- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
499-500

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lammaskoski ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

499

Lammikkoviljelys

500

Kuva 3. Kutu- ja varttumislammikoita (Aneboda, Ruotsi).

tapaisia, mutta matalia, suurimmalta osaltaan vain
’/2-1 m:n syvyisiä. Kalat sijoitetaan niihin vuoden
tai kahden ikäisinä. Keski-Euroopan maissa ne
sitten saavat oleksia kolme kesää ja niiden väliset
talvet yhtämittaa näissä lammikoissa. Kolmannen
kesän kuluttua toimitetaan
tyhjennyska-1 a s t u s, jolloin karpit ovat markkinoille
kelpaavia. Pohjoisemmassa, kuten esim.
Etelä-Ruotsissa, kalat ovat joka talveksi siirrettävät
kas-vulammikoista talvilammikkoihin, koska ne
voisivat edellisissä jäätyä tai tukehtua. Paitsi
varsinaista pääkalaa (lahnansukuista kalaa)
istutetaan kasvulammikkoihin aina myös
rajoitettu määrä kokonsa puolesta valittuja
petokaloja: kuhia, haukia ja lohia. Kokonsa
puolesta nämä petokalat valitaan niin, etteivät
kykene ahdistamaan istutettuja pääkaloja. Sen
sijaan ne saavat syödä istutettujen pääkalojen
poikaset. Täten voitetaan seuraavat edut: pääkaloille
ei tule poikasistaan kilpailijoita ravinnosta,
pää-kploja voidaan istuttaa niin paljon kuin
ky-seessäoleva vesialue kykenee niitä elättämään,
ravinto, joka kaikesta huolimatta menee istutetuilta
pääkaloilta hukkaan (niitten* poikasille), saadaan
muutetuksi markkinakelpoiseksi, kun poikaset sy
j-tetään petokaloille ja lopuksi pääkalojen rotu
py-svy puhtaana, sen lisääntyminen kun riippuu
ihmisen valinnasta. Talvi- (1. s ä i 1 y t y s-)
lammikot (kuva 2) ovat alaltaan vaihtelevia, yleensä
pieniä, mutta syviä; tavallisin syvyys on 2 m.
Melko vahvan vesivirran on käytävä lammikkojen
läpi siksi, että kaloja voitaisiin sijoittaa
talvilammikkoihin paljon, tarvitsematta peljätä
tukehtumista. Ravintoa kalat eivät talviseen aikaan
yleensä kaipaa. Kutu lammikot (kuva 3)
ovat alaltaan hyvin pieniä, vastaten alaltaan
ison-laisen tupahuoneen lattiapintaa, sekä hyvin
ma-talavetisiä. Pohjassa, joko keskellä tai reunoilla,
on niillä, kuten kalalammikoissa yleensäkin,
syvempi keräysoja. Kutulammikoita käytetään
tavallisesti useampia. Kuhunkin niistä pannaan
pari naaraskalaa ja 3’ksi uroskala kutua
toimittamaan. Sekä emokalat että uroskala valitaan
huolellisesti, rotutuntomerkkejä. kasvunopeutta ja
muita kauppa-arvoon vaikuttavia seikkoja
huomioonottaen. Heti kudun päätyttyä poistetaan
emo- ja uroskalat. nelisen viikon kuluttua
poikasetkin, jotka valikoituina ja lajiteltuina
siirretään varttumislammikkoihin. Varttumislam-

mikot (kuva 3) ovat kutulammikkojen
kaltaisia. mutta isompia, myöskin varsin
matalaveti-siä. syvyydeltään 0,s-0.5 m. Tarkoitus on saada
poikaset niitten lämpimässä vedessä kesän tai
kahden kuluessa nopeasti kehittymään. —
Milloin kutu- ja varttumislammikoita ei
tarkoituksiinsa käytetä, ne voidaan kylvää heinäksi. Myös
kasvulammikoille on eduksi, jos ne joskus ovat
vuoden heinää kasvavina. — Lohenviljelyksissä
käytetään Keski-Euroopassa samoja lammikoita
kasvu- ja talvi- (säilytys ) lammikkoina.
Pohjoismaissa nämä ovat tehtävät eri syvät. Ne
rakennetaan (kuva 4) nykyisin rinnakkain vettä
tuovan niskaojan ja vettä pois johdattavan
hylky-ojan väliin. Näin ollen saa ja päästää kukin
lammikko vetensä erikseen, ollen siis kukin niistä
toisistaan riippumatta tyhjennettävissä.
Niska-ojan vedenpinnan korkeus määrää lammikkojen
vedenpinnan suurimman korkeuden, hvlkyojan
vedenpinta ei saa olla lammikkojen pohjaa
sanottavasti korkeammalla. — Usein käytetään
lohen-viljelyksissä pienempiä, erimuotoisia lammikoita
nuorien kalojen ravinnon, kuten katkojen ja
vesikirppujen, kasvattamista varten.

Sekä lohi- että muut l:t ovat, jotta veden
vaihto olisi omavarainen, perustettavat
paikkoihin, joissa on pudotusta vedelle. Pudotuksen
vähin korkeus on n. 1,5 m, tarvitsematta olla jyrkkä.
Lammikkojen väliset vallit ovat savesta
laadittavat sekä hiekalla päällystettävät. Veden tuloa
ja poisvirtaamista tulee voida järjestellä, mikä
parhaiten tapahtuu lammikkovalleihin
upotetuilla, puusta tehdvillä n. s. munkeilla (kuvat
5-7).

Täydellistä karppi- ja
suutarilammikkovilje-lystä, tai samoja menettelytapoja käyttävää

Kuva 4. Lohilammikoita (Haugaard, Tanska)-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0274.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free