- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
485-486

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lamartine ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

485

Lamartine—Lamb

486

hyen ajan sotaministerinä L. nimitettiin 1849
kenraaliluutnantiksi ja sotaministeriksi, jossa
toimessa ollessaan järjesti Sardinian sotajoukon
uudelle kannalle; otti sardinialaisen osaston
päällikkönä osaa Krimin sotaan osoittaen loistavaa
urhoollisuutta Tsernajan tappelussa; rauhan
jälkeen (1856) L. jälleen oli sotaministerinä,
kunnes Itävallan ja Sardinian välinen sota alkoi
huhtik. 1859. Otettuaan kunniakkaasti osaa
sotaan hän uudelleen oli jonkun aikaa
sotaministerinä ja myöskin pääministerinä; oli 1861-64
Napolin prefektinä: tultuaan 1864 Italian
pääministeriksi ja ulkoasiainministeriksi L. asetti
päämääräkseen Venetsian yhdistämisen Italiaan. Iluhtik.
1866 hän sai aikaan liiton Preussin kanssa. V:n
1866 sodassa L. rupesi Italian armeian
ylipäälliköksi, mutta joutui tappiolle Custozzan
tappelussa (24 p. kesäk.). Hänen sodankäyntiänsä
moitittiin yleisesti, minkiivuoksi hän elok. 1866 erosi
viroistaan. Puolustaakseen menettelyään v. 1866
ja suuttuneena preussilaiselta taholta tulleeseen
arvosteluun L. julkaisi m. m. kirjoituksen „Un
po’ piü di luee sugli eventi dell’ anno 1866"
(1873), jossa hän virallisilla asiakirjoilla koetti
saattaa Bismarckin politiikan huonoon valoon.
Kun häntä tämän johdosta moitittiin
valtiosalaisuuksien paljastamisesta, niin hän 1877 julkaisi
kirjoituksen „Isegreti di stato nel governo
consti-tuzionale". Cavourin ja Garibaldi’n jälkeen L.
oli Viktor Emmanuelin huomattavin apulainen
Italian yhteyttä luotaessa. [Massani, „I1
generale Alfonso L."j

Lamartine [-ti’n], Alphonse Marie
Louis de (1790-1869). etevä ransk. runoilija, s.

lokak. 21 p. Millyn linnassa
lähellä Mäconia, köyhän
aatelismiehen poika, sai
alkukasvatuksensa
hurskaalta äidiltään ja
tutustui aikaisin Raamattuun,
P. Fransiscus Salesiuksen
ja Fénelonin teoksiin,
mutta uudenaikaisetkin
kirjailijat häntä
viehättivät, kuten Saint-Pierre,
Chateaubriand, Ossian.
Bv-ron ja Goethe (Werther).
Varsinkin hän itse
kiittää Chateaubriand’ilta
saamaansa vaikutusta. Vv.
1811-12 L. oli Roomassa,
ja astui senjälkeen
äsken-perustettuun kuninkaalliseen kaartiin, joka
lakkasi 1814. V. 1820 hän julkaisi runokokoelman
„Méditations poétiques" (1820), jossa väreilevä
tunteen hartaus ja kaihomieli, luontoa ja
luojaa ihailevat sävelet pian lumosivat mielet. L.
tuli ransk. lähetystön jäseneksi Firenzeen, missä
nai nuoren, rikkaan engl. naisen, Mary Anne
Birchin, myöhemmin Napolin lähettilään
sihteeriksi ja senjälkeen valtiolliseksi asiamieheksi
Toscanaan. V. 1823 ilmestyi hänen runokokolmansa
„Nouvelles méditations" ja 1830 „Harmonies
poétiques et religieuses". V. 1832 L. perheensä
kanssa läksi ruhtinaallisen komeasti varustetulla
laivalla Itämaan-matkalle. Palattuaan hän
julkaisi värikkään ja loistavasti kirjoitetun
matkakertomuksen „Souvenirs, impressions, pensées et
paysages pendant un voyage en Orient" (1835).

