Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laivalääkäri ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Laivanluokitus, asiantuntijain aluksesta
antama lausunto (raportti), jonka laatii jokin
luokitusvirasto, kuten Englannin tai Saksan „Lloyd”,
Ranskan tahi Norjan „Veritas” t. m. s. Nämä
virastot laativat määräehtoja eri luokkiin
rakennettaville aluksille ja niiden korjauksille sekä
pitävät luokitusluetteloita alusten tilasta, kunnosta
ja ominaisuuksista, antaen tarkastustensa nojalla
aluksille vissin luokan määrätyksi ajaksi
vakuutus- ja muita tärkeitä asioita varten. F. W. L.
Laivanlästi ks. Lästi.
Laivanmittaus. Niiden yleisten maksujen
laskemiseksi, joita useimpien alusten suoritettavaksi
on säädetty, pannaan perusteeksi aluksen
vetomäärä eli tilavuus, joka määrätään
rekisteritonneissa. Yksi rekisteritonni vastaa 100 engl. eli
108,2 suom. kuutiojalkaa eli 2,83 kuutiometriä.
Laivanmittausta koskevan asetuksen mukaan
lokak. 4 p:ltä 1876 on jokainen 19 rek.-tonnin ja
sitä suurempi alus asetuksen mukaisesti mitattava,
jos sitä käytetään kauppamerenkulkuun, ja
tämän mittauksen toimittaa säädetystä maksusta
tutkinnon suorittanut, valan tehnyt
laivanmittari, jollainen varamiehineen on sijoitettu
jokaiseen laivaliikkeen kanssa suoranaisessa
yhteydessä olevaan kaupunkiin. Laivanmittarin
antama mittakirja on jätettävä kaupungin
maistraatille (tai järjestysoikeudelle), joka merkitsee
mittakirjassa mainitut mitat laivaluetteloonsa ja
alukselle annettavaan tai annettuun n. s.
kansallisuustodistukseen, mikä sisältää alusta koskevat
tärkeimmät tiedot. F. W. L.
Laivanrakennus, joka alkujaan oli muutamien
mestareiden taidetyötä, on kehittynyt nykyiselle
kaunalle tieteeuä vasta senjälkeen kuin
Chapman (ks. t.) oli kehittänyt Arkhimedeksen ja
Simpsonin väitteisiin perustuvan teoriansa.
Laivanehdotukselta vaaditaan useasti verrattain
paljon, sillä sitä laadittaessa saa ottaa huomioon
esim. kulkureittien sallimat päämitat,
kantavuuden, nopeuden, polttoainevarastojen suuruuden,
matkustajien mukavuuden, lastitilan,
merikelpoisuuden, vakavuuden, lujuuden sekä hyvin useasti
ja ennenkaikkea hankinta- ja
käyttökustannukset. Useimmat näistä vaatimuksista kohdistuvat
muotoon, jonka määrääminen sen takia onkin
laivanrakennuksen tärkeimpiä tehtäviä. Rungon
pitää olla sellaisen, että laiva lastissa ei vajoa
määrättyä rajaa syvemmälle eikä myöskään
viippaa s. o. ui keula tai perä syvällä vedessä.
Muodon määräämistä varten täytyy siis ensi sijassa
tuntea laivan paino ja painopiste. Laivan
painon, jota erotetaan laivan paino tyhjänä
(runko, koneet, polttoainevarastot, taklaus,
varusteet, miehistö) ja hyödyllinen lasti
(matkustajat, lasti, asestus, ampumavarat), saa
joko vertaamalla ennen rakennettuihin laivoihin
tai laskemalla yksityiskohtaisesti kunkin esineen
painon. Tyhjän laivan painon suhde koko
deplasementtiin (ks. t.) on vanhoilla puisilla
purjelaivoilla n. 48-50%, tavallisilla kauppalaivoilla
30-35%, rahtilaivoilla 40-50%, hinaajalaivoilla
42-52% ja torpedoveneillä 25-30%. Suhdetta
laivan painon ja sen vesimäärän painon välillä
mikä mahtuu kuutiotilaan, jonka sivuina ovat
konstr.-pituus, leveys ja syvyys, sanotaan laivan
täyteläisyys-asteeksi ja se on suurilla
rahtilaivoilla 0,73-0,78, pikalaivoilla 0,58-0,63,
höyryveneillä 0,35-0,40, torpedoveneillä 0,44-0,48. Laivan
nopeus riippuu paitsi täyteläisyysasteesta etenkin
pituuden ja leveyden välisestä suhteesta, joka on
pikalaivoilla ja torpedoveneillä 9:1-11:1, suurilla
purjelaiv. ja rahtilaiv. 7:1 ja pienillä purjelaiv.
