Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laki ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
vanhat lakikirjat ja Kristiina kuningattaren
vajavaltaisuuden aikana, 1643, valmistivat m. m.
oikeushistorioitsija Stjernhöök, ensimäinen lainopin
professori Turun yliopistossa, sekä Stiernhielm,
kuuluisa runoilija, ehdotuksen oikeudenkäynnin
uudistukseksi, jota kuitenkaan ei hyväksytty.
1600-luvulla oli ilmestynyt useita sangen tärkeitä
asetuksia, esim. holhousjärjestys 1669,
ulosottosääntö sam. v., testamenttisääntö 1686, asetus
oikeudenkäynnistä 1695. Ja sittenkuin lainkäyttö
1600-luvun alkupuoliskolla oli järjestetty
hovioikeuksien ja korkeimpana tuomioistuimena
toimivan kuninkaallisen tarkastusoikeuden
perustamisella, oli useihin kysymyksiin nähden olemassa
varma käytäntö, jota lainvalmistelun ei pitänyt
jättää huomioonottamatta.
1734 v:n laki muistuttaa ulkonaisesti maanlakia.
Se on niinkuin viimeksimainittukin jaettu n. s.
kaariin — kuitenkin puuttuu kuninkaankaari
siitä syystä, että 1720 v:n hallitusmuoto oli
sisältänyt julkisoikeuden. Lakikirja käsittää
siviilioikeuden, osia taloudellisesta oikeudesta,
rikosoikeuden ja prosessioikeuden. Sen tekotapa
rakentuu vanhojen lakikirjojen noudattamalle,
yksityistapauksia käsittelevälle, kasuistiselle
menetelmälle. Oikeussäännökset esitetään konkreettisesti
sovellettuina elämän tavallisiin olosuhteisiin,
siten yhdistettyinä niin sanoaksemme luonnolliseksi
järjestelmäksi. Mutta aatteelliselta sisällykseltään
1734 v:n laki on monin verroin rikkaampi kuin
maanlaki. Lain säännöksistä, tarkoin niitä
toisiinsa verratessa, saattaa tieteellisesti johtaa
yleisten oikeussääntöjen järjestelmän, vaikka
lakikirja itse kokonaan välttää abstraktsioneja.
Tämän laadintatapansa vuoksi 1734 v:n laki eroaa
nykyaikaisesta, erittäinkin saksalaisesta,
roomalaiseen oikeuteen perustuvasta lainsäädännöstä,
jonka tieteellisen sanaston ja
oppikirjantapaiseen muotoon laadittujen säännösten
tarkoituksena on täydentävästi käsitellä kaikkia
mahdollisia ilmiöitä. 1734 v:n lain menettelytavalla on se
etu, että lain voivat ymmärtää myöskin ne, jotka
eivät ole lakimiehiä ja siis myöskin lautamiehet;
lain ollessa sellainen kuin Saksan uusi yleinen
lakikirja „Bürgerliches Gesetzbuch”, olisi
lautakunnan tehtävä riita-asioissa melkein mahdoton.
1734 v:n laki jättää niukkoine määräyksineen
tuomioistuimille sangen suuren vapauden, eikä ole
varmaa, että ne nimenomaisten määräysten
puutteessa aina tulevat sovelluttamaan lain yleisiä
periaatteita yhdenmukaisesti. Mutta myöskin
sellainen lainsäädäntö, joka tahtoo kosketella
kaikkia mahdollisia ajateltavissa olevia tapauksia,
aiheuttaa juuri abstraktisuudellaan lukemattomia
tulkintakysymyksiä, johtuen tämä useimmiten
siitä, että lakimiehet eri tavalla käsittävät lain
oppisanat, ja kansalaiset joutuvat siten
tuomituiksi syistä ja perusteilla, joita he itse eivät
ollenkaan oivalla. Paljon Saksan Bürgerliches
Gesetzbuchin edellä on 1734 v:n laki puhtaasti
kielellisessä katsannossa, se kun on laadittu
puhtaalle uusruotsille, lyhyesti ja selvästi.
Ne periaatteet, jotka 1734 v:n laissa ovat
saaneet ilmaisun, ovat osaksi otetut vanhemman
oikeuden, kansan oikeustavoista syntyneistä
säännöksistä, osaksi ulkomaalaisesta oikeudesta, joka
jo aikaisemmin oli painunut ruotsalaiseen
oikeuteen. Periaatteet avioliiton vaikutuksesta
varallisuusoikeuteen, naimaoikeudesta y. m., jotka vielä
pääasiallisesti ovat meillä voimassa, johtavat
juurensa keskiaikaisista kansantavoista, säännökset
avioliiton vaikutuksesta henkilöoikeuteen ovat
osaksi keskiaikaista kanonista, kirkon oikeutta,
osaksi ilmauksia uskonpuhdistajain mielipiteistä.
