Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lakikieli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
lakisäännösten tulkitsemiseen, vaan pyrkii
kaikinpuolisesti valaisemaan oikeutta, sen olemusta,
kehitystä ja päämäärää. Niinkuin kaikki tiede se
koettaa ilmiöiden moninaisuudesta löytää
johtavat aatteet, muodostaen sitä varten
oikeuskäsitteitä ja liittäen nämä yhteen
oikeusjärjestelmäksi. Tämä on lähinnä
oikeusdogmatiikan tehtävä. Oikeushistoria valaisee
oikeusaatteiden ja -säännösten historiallista
kehitystä, oikeusfilosofia taas tarkoittaa
oikeusaatteiden filosofista selvittämistä. Nämä
eivät muodosta mitään lakitieteen varsinaisia osia,
vaan ovat ainoastaan eri menetelmiä
lainopillisten kysymysten tutkimisessa. Historiallinen ja
filosofinen tutkimus myötävaikuttavat kumpikin
osaltaan oikeuden dogmaattiseen selvittelyyn ja
tämän ohella yleisten johtavien periaatteiden ja
positiivisten lakisäännösten sovelluttamiseen
oikeuselämän ilmiöihin. Kuten oikeus jakaantuu
julkisoikeuteen ja
yksityisoikeuteen, niin jakaantuu myöskin l. näihin pääosiin.
Edelliseen kuuluu valtio-oikeuden, siis
valtiosääntöoikeuden ja
valtiohallinto-oikeuden sekä rikosoikeuden
tieteellinen esitys. Sitä rikosopin alaa, joka
käsittelee kysymystä rikoksen olemuksesta, sanotaan
kriminologiaksi; sen aliosastoja ovat
kriminaaliantropologia, joka käsittää
opin rikoksentekijän henkisestä ia ruumiillisesta
erityislaadusta, kriminaalisosiologia,
jonka tutkimuksen esineenä on rikos
yhteiskunnallisena ilmiönä, kriminaalipolitiikka,
joka tutkii keinoja rikollisuuden vastustamiseksi,
ja kriminalistiikka, joka esittää
tarkoituksenmukaisimmat tavat tapahtuneen rikoksen
selvillesaattamiseksi. Tähän osastoon kuuluu vielä
prosessioikeuden tieteellinen käsittely.
Yksityisoikeuden l.
siviilioikeuden alaa tutkiva l. jakaantuu myös samoihin
alaosastoihin kuin sekin (velvoite-, esine-, perhe-
ja perintöoikeus). Erityisenä l:n haarana on
mainittava vertaileva oikeustiede, joka
pyrkii selvittämään eri kansojen
oikeuskehityksen yhteisiä peruspiirteitä ja erityisesti
tutkimalla raakalaiskansojen oikeusoloja (etnologinen
oikeustiede) koettaa luoda valoa
kulttuurikansojen aikaisimpaan oikeuskehitvkseen. — Suomen l.
on viime vuosikymmenien luoma. Perustuksen
laskivat kyllä sille jo aikoinaan M. Calonius,
J. J. Nordström ja J. Ph. Palmén. Mutta
vasta nyt on suomalainen l. niin edistynyt, että
se tarjoaa esityksiä kaikista tärkeimmistä
oikeustieteen osista. Tähän tulokseen ovat etupäässä
myötävaikuttaneet, yksityisoikeuden alalla R.
Montgomery, J. Serlachius ja W. Chydenius,
prosessioikeuden alalla R. G. Wrede ja O. Hj.
Granfelt, rikosoikeuden alalla Jaakko Forsman ja A.
Serlachius sekä valtio-oikeuden alalla Leo
Mechelin, R. Hermanson ja R. Erich. — vrt. l:n alaan
kuuluvia erikoisartikkeleita. F. O. L.
Lakitiedetten kandidaatti ja lisensiaatti,
yliopistollisia oppiarvoja, jotka lainopillinen
tiedekunta antaa: niitten saavuttamiseksi
suoritettavat opinnäytteet sekä niitten tuottama
virkakelpoisuus ovat määrätyt 30 p. toukok. 1871, 15 p.
elok. 1894, 22 p. maalisk. 1906 sekä 10 p.
tammik. 1907 annetuilla asetuksilla.
