- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
437-438

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lainsäädäntö ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

ilmestyi 1734 vuoden laki uudessa asussa 1865 rovasti
Gustaf Cannelinin (ks. t.) taidokkaasti
suomentamana; käännöksen, jossa Lönnrotin
esitöitä on käytetty, ovat kielellisesti tarkastaneet
m. m. Elias Lönnrot ja Aug. Ahlqvist. Tämä
käännös oli aluksi julkaistu vain jonkinlaisena
„koetuskaannöksenä”; uusi hiukan paranneltu
laitos siitä ilmestyi 1877 painetussa
suomalaisessa lakiteoksessa, johon myös myöhemmin
ilmestyneet asetukset oli otettu ja joka sekin oli
Cannelinin suomeksi suorittama. Tätä käännöstä
on sittemmin vielä korjattu 1899 ilmestyneessä
laitoksessa, jonka toimittaja oli lehtori Oskar
Favén (esiintynyt myös runoilijana Oskar
Uotilan nimellä ks. t.) ja jota kielen puolesta
olivat tarkastaneet silloinen professori Arvid
Genetz (ks. t.) ja kielenkääntäjä J. G. Sonck.
Uusimmassa laitoksessa, jonka 011 toimittanut
lakitiedetten kandidaatti E. W. Walldén ja jossa
kielentarkastajina ovat olleet J. G. Sonck ja
professori Allan Serlachius (1909), on lakitekstin
kieleen vain pieniä muutoksia tehty.

Kirkkolakia on palanen aviokaarta
suomeksi käännettynä ollut julkaistuna jo Mikael
Agricolan käsikirjassa 1549. Ruotsin kirkkolaki
v:lta 1686 ilmestyi suomeksi Henrik
Florinuksen (ks. t.) kääntämänä 1688.

Ruotsin valtakunnan perustuslait
ilmestyivät suomeksi 1765 nimellä „Acta publica, jotca
sisällänsä-pitäwät Ruotzin Waldacunnan
Perustus-Lait, Arwid Carlbohmilda”. Ne perustuslait,
jotka Suomessa ovat Ruotsista eroamisen jälkeen
voimassa, ilmestyivät suomeksi ensi kerran
koottuina 1862 nimellä „Suomen suuriruhtinaskunnan
perustuslait ynnä niihin kuuluvien
valtiokirjoitusten kanssa”; laitoksen oli toimittanut J. Ph.
Palmén ja suomeksi kääntänyt maisteri Wilhelm
Lavonius. Uusi Suomen perustuslakien laitos,
L. Mechelinin toimittama, julkaistiin suomeksi
1882; siinä oli perustuslakien suomalaisen tekstin
tarkastanut Oskar Favén ja tämän teoksen
liitteeseen otettujen asetusten kielen senaatin
kielenkääntäjä Ferd. Ahlman.

Myöskin erinäisiä yksityisiä asetuksia
julkaistiin suomeksi melkoinen joukko Ruotsinvallan
aikoina: ensimäinen ilmestyi 1615. Ensimäinen
suomenkielinen kuninkaankirje on v:lta 1555.
[J. J. Tengström, „Finland och Finska
lagöfversättningar” (Suomi II, 2-4, 1864-65); W. G.
Lagus, „Om Finska lagöfversättningar” (Suomen
tiedeseuran Bidrag 6, 1863); Julius Krohn,
„Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet” (1894); H.
Ojansuu, „Lainsuomennoksista” (Oma maa V, siv.
123).]

