Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lammasrotuja ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
495
Lam
mas
49t>
alkuperäistä roomalaista tyyppiä tavataan
Färsaarilla ja Islannissa. Nykyisten jalojen rotujen
kehitys näistä perustyypeistä ei ole tarkemmin
selvitettävissä. — Laveammin on l:n-hoitoa
aikaisemmin harjoitettu Aasiassa ja Afrikassa
(Assyriassa ja Persiassa jo n. 1000 v. e. Kr.),
Euroopassa se kehittyi roomalaisten aloitteesta. —
Tärkeimmät nykyiset l.-r o d u t. Vanhassa
maailmassa on Espanjassa kehitetty m e r i n
o-rotu jaloin kaikista, tämän eri kantoja: i
ilta n t a d o, escurial, paulor, negretti
v. m. Se on vaikuttanut laajalti eri maiden
viilalammasrotujen kehitykseen. Merino-1. on
keskikokoinen, kapeahkovartaloinen, isopäinen,
käyräsarvinen ja erittäin liienovillainen. Siitä
haaraantuvia alarotuja ovat Saksin
hjenovillai-nen e 1 e k t o r a a 1 i-1., Itävallan runsasvillainen
n e g r e 11 i-1. sekä Ranskan vauraampi,
karkeampi- ja pitempivillainen, hyvä liharotu r a
m-bouillet-1. ja silkkimäisen hieno- ja
pitkävillainen mauchamp-1. — Ison-Britannian
1.-rodut ovat pääasiallisesti liharotuja ja
karkeavil-laisia. Niistä tunnetuimmat ovat: 1)
Vuoristo-roduista: a) skottilainen k a n g a s-1. (the
blark-faced mountain), siellä varsin yleinen,
mustanaamainen, sarvellinen, valkovillainen,
nopeakasvuinen ja kestävä liharotu, b) c h e v i o t-1.,
valkea, sarveton, kestävä, ei suuri, villa lyhyt
ja jotenkin hieno; 2) Pitkävillaisista roduista:
a) 1 e i e e s t e r-L, valkea, sarveton, lihakas ja
villava, b) lincoln-1., melkein edell. kaltainen,
mutta isompi sekä pitempi- ja tiheämpi villainen,
c) c o t s w o 1 d-L vahva, kestävä, iso,
tupsupäinen, sarveton, villa valkea ja hyvä; 3)
Lyhyt-villaisista roduista: a) s o u t h d o w n-L,
hyvä-lihainen, valkeavillainen, naamavilla harmaa tai
rusoharmaa, Ison-Britannian 1.-roduista
arvokkaimpia, polveutuu läheisesti engl. maatiais-Lsta,
b) hampshiredow n-1., voimakas,
joutuisa-kasvuinen (10-11-kuukautinen pässi painaa n.
00 kg, 2-vuotinen n. 135 kg), villa valkea, naama,
leuat, korvat ja jalat tummanruskeat t. mustat,
sarveton, c) oxfordshiredow n-L, jalostettu
risteyttämällä lyhytvillaisia pitkävillaisilla,
melkein edellisen kokoinen, sarveton, liha hyvä,
villa valkea, tiheä, karkeahko, naama ja jalat
tummanruskeat, d) s li r o p s li i r e-1., melk.
soutlidownin näköinen, vaan voimakkaampi
(jalostettu tästä, maatiaisesta, leicester- ja
cotswold-l:sta), sarveton, naama ja jalat mustahkot. —
Saksassa on kuuluisa I t ä-F riislannin
m a i t o-l., marskirotu, jonka sukuisia on myös
Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa. Se on
valkea, pitkäruumiinen, sarveton, lyhythäntäinen,
jalat ja pää lyhyen karvan peittämät, villa
runsas, lypsää vuodessa n. 500-600 kg maitoa, jossa
rasvaa n. 5,5-6,o %, joskus 8 kelpaa
lihoitet-tavaksikin (täysikasv. lihoitettu pässi voi
painaa n. 100-140 kg). — Aasian 1.-roduista ovat
merkittävimmät: 1) rasvaperäinen 1. (O.
stcutopyga), jota myös on Venäjällä. Lihotessa
kasaantuu suuret määrät rasvaa sen pienen
häntätypykän kahden puolen; vuonista saadaan
erittäin kauniita ja kalliita nahkoja, 2)
rasva-häntäinen 1.. etenkin Turkestanissa, Iviivassa,
Bukharassa ja Persiassa, osaksi myös Afrikassa
ja Euroopassa (Italiassa, Ranskassa). Sillä on
pitkä häntä, joka rasvoittuu suureksi, painaen
joskus n. ’/, l:n elävästä painosta. Tämän ala-
rotu on bukliaral. k a r a k u 1-r o t u, jolla on
hyvä liha ja kallis nahka. Muista aasialaisista
roduista mainittakoon s i p e r i a 1. 1., joka
samoinkuin pohj.-ven., suom., skandinaavial., isl-,
saks. kangas-1.. sekä Shetlannin ja Hebridien
saarten l:t Kellerin päätelmän mukaan kuuluu
pohjoismaiseen lyhythäntäiseen roturyhmään (O.
