kauppa- ja
maakaaren suomeksi. Kokonaisuudessaan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:38 2016 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0240.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free