n. 6:1. Vakavuus (stabiliteetti) on
riippuvainen sekä muodosta (muodonvakavuus) että
painojen sijoituksesta (painovakavuus), ja
nämä yhdessä varalaidan korkeuden kanssa
määräävät laivan merikelpoisuuden. Laskujen
perusteella valmistetaan sitten konstruktsionipiirustus
(kuva 1), jonka nojalla, kun se on
suurennettu laivan luonnolliseen kokoon, lähdetään
valmistamaan rankoja ja kaaria. Vielä tehdään
esim. pääkaaripiirustus ainevahvuuksineen, rauta-,
putki- ja ilmanvaihtopiirustukset sekä lukematon
joukko piirustuksia laivan pienistä erikoisosista.
— Laivanrakennusaineena käytetään puuta
enää vain pieniin purjelaivoihin,
rannikkoaluksiin ja huvijahteihin. Puualuksia
rakennettaessa oikaistaan köli (kuva 2) tukeville
pukeille ja sidotaan siihen senjälkeen sekä keula-
että peräranka. Köliin kiinnitetään
määrättyjen välimatkojen päähän kohtisuorasti sitä
vastaan useammasta kappaleesta kootut kaaret.
Keskimäistä ja alinta osaa näistä sanotaan
pohjatukiksi. Keulassa ja perässä on sitäpaitsi
palkkeja kohtisuorassa ulkolaudoitusta vastaan
(kaatokaaret). Pohjatukkien päälle
keskilaivalla asetetaan kölin suuntaisesti sisäköli sekä
sivummalle sisälaudoitus ja palkkikannattimet
jäykistämään alusta sen pituussuunnassa.
Kansipalkit, tärkeimmät poikkilaivajäykistäjät
kannattavat vedenpitävää kansilaudoitusta ja sille
asetettua lastia. Ulkolaudoitusta aletaan tehdä
kohta kun on saatu kehä (ruodot) pystytetyksi
ja tasoitetuksi. Se aloitetaan useimmiten kölistä
lähtien, jonka jälestä seuraa pohja ja kupu- sekä
viimeksi ketkalaudoitus ja varpelaita.
Ulkoseinustuksen valmistuttua tiivistetään saumat
köysiriiveillä ja piellä. Viimeksi pohja peitetään
ohuella vaskilevytyksellä pohjamatojen,
sammalen ja vesiruohon kasvun estämiseksi.
— Laivanrakennuspuina käytetään tammea, pyökkiä,
teak-puuta ja mahonkia. Kansilaudoiksi käytetään
myös honkaa-, pitch-, yellow- ja whitepineä.
Nykyään rakennetaan kuitenkin melkein kaikki
laivat jo raudasta tai
laivanrakennusteräksestä (kuva 3). Tällöin köli voi olla
joko 3-10 cm:n paksuisesta ja 12-30 cm:n
korkuisesta litteäraudasta tehty tankoköli tai
kolmesta levystä koottu sivukiskoköli. Suurissa
laivoissa käytetään yleensä levyköliä, jonka
muodostaa alin ulkoseinustuksen levyjonoista.
Keula- ja peräranka ovat joko takoraudasta
tai valuteräksestä ja ne kiinnitetään köliin joko
niittaamalla tai hitsaamalla. Yhdellä potkurilla
varustetuissa laivoissa jakautuu peräranka
kahteen osaan, potkurirankaan ja
peräsinrankaan, joita alhaalla yhdistää kalalevy.
Kaaret, jotka tehdään joko |_ , |_| tai ¯|_
raudasta, ulottuvat kölistä yläkanteen ja ovat n.
500-800 mm:n etäisyydellä toisistaan. Pohjassa
kulkee kupulaidasta kupulaitaan kaareen
kiinnitetty levy (pohjatukki), jonka yläreunaa
vahvistaa kulmarauta (vastakaari).
Pohjatukkien välissä kulkee laivan suunnassa levystä
tehtyjä sisäkölejä, ja näitten päälle niitataan useasti
ja suurissa aluksissa aina levytys siten, että
ulkolaidoituksen ja sisäpohjan väliin tulee
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>