Seur. v. ilmestyi „Jocelyn", viehättävä runoelma,
joka idealisoi erään paenneen papin ja hänen
nuoren ystävättärensä ja oppilaansa tarinaa
Se-vennein vuoristossa. Tätä taiteellisesti alemmalla
tasolla on eepos „La chute d’un ånge" (1838),
jossa L. onnistumatta jäljittelee Byronia. L:n
viimeinen lyyrillinen runokokoelma
„Recueille-ments poétiques" asetti hänen runottarensa
politiikan palvelukseen, melkoiseksi haitaksi näiden
runojen taiteellisuudelle. Jo v. 1834. Itämailla
ollessaan, L. oli valittu edustajakamarin
jäseneksi. Vailla käytännöllisen politikon
tarkka-näköisyyttä L. tahtoi olla „démoerate
conserva-teur", tahtoi vahvistaa perustuslaillista
monarkiaa ja liittää tähän kaikki uuden ajan
vapaudet ja edistyksen tulokset. L:n Ischiassa (1847)
kirjoittama historiallinen teos .,Histoire des
Gi-rondins", on epähistoriallinen, sen henkilökuvat
ihannoituja. L:n poliittisen uran loistokohdan
muodostaa helmikuun vallankumous 1848. Hän
otti osaa Guizofta vastaan suunnattuun
opposit-sioniin. tuli väliaikaisen hallituksen jäseneksi ja
sitten uuden tasavallan ulkoasiain ministeriksi.
Jonkun aikaa hän oli Ranskan suosituin mies,
mutta jo 1851 laski L:n valtiollinen tähti, ja
hän vetäytyi kokonaan pois valtiolliselta uralta.
L:n 1849 julkaisema ..Histoire de la révolution
de 1848" ei ole vapaa puolueellisuudesta. L:n
muista teoksista ovat vielä mainittavia hänen
muistelma-julkaisunsa „Raphaël, pages de la
vingtième année" (1849) ja „Nouvelles
confiden-ces". Loppuiällään L. eli taloudellisesti ahtaissa
oloissa, mitkä eivät parantuneet yleisistä
rahankeräyksistä ja raha-arpa jäisistä. Kaksi vuotta
ennen hänen kuolemaansa (1867) hänelle
määrättiin eläkkeeksi 500.000:n frangin suuruisen
pääoman korot. V. 1829 L. oli valittu
akatemiaan. Hänelle on pystytetty kuvapatsas
Pariisin Passv nimiseen kaupunginosaan. — L:n
runoista kaikuu musikaalinen sulosointuisuus, mikä
saa unhottamaan monet huolimattomuudet.
Hänen tapansa sepittää runojaan oli huoletonta,
kerrotaan, ettei hän koskaan jäljestäpäin
korjannut kirjoittamaansa. Mutta kuitenkin hän on
ranskan kielestä loihtinut esiin niin viehkeitä
ja lumoavia säveleitä, että ne monasti kaipaavat
vertaistaan, ja hänen runoissaan värähtelee
melkein kauttaaltaan syvä, vilpittömästi koettu
tunne ja lämpö. Itse L. julkaisi kootut
teoksensa ^.CEuvres complötes" (1860-66. 41 nid.).
Uusi painos ilmestyi 1885-87 (13 nid.), ja
kaikkein uusinta on ruvennut julkaisemaan
kustannusliike Hachette (v:sta 1900). [Täydellisen
luettelon L:n teoksista ja ylen runsaasta
L.-kirjalli-suudesta antaa Hugo P. Thieme teoksessa ,,Guide
bibliographique de la littérature francaise de
1800 à 1906", sivv. 228-233.] J. E-l.

Lamb [lämj, Charles (1775-1834), engl.
esseisti ja runoilija. L:n runoille ominaista on
tunteen syvyys ja helppotajuinen ilmaisumuoto.
Tunnetuin niistä on ,,The old familiar faces".
Laajalle levisi L:n yhdessä sisarensa Mary
Annin kanssa julkaisemat kertomukset „Tales
from the plays of Shakespeare" (1807, 2 nid.).
Vuotta myöhemmin L. julkaisi kokoelman
Shakespearen aikuisia näytelmänkirjoittajia,
„Spe-cimens of english dramatic poets who lived about
the tiine of S.", missä huomautti vanhojen
draa-mankirjoittajain sanontatavan yksinkertaisuutta

Lamartine.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0267.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free