Testamenttioikeus ja prosessioikeus ovat samoin
saaneet paljon vaikutteita kanonisesta oikeudesta.
Erittäin suuri merkitys on 1734 v:n lain mukaan
annettava siveelliselle arvioimiselle, sille mitä
vilpitön mieli ja keskinäinen luottamus vaatii.
Tähän lainkäyttöä neuvotaan, kun säännös
tuomarinvalasta sanoo, että tuomio on annettava
Jumalan lain mukaan.
Konstantinopolissa oli 7:nnen vuosis.
keskivaiheilla j. Kr. keisari Justinianus koonnut
roomalaisen yksityisoikeuden yhtenäiseen kokoelmaan, ja
tämä suuri lakiteos, corpus juris, joka
renesanssiajalla oli joutunut italialaisten lainoppineiden, n. s.
glossaattorien tutkimuksen ja kehittelyn alaiseksi,
omaksuttiin 16:nnella vuosis. Saksassa tavan
vaikutuksesta voimassa olevaksi laiksi. Vieraan
ja vuosisatoja vanhan oikeusjärjestyksen
omaksuminen tällä tavoin johtui roomalaisen oikeuden
muodollisesta etevämmyydestä, samoinkuin siitä,
että saksalainen oikeus oli hajallaan
lukemattomissa oikeuslähteissä. Todennäköisesti
aikaisemmin syntyneet lakikokoelmat Ruotsissa, Norjassa
ja Tanskassa ovat turvanneet Skandinaavian
maita siltä onnettomuudelta, mikä roomalaisen
oikeuden omaksuminen olisi ollut. Ja 1734 v:n lain
tuli, Kaarle XI:n erityisen määräyksen
mukaisesti, pysyttää kotimainen oikeus voimassa.
Kuitenkin on laki siten laadittu, että se sallii, vieläpä
vaatii sellaisten roomalaisoikeudellisten
perusoppien sangen laajaa käyttämistä, jotka myöskin
muissa maissa, missä roomalaista oikeutta ei ole
omaksuttu, ovat saavuttaneet hyväksymistä
uudenaikaisessa lainsäädännössä ja tieteisopissa.
Mutta huomattava on, että se lainoppi, joka oli
voimassa 1734 v:n lain laatimisen aikana, n. s.
luontaisoikeusoppi, käsitteli roomalaista oikeutta
sangen vapaasti, koettaen sovitella sitä
yhteiskuntaolojen vaatimuksiin, sekä että 1600-luvulla
jo oli olemassa roomalaiseen oikeuteen nähden
sangen itsenäinen kauppaoikeus;
viimeksimainitulla on selvästi ollut suuri vaikutus 1734 v:n
lakiin, jota vaikeudetta voidaan tulkita
uudenaikaisen kauppaoikeuden periaatteiden mukaan. Yleensä
on voimassa, että ulkomaalaista oikeutta ja
oikeusoppia meillä voidaan käyttää ainoastaan,
sikäli kuin se on sopusoinnussa meidän lakimme
yhteisten periaatteiden kanssa.
Yleisö vastaanotti 1734 v:n lain tyytymyksellä,
joka 1731 ja 1734 talonpoikaissäädyssä tuotiin
peittelemättä julki. Niitä muutoksia lakikirjaan
tehtäessä, joihin sittemmin sekä Ruotsissa että
Suomessa suuressa määrin on ryhdytty, on
näyttäytynyt, että uusi lainsäädäntö ei kyvykkääseen
tekotapaan nähden ole voinut kohota lakikirjan
kannalle. Usein on uusi lainsäädäntö ainoastaan
tehnyt muutoksia 1734 v:n lain säännöksiin, mutta
pysyttänyt sen käsitteet ja periaatteet
muuttamattomina. Lakikirja, joskin paljossa muutettuna,
sisältää edelleenkin pääkohdat Suomen
siviili-(yksityis-) oikeudesta ja prosessioikeudesta.
Rikosoikeus on v:n 1889 rikoslailla kokonaan
uudistettu saksalaisen esikuvan mukaan. Syynä
siihen, että 1734 v:n lailla on ollut sellainen
elinvoima, on ollut se, että se on perustettu lujalle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
