- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
483-484

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laktometri ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Lama ks. Laamaeläimet.

Lama, buddhalainen munkki, ks.
Lainalaisuus.

Lamakhos [lā-] (lat. Lamachus), ateenalainen
sotapäällikkö 5:nnen vuosis. e. Kr. jälkimäisellä
puoliskolla. L., joka oli tunnettu sodanhaluiseksi,
tarmokkaaksi ja rehelliseksi, valittiin 415 e. Kr.
yhdessä Alkibiadeen ja Nikiaan kanssa
johtamaan sotaretkeä Sisiliaan. Sinne saavuttua hän
kehoitti heti käymään varustamattoman
Syrakusan kimppuun, mutta tätä neuvoa ei noudatettu.
Seur. v. (414 e. Kr.) L. kaatui Syrakusaa
piiritettäessä. E. R-n.

Lamala, höyrysaha Loimaalla, omistaja F. A.
Juselius Porista, ks. Loimaa.

illustration placeholder
Mongolilainen lama.


illustration placeholder
Dalai Laman palatsi Lhassassa.


Lamalaisuus, sanasta lama (= munkki) johtuva
buddhalaisuuden nimitys varsinkin Tibetissä.
mutta myöskin
mongolien, burjaattien,
kalmukkien y. m.
kansojen keskuudessa.
Tämä
buddhalaisuuden muoto liittyy
mahayāna-haaraan. L.
on toiselta puolen
omaksunut kansan
vanhan henkiuskon
ja taikuuden ja
toiselta puolen
kehittänyt laajan
pappisvaltaisen järjestelmän,
joka on mitä
suurimmassa ristiriidassa
Buddhan omien
tarkoitusten kanssa.
Jalansijaa buddhalaisuus saavutti
Tibetissä 7:nnellä vuosis. j. Kr. ruhtinas Srong tsan
gampon vaikutuksesta ja pääsi täydellisesti
valtaan 8:nnella vuosis. intialaisen muukin Padma
Sambhavan toiminnan kautta. Tämän oppiin
sekaantui jo runsaasti alkeellista taikauskoa.
Pyhät kirjat käännettiin silloin myöskin
sanskritista tibetin kielelle. Yhteys Intian kanssa oli
muuten näihin aikoihin melkoinen ja Tibetiin
saapui kuuluisia intialaisia oppineita (esim.
Atifa 11:nnellä vuosis.). Mongolien vallan
aikana kehittyi kehittymistään lamalainen
hierarkia Tibetissä, ja Kublai khan antoi sille myöskin
maallista valtaa. Mongolikauden loppupuolella
joutui l. riutuvaan tilaan. Tästä sen kohotti
vihdoin lama Tsong khapa (1357-1417), joka vaati
taikuuden poistamista, lamojen naimattomuutta
sekä keltaisen päähineen käytäntöön ottamista
(punaisen sijasta). Tästä oppisuunnasta kohoutui
nykyinen hierarkia, jonka päänä on Dalai-Lama
(ks. t.) Lhassassa. Tämän ohella on Tibetissä
toinenkin korkea kirkkoruhtinas, Taši Lama l.
Bogdo Lama, jonka asuntona on luostari Taši
Lumpo, paikka, jota Sven Hedin kirjassaan
Transhimalaya on varsin elävästi kuvannut. Näissä
ynnä muissa kirkon ylimyksissä luullaan
joidenkin taivaallisten olentojen (Dhyani-Buddhain)
jatkuvasti lihaksi tulevan. 17:nnellä ja 18:nnella
vuosis. taisteli Tibet lamojensa johdolla
pitkällisesti Kiinan yliherruutta vastaan, mutta ilman
menestystä. Sen jälkeen on ylin maallinen valta
Lhassassa ollut kahden kiinalaisen virkamiehen
käsissä. [Grünwedel, „Lamaismus” („Kultur der
Gegenwart” I, 3, I, 1906) ; Sven Hedin,
„Transhimalaya” (1909) ; Lehmann, „Der Buddhismus, als
indische Sekte und als Weltreligion” (1911).]

E. K-a.

Lama-miau ks. Dolon-nor.

Lamamiilu ks. Miilu.

La Manche ks. Kanaali.

Lamanskij [-ma´n-], Vladimir
Ivanovitš
(s. 1833), ven. slaavilaistutkija, matkusteli
1862-64 slaavilaisissa maissa, tuli 1864
slaavilaisen kielitieteen professoriksi Pietarin yliopistoon
ja 1899 Pietarin tiedeakatemian vakinaiseksi
jäseneksi. Hänen kirjoituksistaan mainitsemme
„Slaavilaisista Vähässä-Aasiassa, Afrikassa ja
Espanjassa” (1859), „Kreikkalais-slaavilaisen
maailman tutkimisesta” (1870), „Secrets d’état
de Venise” (1884) ja „Aasialais-eurooppalaisen
mantereen kolme maailmaa” (1892), jossa hän
usein nerokkaalla tavalla on esittänyt ajatuksiaan
slaavilaisesta maailmasta. L. on v:sta 1865 ollut
Venäjän keisarill. maantieteellisen seuran
kansatieteellisen osaston esimiehenä ja on elähyttävästi
vaikuttanut kansatieteellisiin tutkimuksiin
Venäjällä sekä v:sta 1890 julkaissut kansatieteellistä
aikakauskirjaa „Živaja Starina” („Elävä
menneisyys”). J. J. M.

Lamantiini ks. Manaatit.

La Mara ks. Lipsius.

Lamarck [-ma´rk], Jean Baptiste
Antoine Pierre Monet de
(1744-1829),
ranskal. luonnontieteilijä, palveli nuorempana
sotaväessä, mutta jätti tämän pian antautuen
luonnontieteilijäksi. Nimitettiin 1793 professoriksi.
Kasvi- ja eläinsystemaattisista ja
paleontologisista opinnoistaan hän tuli vakuutetuksi siitä,
että nykyinen kasvi- ja eläinkunta on kehittynyt
muinaisajan kasvistosta ja eläimistöstä. L. koetti
kirjoituksissaan näyttää toteen tämän
mielipiteensä ja on häntä siksi pidetty
polveutumisopin perustajana. Hänen kirjoituksistaan
mainittakoon: „Flore française” (1778), „Système des
animaux sans vertèbres” (1809), „Philosophie
zoologique” (1809), „Histoire des animaux sans
vertèbres” (1815-1822). ks. myös
Polveutumisoppi.

Lamarckismi ks. Polveutumisoppi.

Lamarmora [-ma´r], Alfonso Ferrero
(1804-78), markiisi, it. sotapäällikkö ja
valtiomies. L. tuli upseeriksi Sardinian armeiaan 1823,
oli mukana v:n 1848-49 sodassa kunnostautuen
erityisesti Pastrengon luona; oltuaan jo 1848

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0266.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free