E. N. S.

Lainsäädäntö, valtiollinen toiminta, jonka
tarkoituksena on luoda valtion oikeusjärjestys.
Jonkun maan oikeusjärjestyksessä tavataan
nimenomaan säädetyn lain rinnalla useimmiten
myöskin suurempi tai vähäisempi määrä n. s.
tavanomaista oikeutta, jonka velvoittava voima
riippuu vakaantuneesta yhdenmukaisesta käytännöstä
sekä siitä vakaumuksesta, että tämä käytäntö on
oikea. Varhaisimpina aikoina tavanomainen
oikeus kaikissa yhdyskunnissa onkin ollut ainoana
taikka pääasiallisena oikeuslähteenä, mutta
kehittyneemmissä oloissa se yhä enemmän on saanut
väistyä valtiovallan vartavasten säätämän,
samalla melkein poikkeuksettomasi
kirjoitetun lain tieltä. — L. luopi oikeussäännöksiä, s. o.
säännöksiä eli ohjeita, joilla on velvoittava voima.
Tällaisia säännöksiä taikka niitten yhdistelmiä
sanotaan laeiksi (tämän käsitteen laajemmassa
merkityksessä); lainsäädännön muotoja voidaan
kuitenkin käyttää muunlaisten julkisten
tahdonilmaisujen aikaansaamiseksi (ks. Laki). L. on
valtion funktsioneista eli tehtävistä tärkein, koska
näitä kaikkia on harjoitettava voimassa olevan
oikeusjärjestyksen mukaisesti. Vaikka l.
olemukseltansa on valtiollinen tehtävä, saattaa
muillakin yhdyskunnilla kuin valtioilla olla
laajempi tai rajoitetumpi l.-oikeus (ks.
Autonomia). L:öä käytetään useimmiten uusien
oikeussäännösten luomiseksi taikka entisten
muuttamiseksi, mutta sitä voidaan myöskin käyttää
pelkästään jonkun oikeussäännöksen
kumoamiseksi. Myöskin lainselitys (ks. t.) on
olemukseltaan l.-toimenpide, ja sama oikeudellinen
luonne on sellaisillakin valtiovallan toimituksilla,
joilla ainoastaan todennetaan oikeuselämässä
tapahtuneita muutoksia taikka oikeussäännöksille
annetaan uusi kielellinen muoto taikka muutos
tehdään niitten muodolliseen lainvoimaan (ks.
Lainvoima).

Kussakin maassa noudatettava l.-menettely
riippuu tietysti voimassa olevien lakien (tav.
perustuslakien) sitä koskevista määräyksistä,
joskus sen ohella vakaantuneesta käytännöstä.
Sääntönä on nykyaikaisissa valtioissa, että hallitus
ei voi l:öä harjoittaa ilman kansaneduskunnan
(tai itse kansan) myötävaikutusta. Useimmissa
maissa voidaan kuitenkin muutamilla
rajoitetuilla aloilla säätää n. s. hallinnollisia
asetuksia (vrt. Laki); Suomessa (samoin Ruotsissa)
hallitsijalla vanhastaan on ollut verrattain laaja
n. s. taloudellinen (hallinnollinen) l.-valta, jota
hän harjoittaa ilman eduskunnan
myötävaikutusta. — Tästä johtuu, että voidaan toisistaan
erottaa kaksi l.-muotoa, nim. toiselta puolen
yleinen eli varsinainen l. sekä toiselta puolen
hallinnollinen l., jota meillä tavallisesti sanotaan
taloudelliseksi l:ksi, saksalaisessa tieteisopissa
taasen asetusten antamisoikeudeksi
(Verordnungsrecht). Edellinen esiintyy säännönmukaisena
muotona ja on aina mahdollinen käyttää. (Esim.
meillä hallitsija voipi jättää eduskunnan
hyväksyttäväksi sellaisia säännöksiä, jotka hän lain
mukaan ilman eduskunnan myötävaikutusta voisi
määrätä noudatettaviksi; eduskunnan
hyväksyminä ja hallitsijan vahvistamina nämät
säännökset ovat saaneet muodollisen lainvoiman, s. o.
niitä voidaan ainoastaan eduskunnan
myötävaikutuksella muuttaa tai kumota.) Ellei
erikoistapauksessa ole nimenomaan toisin määrätty,
ei yleisessä l.-järjestyksessä syntyneitä valtion
tahdonilmaisuja voida muussa järjestyksessä
muuttaa. — Hallinnollisten asetusten
antaminen on mahdollinen ainoastaan nimenomaisten
lainsäännösten (taikka tunnustetun tavanomaisen
oikeuden) myöntämissä tapauksissa. Toisinansa
jokin laki sisältää erityisen valtuutuksen
hallitukselle antaa määrätyistä seikoista tarkempia
säännöksiä. Useissa maissa (erittäinkin Saksan
valtioissa, Itävallassa ja Venäjällä) hallitus
poikkeuksellisissa oloissa esim. sodan tai kapinan
aikana, on oikeutettu yksin antamaan n. s.
hätälakeja l. pakkotila-asetuksia olemaan
väliaikaisesti voimassa; eduskunnan kokoontuessa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0241.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free