- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
441-442

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lainsäädäntökausi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

jotka, kun niitä oikeuselämässä on
vastustelematta noudatettu, tavallaan ovat
oikeusjärjestykseen juurtuneet. — Suomessa eivät muut kuin
Suomen valtiovallan säätämät lait ja asetukset
voi maan viranomaisia ja kansalaisia velvoittaa,
Venäjän lainsäädännön kautta syntyneillä laeilla
taikka Suomen myötävaikutuksetta ja
suostumuksetta toimeenpannun n. s. valtakunnan-l:n
tuotteilla ei senvuoksi täällä voi olla lainvoimaa.
[Jellinek, „Gesetz und Verordnung” (1887);
Haenel, „Das Gesetz im formellen und materiellen
Sinn” (1888); Arndt, „Das selbständige
Verordnungsrecht” (1901) ; Lucas, „Die rechtliche
Stellung des Parlamentes in der Gesetzgebung
Österreichs und den konstitutionellen Monarchien des
Deutschen Reichs” (1901); Anschütz, „Die
gegenwärtigen Theorien über den Begriff der
gesetzgebenden Gewalt” (1901); Thulin, „Konungens
ekonomiska lagstiftningsrätt” (1890);
Hermanson, „Om lagstiftningen” (1881) ; Erich, „Till
läran om lagstiftningsakter och
lagstiftningsförfarandet med speciell hänsyn till finsk rätt”
(1911).] ks. Kansanlainsäädäntö,
Lainsäädäntövalta, Perustuslaki. R. E.

Lainsäädäntökausi (myöskin
legislatuurikausi l. legislatuuri), aika, joksi
eduskunnan (parlamentin) jäsenet valitaan, ja
jonka heidän toimivaltansa kestää. Suomen
valtiopäiväjärjestyksen 3 §:n mukaan edustajat
valitaan kolmeksi vuodeksi. Edustajan toimivalta
alkaa silloin, kun hänet on julistettu valituksi,
ja jatkuu, kunnes senjälkeiset vaalit on
suoritettu. Lainsäädäntökausi päättyy kuitenkin
aikaisemmin, jos hallitsija ennen
kolmivuotiskauden päättymistä julistaa uudet vaalit
toimitettaviksi. Uudet edustajat valitaan jälleen kolmeksi
vuodeksi, ks. Eduskuntavaalit,
Hajoitus. R. E.

Lainsäädäntöoikeus, valtiosäännön myöntämä
julkinen toimivalta, jonka nojalla jonkun
valtio-orgaanin tehtävänä on harjoittaa lainsäädäntöä.
Valtiosääntöisissä monarkioissa lait
säännönmukaisesti syntyvät kansaneduskunnan ja
hallitsijan yhteisvaikutuksella. Tieteisopissa ollaan eri
mieltä siitä, onko kummankin tekijän
myötävaikutus pidettävä oikeudellisesti
samanlaatuisena, vai onko kansaneduskunnan suostumus
pidettävä ainoastaan edellytyksenä, jotta
hallitsija voipi julkista valtaa käyttää, säätääkseen
lain. Varsinaista käytännöllistä merkitystä tällä
kysymyksellä ei ole. Useissa maissa hallitsijalla
on valta määrätyillä (tav. varsin rajoitetuilla)
aloilla säätää lakia (n. s. asetuksia) ilman
eduskunnan myötävaikutusta. — Tasavalloissa
lainsäädäntövalta on joko kansaneduskunnalla
taikka välittömästi kansalla itsellään, taikkapa
molemmilla, valtiosäännön määräämien
perusteitten mukaan. Nykyaikana ei kuitenkaan n. s.
välittömästi kansanvaltaisissakaan valtioissa voida
täydellisesti tulla toimeen ilman edustuslaitosta,
jos kohta ratkaisuvalta kaikissa tiirkeämmissä
asioissa on kansalla itsellään. Tasavalloissa
täytäntöönpanovallan edustajalla (presidentillä
tai muulla) ei ole varsinaista osallisuutta
lainsäädäntöön, vaikka hänelle muutamissa maissa
(kuten Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa) on
suotu mahdollisuus vetollaan vaikuttaa siihen
hidastuttavasti ja vaikeuttavasti. ks.
Kansanlainsäädäntö, Lainsäädäntö. R. E.

