- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
447-448

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laisser aller ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

polyneesialaiset heimot käyttävät lyhyitä matkoja
kulkiessaan joko puunjuurista tai -rungoista
kokoonpantuja lauttoja taikka puunrungosta
koverrettuja kanootteja, joiden keulat ovat leikkauksilla
koristetut, ja pitkillä matkoillaan kaksois- l.
rinnakkaisveneitä, joilla on ruohokangaspurjeet.
Pitemmälle kehittyneinä esiintyvät sampan
(kolmenrungonyhdistelmä), jota m. m. japanilaiset
käyttävät, ja intiaanien puunkuoresta tehdyt
kanootit sekä nahasta kokoonpannut eskimojen
veneet (kajak miesten ja umiak naisten). Yleensä
villikansat kulkevat aluksillaan melomalla.
Kuvaliite Laiva I, II.

N. 40 vuosis. ennen meidän ajanlaskuamme
olivat babylonialaisten ja assyrialaisten alukset
lyhyet ja pulleat, kun taas n. 20 vuosis.
myöhemmin egyptiläisten alukset olivat pitkät ja kapeat
sekä varustetut raakapurjeilla (kuva 1); näissä
viimeksimainituissa aluksissa n. 30 soutajaa
käsitteli kukin airoaan ja ohjaaja hoiteli aluksen
leveätä peräsintä. Foinikialaisten sota-alukset
olivat kapeita ja nopeakulkuisia, jotavastoin
heidän lastialuksensa olivat leveät ja pulleat.
Kreikkalaiset, karthagolaiset ja roomalaiset käyttivät
soutualuksien ohessa pulleita
tavarankuljetusaluksia, joiden pituus- ja leveyssuhteet olivat n.
3:1, ja joissa oli kaksi mastoa, näistä keulan
puoleinen varustettu raakapurjeella. Roomalaiset
triremit (ks. t.) olivat tasapohjaisia
aluksia. Näistä sitten noin 5-10:nnellä vuosis.
muodostuivat dromonit ja niistä kaleerit.

Pohjoisilla merillä soutuveneet olivat
käytännössä ainoastaan rannikkovesillä. Viikinkien
sota-alukset olivat n. 25 m pitkät ja n. 1,5 m
syvässä käyvät (kuva 2); kajuutta, jos sellaista oli,
oli niissä perä-l:lla, mastossa iso raakapurje ja
keulavannas koristettu leikkauksilla. Näillä
aluksilla kuljettiin aina Islantiin, Grönlantiin ja
Pohjois-Ameriikkaan saakka. Rikard Leijonamielen
ristiretkellään käyttämät yhdeksän „isoa” laivaa
olivat kukin varustetut kahdella mastolla ja
sotatarpeilla. V:n 1240 vaiheilla suurimmat
englantilaiset alukset olivat n. 80 tonnin kantoisia.
Korottamalla runkoa sekä lisäämällä mastoja ja
yhden kannen muodostui näistä n. s. kogge (kuva
3), kömpelö, hollantilaista kuffia muistuttava
alus. Suurimmat näistä saavuttivat n. v:n 1370
tienoissa 200 ton. kantavuuden ja niissä oli
kastellin (linnakkeen) päällä ampumavehkeitä.
Isoimmissa englantilaisissa, n. 600 ton. kantoisissa
koggeissa oli jo pienet märssypurjeet. Tähän
aikaan kehittyi Välimerellä rahdinkuljetusta varten
purjealuksia, jotka olivat kooltaan suurempia ja
rakenteeltaan terävämpiä sekä varustetut
korkeammilla parraspuilla kuin koggit, vieläpä
nelimastoisiakin, joita nimitettiin karavelleiksi.
Kolumbuksen karavelli (ks. Kolumbus) „Santa
Maria” oli 22 m pitkä ja 8 m leveä; peräkastelli
(-linnake) oli 6 m vedenpinnan yläpuolella ja
aluksen deplasementti 250 ton. Suurimmat
tämänaikuiset, n. 700 ton. suuruiset espanjalaiset
gallionit (karavellit) olivat korkean
runkorakenteensa vuoksi vaikeasti ohjailtavia.
Magelhães’in viisi karavellia 1519 olivat 60-130 ton.
kokoisia ja varustetut 3-4 mastolla purjeineen.
16:nnella vuosis. rakennettiin yhä suurempia
aluksia: portugalilaiset n. s. karakit olivat
aina 2,000 ton. kantoisia. Kauppalaivat
pidettiin yhä vieläkin asestettuina, vaikka
Englannissa ja Ranskassa jo kehittyi varsinaisten
sota-alusten rakennus. Purjelaivoista erosivat
tämänaikuiset sota-alukset siinä, että ne olivat
vankempirakenteisia ja että niissä oli
korkeammat partaat, useampi masto ja enemmän
purjeita. N. s. linjalaivat olivat ensin
Englannissa kaksikannellisia (kuva 4); „Henry Grace
à Dieu” (1514) oli 1,000 ton. kantoinen,
varustettu 20 raskaalla ja lukuisilla keveillä tykeillä
sekä 700 miehen väestöllä, mutta korkean
takilansa ja korkeain keula- ja perälinnakkeittensa
vuoksi se oli vähemmän merikelpoinen.
Linjalaivat olivat 17-19:nnen vuosis. suurimpia aluksia,
joita mukailemalla rakennettiin kauppalaivoja
Itä-Intian matkoja varten. Ensimäinen
kolmikannellinen alus (kuva 6) rakennettiin 1637, ja
se oli kooltaan 1,683 ton., 52 m pitkä, 14,7 m leveä
ja 6 m syvässä käypä sekä varustettu 600 miehen
väestöllä ja 100 tykillä. Nelsonin lippulaiva
„Victory” (kuva 7) rakennettiin 1765, kooltaan
se oli 3,500 ton., 56 m pitkä, 16 m leveä ja 6,7 m
syvässä käypä; sen väestöön kuului 700 miestä ja
asestukseen 120 tykkiä. Purje-l:hin sovitettiin
toisinaan myös apukoneita (kuva 8).
Pohjoismaisessa kauppalaivastossa olivat fregatiksi
takiloidut, hollantilaisen kuffin muotoiset alukset
yleisiä, kunnes 19:nnellä vuosis. nopeakulkuiset
klipperialukset tulivat käytäntöön. — Ruotsissa ja
Suomessa l:n rakennus oli tähän aikaan suuressa
kukoistuksessa; ruotsalainen Chapman (k. 1808)
oli maailmankuulu l.-konstruktööri.