Lakivaliokunta, lakimääräinen eduskunnan
valiokunta, jonka tehtävänä on valmistaa sinne
lähetettyjä ehdotuksia, jotka koskevat yleisen lain
säätämistä, muuttamista, selittämistä tai
kumoamista (valtiopäiväjärjestyksen 35 ja 41 §). Kaikki
mainitunlaiset ehdotukset eivät kuitenkaan joudu
lakivaliokunnan käsiteltäviksi, sillä ensinnäkin
maan yleistä taloudenhoitoa koskevat ehdotukset
lähetetään talousvaliokuntaan, silloinkin kun ne
kuuluvat yleisen lain alaan, ja toiseksi eduskunta
valtiopäiväjärjestyksen 35 §:n 2 mom:n mukaan
asettamaansa ylimääräiseen valiokuntaan (esim.
laki- ja talous-, maatalous-,
kunnallisvaliokuntaan) voipi lähettää sellaisenkin asian, joka
laadultaan olisi lakimääräisen valiokunnan
valmisteltava. R. E.
Lakivoimainen ks. Lainvoima.
Lakiäänne ks. Palataali.
Lakka. 1. Lakkavernissa, värilakka,
liuoksia, joita valmistetaan hartsilajeista ja
jostakin haihtuvasta liuottimesta (spriistä,
eetteristä, tärpätistä, bentsolista y. m.) tai jostakin
kuivuvasta öljystä (esim. liinaöljystä)
sekoittamalla kuitenkin samalla jotakin haihtuvaa öljyä
joukkoon. Jälkimäisiä lajeja nimitetään
rasvaisiksi lakkavernissoiksi; ne
kuivuvat verrattain nopeasti ja kovettuvat hyvin.
Käytetään maalaukseen y. m. L.-vernissoihin
käytetään monia hartsilajeja. vrt. Vernissa.
2. Kumilakka, eräs useista troopillisten
seutujen kasvilajeista saatu hartsintapainen aine.
jota käytetään paljon vernissan (ks. t.)
valmistukseen.
3. Sinetti- l. kirjelakka, seos, jota
käytetään tavallisten sinettien painamiseen. Sitä
valmistetaan erinäisistä hartsilajeista ja
kivennäisväreistä y. m. S. V. H.
Lakkadiivit (< sanskr. lakša dwipa =
satatuhatta saarta; engl. Laccadive islands;
asukkaitten oma käyttämä nimi Divi = saaret, t.
pääsaaren mukaan Amendivi), 14 saaren ja
parinkymmenen koralliriutan muodostama ryhmä
Intian valtameressä, n. 320 km Malabar-rannasta
länteen, 10° ja 12°20′ välillä pohj. lev.: n. 200 km2,
10,274 as. (1901), sekarotuisia
arabialais-hindulaisia, n. s. moplas. Saarelaisten tärkein tulolähde
on kookospalmu, jonka hedelmän kuiduista
valmistettu köysi „coir” on ainoa mainittava
vientitavara; viennin arvo n. 1/2 milj. mk. v:ssa. —
Hallinnollisesti L. kuuluvat Madrasin
presidenttikuntaan. — Saaret löysi Vasco da Gama 1499.
E. E. K.
Lakkakilpikirva (Coccus lacca), itä-int.
kilpitäi, joka elää m. m. Ficus-lajeilla. Sen ruumiista
valmistetaan punaista lakkaa ja sen hikoilemista
erittymistä muita lakka-aineita. U. S-s.
Lakkamaalaus on etenkin puu-, mutta
myöskin metalli-, nahka-, pahvi-, posliini- y. m.
esineiden taideteollinen koristelemistapa. L. on
Itämailta peräisin ja on luultavasti ensin ollut
Kiinassa käytännössä, sittemmin Intiassa, Persiassa
ja varsinkin Japanissa, jossa se on kehittynyt
korkeimmilleen ja jossa sitä käytetään
enimmäkseen puuesineiden suojelemiseksi ja
koristamiseksi. Itä-Aasiassa kasvavan puun (Rhus
vernicifera) pihkasta valmistetaan japanil., väriltään
musta tai ruskea tai myöskin punaiseksi,
vihreäksi tai keltaiseksi värjätty lakka. Sillä
peitettävä puunpinta siloitetaan ja pohjataan ensin
huolellisesti m. m. kankaalla, paperilla sekä
erityisellä pohjustusmassalla, jonka aineksina ovat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
