- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
471-472

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

eetilliselle perustalle ja että se ei ole määritellyt
lainoppia abstraktisilla säännöillä; ulkomaalaiset
lait, jotka sitä ovat koettaneet, vanhenevat pian.

W. Chs.

3. Teol., oppisana, jolla tarkoitetaan
jumalallista ilmoitusta, sikäli kuin Jumala siinä
ilmenee vaativana ja määräävänä tahtona —
vastakohtana evankeliumille, jonka sisällyksenä
on Jumalan armahtava ja anteeksiantava
rakkaus. Näiden kahden käsitteen keskinäisen
suhteen on Paavali tarkalleen määritellyt. Lakia
on Paavalille enimmäkseen koko V:n T:n
ilmoitus, jonka periaatteellisena vastakohtana on
kristinusko („Kristus on lain päätös”, Room. 104;
vrt. Room. 76 ja Gal. 51 seur.). Mutta toiselta
puolen laki Paavalin käsityksen mukaan todella
on Jumalan tahdon ilmoitus ja senvuoksi sillä
on iäinen pätevyys. Laki ei voi osoittaa
ihmisille tietä „elämään”, „vanhurskauteen Jumalan
edessä”, sillä jos se sen voisi, „olisi Kristus
turhaan kuollut” (Gal. 221; vrt. esim. Room. 414;
Gal. 3-5). Mutta sikäli kuin laki ilmaisee
Jumalan pyhän tahdon, täytyy sen toteutua kristityn
elämässä: usko ei tee lakia tehottomaksi, vaan
tukee sitä (Room. 331). Laki ei kuitenkaan ole
kristitylle ulkonainen, säädöksellinen määrääjä,
vaan se on hänelle uuden elämän tunnuksena,
„hengen lakina” (Room. 82); hän ei ole lain
alla, ei vailla lakia, vaan Kristuksen kautta
laissa (1 Kor. 920 seur., vrt. Room. 6).
Evankeliumin osoittama pelastuksentie on alkuperäinen,
kun taas laki on lisäksi annettu „pahain
tekojen tähden” (Gal. 319; vrt. Room. 520); laki on
ihmisille osoittamassa synnin syvyyttä. Jeesus
kyllä teroittaa lain katoamattomuutta (Matt. 517
seur.) ja hän liittää siveyssaarnansa V:n T:n
lakiin aivan toisin kuin Paavali, mutta ei
hänkään ole tehnyt edelläkäynyttä laintäyttämistä
jumalanvaltakuntaan kuulumisen edellytykseksi,
vaan teki sen kokonaan uskon kysymykseksi.
Mutta Jeesus on myös yhtä ehdottomasti kuin
Paavali pitänyt kiinni siitä, että opetuslapsen
elämän tulee olla sisäisesti sidottu siveyslakiin
(vrt. Mark. 75 seur.; 221 seur.). — Katolinen
kirkko vajosi yhä enemmän takaisin
lainomaiselle, nomistiselle, kannalle: kristinusko on uusi
laki. — Uskonpuhdistus palasi tässäkin
kysymyksessä paavalilaiselle kannalle. Lutherin
lainomaista käsitystä vastustava kanta on
kokonaan uskonnollisesti perusteltu: „Hyvät työt eivät
tee ihmistä hyväksi, vaan hyvä ihminen tekee
hyviä töitä.” Luther teroitti kuitenkin lainsaarnan
merkitystä (tästä vrt. Antinomistinen
riita
); mutta kristinuskoa ei saanut käsittää
ilmoitetuksi uudeksi uskon- ja siveyslaiksi, joka
ulkonaisella auktoriteetillaan vaatisi alistumista.

Lakiasäätävä, oikeusjärjestystä (varsinkin
valtion oikeusjärjestystä) luova. Montesquieu’n
teorian mukaan puhutaan useasti vieläkin kolmesta
„valtiovallasta”, lakiasäätävästä, tuomitsevasta ja
täytäntöönpanevasta; koska valtiovalta on
yhtenäinen ja jakamaton, niin nämät oikeastaan ovat
vain valtion eri tehtäviä eli funktsioneja.
Toisinansa erotetaan „lakiasäätävästä vallasta” n. s.
konstitueeraava valta (ks. t.) eli valta säätää ja
muuttaa valtiosääntöä; olemukseltaan tämäkin
tehtävä kuitenkin täydellisesti kuuluu
lainsäädäntöön. — Lakiasäätävä kokous, ks.
Lainsäätäjäkunta. R. E.