V. 1807 rakensi Fulton ensimäisen höyry-l:n
„Clermont”in, ja tätä seuraavina vv. rakennettiin
jo proomuja ja pieniä aluksia raudasta.
Kuljetusvoiman muuttaminen höyryksi ja
rakennusaineen raudaksi alkoi siis samaan aikaan, vaikka
molempain kehitys edistyi perin hitaasti
riippuen siitä, että höyrykoneet ensiaikoina olivat
epätäydelliset ja rautateollisuuskin yleensä vielä
alhaisella kannalla. Loppupuolella 19:ttä vuosis.
on teräs vahvuutensa ja keveytensä vuoksi
astunut laivanrakennuksessa puun ja raudan tilalle,
ja monenlaiset parannukset höyrykoneissa ovat
vaikuttaneet sen, että höyrylaivat yleensä jo
tunkevat purjelaivat pois käytännöstä. Uusin
kehityssuunta laivaliikkeen alalla lienee kuitenkin
moottorikoneiden sijoittaminen erikokoisiin aluksiin,
jopa valtamerilaivoihinkin, jossa suhteessa
paraillaan lupaavasti kokeillaan. Laivojen koko on
vieläkin yhä suurenemassa, ja nykyiset isoimmat
purjelaivat ovat n. 8,500 tonnin ja isoimmat
höyry-l:t n. 50,000 ton. kantoisia. ks.
Höyrylaiva, Sotalaiva, Taklaus. F.W.L.

L:t ovat kansainvälisoikeudellisessa suhteessa
toisenlaisessa asemassa kuin muut irtaimet
esineet. N. s. valtiolaivat (erittäinkin sota-, mutta
sitäpaitsi esim. tullilaivat) luetaan aina
kotivaltionsa alueeseen kuuluviksi ja ovat sen mukaisesti
vapautetut sen valtion herruudesta, jonka
vesialueella ovat. Kauppalaivat taasen ovat aina
aavalla merellä ollessaan yksistään kotivaltionsa
oikeusjärjestyksen alaisina, vieraan valtion
hallitsemissa vesistöissä liikkuessaan niitä niinikään
useimmissa suhteissa (esim. rikosoikeudellisessa)
katsotaan vieraaksi alueeksi. Toisin on yleensä
kauppalaivan laita silloin, kun se on vieraan maan
satamassa. — Jokaisella laivalla täytyy olla
määrätty kansallisuus, jonka näkyväisenä ilmauksena
on laivan lippu. R. E.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0246.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free