- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
497-498

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lammaskoski ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

497

Lammaskoski—Lammikkoviljelys

498

lisäys on n. 1-1,7 kg viikossa. Sopiva
liliotus-aika ei saa olla pitempi kuin 5-6 viikkoa.
Villan kasvu riippuu sangen suuresti rehusta ja
ruokinnan tasaisuudesta. Vuonat ovat arat ja
hyvin hoidettavat. — Kesällä on ylänkölaidun
hile paras. Alavilla mailla 1. tulee sairaloiseksi
(maksamato y. m.). Myrskyltä ja helteeltä 1.
on suojeltava. Iho ja villa on pidettävä
puhtaana. Villat keritään tav. 2:sti vuodessa,
samalla korjataan sorkka- ja sarviviat. Kauppaa
varten on villat lajiteltava hienouden ja
pituuden mukaan. — Suomal. l:n hoidon
kannattavai-suudesta ei ole luotettavia laskelmia saatavissa.

E. v. K.

Lammaskoski, kivinen ja kulkukelvoton koski
Könkämäenossa (ylisessä Muonionjoessa),
Vit-tankijärven alapuolella. L. H-nen.

Lammi (ruots. Lampi s). 1. K u n t a,
Hämeen 1.. Hollolan kihlak., Lammin-Kosken
nimis-miesp.; kirkolle Turengin asemalta 31 km,
Järvelän asemalta n. 34 km; kirkonkylä Ormajärven
kaakkoispuolella. Pinta-ala 518,5 km3, josta
viljeltyä maata 9,829 ha (siinä luvussa
luonnonniittyjä 2,789 ha) (1910) ; manttaalimäärä 95,eos*,
talonsavuja 318, torpansavuja 270 ja muita
savuja 810 (1907). 7,209 as. (1910); 1.542
ruokakuntaa, joista maanviljelystä pääelinkeinonaan
harjoitti 1,168 (1901). 1,283 hevosta, 4.234
nautaa (1910). — Kansakouluja 10 (1912), Evon
metsänvartijakoulu (entisellä Evon
metsäopistolla), Majalahden kalastuskoulu (Evolla).
Kunnanlääkäri yhteinen Kosken ja Tuuloksen
kuntain kanssa; apteekki L;n kirkolla.
Säästöpankki. — Teollisuuslaitoksia: osuusmeijeri,
Por-raskosken saha ja mylly, Mommilan kartanon
saha ja mylly, Ylöstalon saha ja höyläyslaitos,
Evon kruununpuiston saha, Nybergin
puusepäntehdas, 2 nahkuriliikettä, virvoitusjuomatehdas,
—• Huomattavia maatiloja: Porkkala,
Vanhakartano. Terra Nova, Kurkijärvi y. m. — Erityisenä
nähtävyytenä mainittakoon Evon kruununpuisto
laitoksineen. — 2. Seurakunta, keisarillinen,
Porvoon liiippak., Hollolan rovastik.; vanha,
keskiajalla perustettu seurakunta, jolla oli oma
khra jo ainakin v. 1410; seurakuntaan kuuluu
Mommilan rukoushuonekunta (ks. t.) ja
aikaisemmin kuului Koski (Hämeen-Koski) kappelina.
L:n pitäjä annettiin anneksiksi Porvoon
piispalle 1740 ja vapautettiin siitä 1810. — Kirkko
kivestä rak. 1444; korjattiin viimeksi 1890. [V.
Vallin, ,.Kertomus Hollolan kihlakunnan
muinaisjäännöksistä" (Suomen muinaism.-yhd. aikak.
XIV, sivv. 230-34).] L. IT-nen.

Lammikkoviljelys. L:llä tarkoitetaan
kalataloutta suljetuissa, suurimmaksi osaksi
keinotekoisissa vesissä, jotka voidaan laskea kuiville.
Viimeksimainitun seikan perustalla vesiin
voidaan saada tarkoin määrätty kalasto. Tarkoin
itse kalalajit valiten ja muuten
tarkoituksenmukaisin keinoin menetellen l:ssä kalantuotanto
saadaan erinomaisen runsaaksi ja siten, jos
me-nekkimalidollisuuksia on, runsaat tulot. — L:llä
on tavallaan melkoisesti ikää. Euroopassa sitä.
tosin alkuperäisenä, harjoittivat jo roomalaiset.
Keskiajalla 1. säilyi ja kehittyi luostareissa,
leviten niitten mukana pohjoista kohti aina
Etelä-Ruotsiin saakka. Uskonpuhdistuksen aikana 1.
joko rappeutui tai hävisi kokonaan maista, joista
katolisuus peräytyi. Uuteen vauhtiin 1. pääsi

Kuva 1. Kasvulammikoita (Aneboda, Ruotsi).

näissäkin maissa 19:nnen vuosis. puolivälissä ja
sen jälkipuoliskolla. Viljelysmenetelmät näet tä
hän aikaan tuntuvasti kehittyivät, samalla kuin
suurkaupunkien synty ja kulkuneuvojen
parantuminen loivat vilkkaan kalojen kysynnän.

Sen mukaan, mitä kalalajeja lammikoissa
viljellään, erotetaan l:ssä kaksi, menetelmiinsä
nähden usein vastakkaista suuntaa: 1) karpin-,
suutarin- 1. yleensä lahnansukuisten
kalojen viljelys ja 2) lohikalojen
viljelys. Pohjimmaisena perustana näitten
lammikkoviljelysalojen eroavaisuuksille ou viljel
täväin kalalajien vaatimusten (elinehtojen)
erilaisuus. Karpit, lahnat, suutarit pitävät
seisovasta, kesäisin lämpimäksi tulevasta vedestä
tyytyen laatuunsa nähden huonompaankin veteen.
Lohensukuiset kalat vaativat alati
liikkeessä-olevaa, juoksevaa, kirkasta ja kesälläkin
kylmähköä vettä. Edelliset käyttävät ravinnokseen
etupäässä pohjaeläimiä, mutta niitten ohella myös
kasvikunnan tuotteita; jälkimäiset syövät
nuorempina äyriäis ja hyönteiseläimiä, mutta
vaativat varttuneina kalaa ravinnokseen.
Yllämainitun perustalla tehdään karppi-, lahna- ja
suu-tarilammikot verrattain suuriksi. Kun ne
keväisin täytetään, saa sama vesi niissä olla
tyhjentämiseen saakka. Vettä lisätään vain, mikäli
sitä haihtuu. Kalat saavat etupäässä itse
huolehtia ravinnostaan, jos kohta niitä osin
ruoki-taankin (esim. karppeja lupiinin siemenillä).
Lohilammikot taas tehdään pitkiksi ja kapeiksi
kuin pellon sarat, ja veden annetaan aina,
joskin hiljalleen, juosta. Lohikalat ovat
syötettävät. — Lahnansukuisten kalojen viljelyksessä
käytetään n. 4 eri lammikkolaatua: kasvu-,
talvi- (1. säilytys-), kutu- ja
varttumisia ra iii i k o i t a. Näistä ovat
kasvulammi-kot varsinaisia, muut apulammikoita.
Kasvu-lammikot (kuva 1) ovat suuria, usein järven

Kuva 2. Talvilammikoita (Puntarinkoski, Joensuu).

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0273.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free