Lakiasäätävä kansalliskokous l.
lakiasäätävä kokous (ransk. l’assemblée nationale
législative
), se Ranskan eduskunta, joka oli koolla
1 p. lokak. 1791-20 p. syysk. 1792.

Lakiehdotus, lain muotoon laadittu ehdotus,
joka perustuslaissa säädetyn käsittelyn alaisena
oltuaan on aiottu saavuttamaan lain voiman ja
velvoittavan vaikutuksen. — Suomessa
lakiehdotukset joutuvat eduskunnan käsiteltäviksi joko
hallituksen esitysten taikka eduskuntaesitysten
kautta. Valtiopäiväjärjestyksen 29 §:n mukaan
eduskuntaesitys voidaan tehdä ainoastaan
eduskunnan ja hallitsijan yhteisestä päätöksestä
riippuvan lain säätämisestä, muuttamisesta tahi
kumoamisesta; näin rajoitetusta esitysoikeudesta
säädetään kuitenkin vielä se poikkeus, että
hallitsijalla yksin on esitysoikeus perustuslakiin
sekä maa- ja meripuolustuksen järjestämistä
koskeviin lakeihin nähden. Kirkkolaista taasen on
se erikoismääräys voimassa, että, kuten
kirkkolain 455 § kylläkin epätäsmällisesti lausuu,
kirkolliskokous yksin voipi „ehdottaa” kirkkolain
muutoksia, jonka jälkeen nämät joutuvat
eduskunnan ja hallitsijan „tutkittaviksi ja
hyväksyttäviksi”. Kirkolliskokouksella on siis mainitulla
alalla yksinomainen aloiteoikeus, vrt.
Eduskuntaesitys. R. E.

Laki- ja talousvaliokunta.
Valtiopäiväjärjestyksen 35 §:n 2 mom:n mukaan eduskunta voi
tarvittaessa asettaa muitakin valiokuntia kuin
mitkä luetellaan saman §:n edellisessä
momentissa; sekä vanhan että nyk.
Valtiopäiväjärjestyksen voimassa ollessa on tämmöisenä
valiokuntana useasti valtiopäivillä asetettu l.- ja t.,
jonka valmistettaviksi on lykätty sellaisia asioita
(esim. tienteko- ja kyytilainsäädäntöä koskevat),
jotka kuuluvat taloudellisen elämän alaan, mutta
jotka joko itsestään ovat yleisen lain luontoisia
taikka hallituksen esityksellä ovat annetut
eduskunnan käsiteltäviksi (vaikka hallitsija olisi
voinut asiasta antaa säännöksiä eduskunnan
myötävaikutuksetta). R. E.

Lakijärjestelmä, järjestelmä, jota jonkun
maan koko kirjoitettuihin lakeihin sisällytetyn
oikeusjärjestyksen taikka erityisen laajanpuoleisen
oikeusalan jaoittelussa ja suunnittelussa
noudatetaan. Nykyaikana yleensä noudatetaan
sellaista järjestelmää, että jokaista tärkeintä ja
yleisintä oikeusalaa säännöstelee erityinen
lakikirja; sen mukaan voidaan tavallisesti erottaa:
valtiosääntö, siviililakikirja, rikoslaki,
siviiliprosessi- ja rikosprosessijärjestys sekä
kauppalakikirja. Näihin voipi sitten liittyä sellaisia
laajoja oikeussäännösten yhdistelmiä kuin
kirkkolaki, merilaki, vakuutuslaki, virkamiesten
oikeussuhteita määräävä laki y. m.
Verotuslainsäädännön alalla pyritään myöskin suurempaan
yhtenäisyyteen ja muodolliseen eheyteen. — Mainittua
järjestelmää noudattamalla saavutetaan se etu,
että voimassa olevan oikeuden tärkeimmät osat
ovat koottuina muutamiin harvoihin
lakikirjoihin, mikä ei tietysti kuitenkaan voi tehdä
pienempiä erikoislakeja ja asetuksia tarpeettomiksi. —
Määrättyä oikeusalaa säännöstelevien lakikirjain,
esim. siviililakikirjain ainehiston järjestelyssä ja
jaoituksessa noudatetaan nykyänsä niinikään
jotenkin yhdenmukaisia periaatteita.

Suomessa on 1734 v:n laki vieläkin yleisenä
lakikirjana voimassa, vaikka suuret osat siitä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:28:18 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/5/0260.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free