Lainsäädäntövalta, valta laatia ne
oikeussäännökset, jotka valtiossa (joskus
muunlaisessakin yhdyskunnassa) ovat voimassa, ks.
Lainsäädäntö, Lainsäädäntöoikeus,
Lakiasäätävä. R. E.

Lainsäätäjä, valtio-orgaani, jolle
lainsäädäntötehtävä kuuluu taikka joka on sen
harjoittamisessa osallisena. Usein puhutaan „lainsäätäjästä”
abstraktisesti, kun käytetään lausetapoja
sellaisia kuin lainsäätäjän tehtävät, tarkoitus y. m.
Tässä kuvastuu se oikea ajatus, että lainsäädäntö
on yhtenäinen valtiollinen toimitus, vaikka laki
— säännönmukaisesti — syntyy useamman kuin
yhden valtio-orgaanin yhtäpitävän
tahdonilmaisun kautta, ks. Lainsäädäntö,
Lainsäädäntöoikeus, Lainsäädäntövalta.

R. E.

Lainsäätäjäkunta, nimitys, jota toisinaan
käytetään kansaneduskunnasta (parlamentista)
puhuttaessa, koska lainsäädäntö esiintyy
tärkeimpänä tehtävänä, jota kansaneduskunta harjoittaa
tai jossa se on osallisena. Eräissä Ranskan
aikaisemmissa valtiosäännöissä, erittäinkin Napoleon
III:n aikuisessa 1852 v:n konstitutsionissa,
käytetään nimitystä corps législatif
(lainsäätäjäkunta). Sama merkitys on sanalla legislature,
joksi Pohjois-Ameriikan Yhdysvaltoihin
kuuluvissa osavaltioissa nimitetään yleistä, tavallisia
lakeja säätävää eduskuntaa, vastakohtana
konventille (convention), jolle valtiosäännön
säätäminen ja muuttaminen tavallisesti kuuluu. — ks.
Eduskunta, Konventti. R. E.

Laintarkastus, lainsäädäntötoimi, jonka
tarkoituksena on tehdä johonkin lakiin tarpeellisia
muutoksia ja uudistuksia. Tavallista on, että
kun jollakin oikeusalalla ei tahdota tehdä
laajoja ja perinpohjaisia, vaan ainoastaan
osittaisia uudistuksia, niin voimassa olevan lain sijalle
ei aseteta kokonansa uutta, vaan sisällytetään
siihen tarpeelliset muutokset ja jätetään sen muut
osat muuttamatta. R. E.

Laintulkitseminen l. laintulkinta,
ajatustoimitus, jolla joku yksityistapaukseen
sovelluttaa lain säännöksiä, taikka, vastaista
sovelluttamista silmällä pitäen, selvittää lainsäätäjän
oikeata tarkoitusta ja tekee lain säännösten
nojalla johtopäätöksiä. Varsinkin tuomioistuimet
harjoittavat laintulkintaa; korkeimman
tuomioistuimen riidanalaisissa asioissa antamilla
ratkaisuilla, n. s. ennakkopäätöksillä eli
prejudikaateilla, katsotaan tavallisesti olevan erityisen suuri
merkitys, vieläpä niille muutamissa maissa on
myönnetty sitovan laintulkinnan voima. Tätä ei
kuitenkaan voida pitää periaatteellisesti oikeana;
eriävästä laintulkinnasta johtuvat erimielisyydet
ovat asianmukaisimmin poistettavat n. s.
autentisella lainselityksellä. — Laintulkintaa sanotaan
grammaatiseksi silloin, kun se yleisten
kielellisten sääntöjen avulla koettaa päästä selville
lainsäätäjän käyttämien sanojen tarkoituksesta,
loogilliseksi taas silloin, kun se eri lakeja
toisiinsa vertaamalla sekä sen edellytyksiä,
perusteita y. m. huomioon ottamalla kysymystä
selvittelee. Tieteisopissa on muuten esitetty joukko
(osittain toisistaan eroavia) tulkintasääntöjä, ks.
Ennakkopäätös, Lainselitys. R. E.

Lainvalmistelukunta, pysyväinen komitea,
jonka tehtävänä on laatia ehdotuksia uusiksi
laeiksi ja asetuksiksi. Heinäk. 11 p. 1884

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0243.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free