musimon brachyura). — Austraaliassa, jonne 1.
tuotiin 1788 (merino-1. 1804), on sillä
kotieläinten-hoidossa ensi sija. Sisämaassa on villan,
saaristossa ja rannikoilla, jossa ilmasto on kostea,
lihan tuotto (engl. roduista) tärkeämpi. ■—
Ame-riikassa on lampaanhoidolle sangen suotuisat
olosuhteet (Kanada. Meksikko, Argentiina,
Uruguay). Villan ja lihan tuotannossa eivät euroopp.
maat voi kilpailla Ameriikan ja Austraalian
kanssa. — Suomessa ovat l:t nykyään maatiaisia
tahi sekarotuisia. Edelliset ovat pieniä,
hidaskasvuisia, huonovillaisia. mutta vähään tyytyviä.
Villa on joko valkea tai musta, joskus
harmaanruskea, pässit sarvipäitä. Järkiperäistä siitosta
ja hoitoa on aivan vähän harjoitettu ja yleensä
on lampaanhoito viime aikoina taantunut ja
harrastus siihen laimentunut. Risteytyksiä on tehty
ensi sijassa soutlulown-, ja osaksi blaek-faeed-.
oxfordsliiredown-, maito- v. 111. Lilla, joten koko
ja tuotanto ovat parantuneet. L:n-hoito
muodostaa nyk. vähäarvoisen sivuelinkeinon Suomen
maataloudessa. V. 1865 oli Lidén lukumäärä
maassamme 909,678, v. 1907 904,447.
Ulkomuoto. Hyvän liha-l:n tuntomerkit
ovat hieno luusto, leveä, syvä ja tiivis ruumis,
lihakkaat, leveät reidet ja lavat, voimakkaat,
hienot, liyväasentoiset jalat, löyhä ja nuortea nahka.
Terveyden merkkejä ovat isot, kirkkaat silmät,
vilkkaat korvat ja kirkkaanpunaiset limakalvot
suussa ja sieraimissa. Villa-Lta arvostellaan
ihosta ja villaturkista, joka olkoon tiheä, pitkä
ja laajalti eri ruumiinosia peittävä. Villan arvon
määräävät sen hienous, pehmeys, kiheryys,
joustavuus, pituus, tasaisuus ja rasvaisuuskin. —
Siitos ja jalostus on suunnattava maan
olojen mukaiseksi. Ilmastosuhteet. maan luonto,
laidunten ja rehujen laatu määräävät millainen
rotu on valittava. Kestävyydelle, hyvälle
kasvu-kyvylle, sikiäväisyydelle ja villavuudelle pannaan
ominaisuuksista pääpaino. Siitostavat riippuvat
päämäärästä, johon pyritään. Sopivalla
risteytyksellä 011 meillä toistaiseksi maatiais-Ln
ominaisuuksia kehitettävä, kunnes ehkä oma
jalostettu rotu saadaan. Hoito ja ruokinta.
Talvella tulee l:ta hoitaa puhtaassa, vilpoisessa,
kuivassa, raitisilmaisessa, tilavassa ja valoisassa
suojassa. Kosteutta, vetoa ja umpi-ilmaisuutta
on tarkoin vältettävä, jottei 1. surkastu ja villa
huonone. Ruokinta on oleva hyvä, mutta halpa.
Niukka ruokinta ei kannata. Heinät, lehdet,
oljet (silput), nauriit, väkireliut (kaura, leseet,
pel-lavansiemenkakut), vähäinen määrä suolaa ja
raikas vesi ovat Llle hyvää rehua. 50 kg
painava 1. tarvitsee päivässä elääkseen n. 1.4-1,5
kg:aan hyviä heiniä t. lehtiä sisältyvän
ravinto-ainemäärän (=8,4-10.5 kg turnipsia). Kasvaville,
tiineille ja imettäville Lille on annettava hiukan
enemmän (esim. 0,25 kg väkirehua päivässä).
Monipuolinen sekarehu on parasta. Lihottaessa
annetaan Llle, jonka elävä paino on 50 kg, esim.
0,75 kg heiniä, 5 kg nauriita, 0,12 kg
pellavan-siemenkakkuja ja 0,25 kg kauroja. Hyvä kasvun-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
