- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
451-452

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laivahauta ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Laivahylky ks. Merihylky ja
Laivalöytö.

illustration placeholder
Kilpilaivakala.


Laivakala (Echeneïs), makrillin heimoon
kuuluva kalasuku. Ensimäinen selkäevä on muuttunut
litteäksi, päätä ja
selän etuosaa
peittäväksi, pitkänpyöreäksi imulevyksi.
Tämän avulla l:t
imeytyvät kiinni
laivojen kylkeen,
valaisiin,
haikaloihin, merikilpikonniin y. m., ja
seuraavat siten näitä
paikasta toiseen.
Lähes 1 m:n pituinen, päältä vihertävä, alta
vaalea Echeneïs naucrates on levinnyt kaikkiin
kuuman vyöhykkeen meriin. Välimeressä tavataan
20-25 cm pitkä kilpi-l. (E. remora). P. B.

Laivakalenteri on vuosittain ilmestyvä
luettelo kauppalaivastosta. L:ssa ilmoitetaan
aluksen nimi, sen signaalikirjaimet, omistaja, koko,
koti- ja rakennuspaikka y. m. Ensimäisen,
vaillinaisen, l:n Suomen kauppalaivastosta julkaisi
O. N. Dannström nimellä „Finlands Skepps
Calender År 1838”; julkaisua jatkoivat C. G. Wolff
y. m. Ensimäinen virallinen l. ilmestyi meillä
1887; sitä toimittaa nykyään
merenkuluntarkastaja. E. E. K.

Laivakirjat, laivapaperit ovat
asiakirjoja, jotka päälliköllä yleensä pitää olla
mukanaan laivassa. Tärkeimmät näistä ovat:
piilukirja, kansallisuustodistus, vapaakirja,
konossementti, lokikirja, mittauskirja, merimiesluettelo,
terveyspassi ja tullipassi. A. Ch.

Laivakorput, hyvin kuivattu leipä, jota
käytetään alusten muonitukseen merimatkoilla.

Laivakunta ks. Haaksikunta.

Laivalateet (ruots. „skeppssättningar”) ovat
kivilatomuksia, jotka muodoltaan ovat soikeita,
kummastakin päästään teräviä. Ne ovat usein
tehdyt sillä lailla, että kummassakin päässä
olevat kivet ovat korkeammat kuin keskellä olevat,
aivan kuin laivan keulat ovat pystyt. Tällaiset
latomukset jäljittelevätkin laivoja, jotka niitten
rakentamisaikaan olivat kummastakin päästä
terävät. Väliin on keskellä kivi mastonpaikalla ja
„penkit” kivistä. Laivalateet esiintyvät
Skandinaaviassa nuoremmalla rautakaudella. Osaksi ne
ovat hautoja, joista on tavattu poltettuja luita;
useimmiten ei niiden sisästä kuitenkaan mitään
löytöjä tapaa. Otaksuttavaa on, että ne ovat
hautamerkkejä, joita on tehty vieraalla maalla
kuolleen henkilön muistoksi; haudathan tähän aikaan
olivat hyvin yleisesti venehautoja.

A. M. T.

Laivaliikenne l. merenkulku on aluksilla
tapahtuva tavaroiden ja henkilöiden kuljetus
(vastakohtana maaliikenteelle sitä myös
nimitetään vesiliikenteeksi); sota-aluksilla
harjoitettua kuljetusta ei tavallisesti lueta l:een.
L. jakaantuu sisävesi- (järvi-, joki- ja
kanava), rannikko- ja meri-l:een. Koska
liikenne vesitse on paljoa halvempi (ennen aikaan
myös nopeampi ja mukavampi) kuin maitse, ja
yhteys eri maanosien (paitsi Euroopan ja Aasian)
välillä voi tapahtua ainoastaan meritse, on l.
kaikkialla tärkein, monessa maassa ainoa
kansainvälinen liikennemuoto. Rannikko- ja sisävesi-l.
palvelevat etupäässä kotimaista liikennetarvetta,
eivätkä ne yleensä kykene kilpailemaan
rautatieliikenteen kanssa (meillä sisävesien tavaraliikenne
on n. 66 % rautateiden välittämästä liikenteestä,
Saksassa ainoastaan 19 %). — Liikkeellepanevan
voiman mukaan l. nykyään jaetaan purje-,
höyry- ja moottori-l:een sekä
kulkuvuorojen järjestelyn mukaan vapaaseen l.
säännöttömään ja säännölliseen l:een.

L:n juuret tavataan jo vanhan-ajan kansoilla.
Egyptiläiset harjoittivat huomattavaa
jokiliikennettä jo 1500 e. Kr. ja foinikialaiset
rannikkoliikennettä 2800 e. Kr. Viimemainitut ensinnä
uskalsivat aavalle merelle, purjehtivat
Gibraltarin-salmen kautta Englantiin, kenties Itämerelle
ja lienevät 600 e. Kr. kiertäneet Afrikan ympäri
idästä länteen. Karthagolaiset ja kreikkalaiset
perivät foinikialaisten l:n. Roomalaiset eivät
olleet merenkulkijoita, mutta merilakiensa ja
merivakuutuslaitostensa kautta he ovat vaikuttaneet
tuntuvasti myöhempien aikojen l:een. Keskiajan
alussa normannit olivat etevimpiä
merenkulkijoita; he ulottivat matkansa Länsi-Eurooppaan,
Välimerelle (859), Grönlantiin (982) ja löysivät
kenties Ameriikan („Vinland”in, 1000).
Retkillään he käyttivät etupäässä purjetta, Välimeren
kansoilla taas laivat olivat olleet etupäässä
soutualuksia. Normannien l. tapahtui, kuten yleensä
vanhalla- ja keskiajalla, yhtaikaa sekä kauppa-
että sotatarkoituksessa. Normannien jälkeen
rauhallisempi Hansa-liitto 1300-luvulta alkaen otti
Pohjois-Euroopan l:n käsiinsä. Välimerellä
ristiretkeilijä-joukkojen kuljetus saattoi Venetsian,
Genovan ja Pisan l:n kukoistukseen. Keskiajan
loppupuolella tärkeimpiä laivaretkien päämääriä
oli Itä-Intian meritien etsintä. Sitä helpotti
1300-luvulla käytäntöön otettu kompassi, sekä
samanaikainen merikartan keksintö. Etsintäretkissä
innokkaimmat olivat portugalilaiset ja
espanjalaiset, ja heille aluksi koituikin suurin hyöty
Ameriikan löydöstä 1492 ja Itä-Intian meritien
keksimisestä 1498. Nyt alkava siirtomaiden
perustaminen sekä vilkas kauppa niiden kanssa
(Itä-Intian kauppaseurat; ks.
Kauppakomppaniat) muodosti huomattavan käänteen l:n
historiassa; silloin sai alkunsa varsinainen valtameri-l.
Hollantilaiset olivat 1600-luvulla kohonneet
etevimmiksi siirtomaakaupassa ja l:ssä, ja
Amsterdam oli maailman l:n keskipiste. Hollantilaisten
kauppalaivasto käsitti näihin aikoihin n. 15,000
alusta. Henrik VIII:n ja Elisabetin aikoina
Englanti oli perustanut merivaltansa (Espanjan
armada hävitettiin 1588) ja riisti vähitellen
Hollannilta ylivallan merillä, jota Ranska vain
lyhyen aikaa (1660-92), Colbert’in ohjatessa sen
taloudellista toimintaa, kykeni uhkaamaan, mutta
ei hävittämään. Asemansa Englanti siitä pitäen
on säilyttänyt ilman vaarallista kilpailijaa; viime
vuosis. loppupuolelta alkaen Saksa kuitenkin
tarmokkaasti on ruvennut kehittämään
kauppalaivastoaan ja lisää sitä suhteellisesti nopeammin kuin
Englanti omaansa. Toistaiseksi Englanti
kuitenkin on paljon edellä kaikista muista (ks.
Kauppalaivasto). V. 1881, jolloin kaikkiin
maailman satamiin selvitettiin sisään 131,3 milj. netto
rek.-ton. aluksia, tapahtui maailman l:stä vielä
50,8 % engl. aluksilla. V. 1906 selvitetyistä
266,1 milj. netto rek.-ton.:sta selvitettiin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0250.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free