- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
519-520

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Langaton sähköttäminen ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

517

Langaton sähköttäminen

519

liivitsensä. Johtokyky jatkuu aaltojen herettyäkiu.
Pudistamalla tai koputtamalla putkea se voidaan
palauttaa entiseen johtamattomaan tilaansa.
V. tfso.l italialainen Marconi rupesi
järjestelmällisesti ja miiäräperäisesti toistensa yhteyteen
sovittamaan siilien asti tunnetuita
elektromagneettisten laitojen lähettäjä- ja vastaanottokojeita.
Kun hän sen ohessa keksi antennien ja
maa-johtojen käytön, niin l:n s:n kehitys joutui tästä
pitäen uuteen vaiheeseen. Kuva 3 esittää hänen
ensimäisen järjestelmänsä kaavakuvan. Antenni
mi pitkä induktsionikoneen 7:n toisesta navasta
pystysuoraan ylös ilmaan korkean maston
varassa kohotettu metallilanka A. Sen
vaikutustapaa Marconi tarkasti tutki ja huomasi, että
ne matkat, joiden päähän 1:11a s:llä merkkejä
voidaan lähettää, ovat suunnilleen verrannolliset
pystysuoran konduktorin 1. antennin pituuden
neliöön. Antenni on sentähden tehtävä sitä
korkeampi kuta kauemmaksi on sähköitettävä.
Nykyään käytetään enimmäkseen 40-70 m:n
korkuisia antenneja. Oskillaattorin toinen napa on
joh-tavasti yhdistetty maahan (J). Oskillaattoria
syötetään induktsionikoneen /:n sekundäärijohdosta
tulevalla virralla. Pääjohdossa on paristo Ii ja
Morsen avain .Y. Aukossa O syntyvän kipinän
värähdykset jatkuvat antenniin, josta
elektromagneettisia aaltoja leviää ulos avaruuteen.
Vastaanottoasemalla äsken mainitun antennin
korkuinen antenni A nousee kohereerin K: n
toisesta elektrodista ilmaan. Toinen elektrodi on
johtavassa yhteydessä maan kanssa. Marconin
kolie-reeri sisältää 96% nikkeli- ja 4%
hopeaviilajau-hoja. Se on kytketty johtoon, joka sisältää
galvaanisen pariston B,. hyvin herkän relais’n R (ks.
Sälikölennäti n) sekä johtovastukset SS.
Viimemainitut pakottavat antennin värähdykset
kulkemaan kohereerin yli maahan eksymättä
re-lais’n johtoon. Siten kohereeri tulee johtavaksi ja
pariston 7i, virta sulkeutuu. Samalla relais R
sulkee a:ssa kaksi yhdensuuntaista sivujohtoa B2RII
ja BJiMT. Z>2 on paikallisparisto ja n on
elektro-magneetti ankkurilleen n. s. koputtaja. Kun
tämä magnetisoituu, vetää se puoleensa
ankkurinsa, joka iskien kohereeriin tekee sen
epäjolita-jaksi ja herkäksi uusille aalloille. MT on Morsen
vastaauottokone. Sen läpi kulkee sähkövirta
samaan aikaan kuin koputtajassa.
Vastaanotto-koneen paperikaistaleeseen tulee täten piirretyksi
perättäisiä pisteitä, niinkauan kuin Morsen avain
on alaspainettu lähettäjässä ja kohereeri siis
vastaanottaa aaltoja. Tarpeeksi hitaasti liikkuvalla
paperikaistaleella pisteet sulautuvat viivaksi. Jos
oskillaattorin läpi lasketaan vain yksi kipinä,
saadaan paperille piste. Yhdistämällä pisteitä
ja viivoja muodostetaan koko Morse-kirjaimisto.

Vasta selostetulla järjestelmällään Marconi
1806-97 teki joukon onnistuneita kokeita
Englannissa ja Italiassa. Hän osasi nyt jo lennättää
15-16 km:n päähän. Sähköttäessä hän teki sen
havainnon, että asemien väliset esteet kuten maa,
laivat, yksin savukin ehkäisivät
elektromagneettisten aaltojen edentymistä. Järjestelmää oli siis
parannettava ja kehitettävä. Väsymättömällä
tarmolla sitä täydellisentäen Marconi osasi vuosi
vuodelta lennättää yhä kauemmaksi: v. 1898 hän
äähkötti 30 km. 1899 111 km. 1900 300 km ja
1001 vuoden lopussa liihetettiiu ensimäinen merkki
A1 lantin valtameren poikki. Viimemainitun säh-

kötyksen onnistuminen vakaannutti Mareoni’ssa
tiedon elektromagneettisten aaltojen taipumisesta
maan käyryyden mukaan. L:n s:n kehittäminen
kävi päinsä lähettäjä- ja vastaanottokojeita sekä
niitten kytkentäjärjestelmää parantamalla.
Avonaisen värähdysjohdon, jota Marconi aluksi käytti
l:aau s:een, hän huomasi tarkoitustaan
vastaamattomaksi, sillä siitä lähteneet elektromagneet
tiset aallot ovat, kuten edellä on selitetty,
jyrkästi hiljenevät ja saavat sentähden
vastaanottajan antennissa aikaan vain lyhytaikaisen,
joskin voimakkaan sysäyksen, joka voi saada asiaan
kuulumattomatkin vastaanottokoneet toimimaan.
Edullisin on vaikutus, jos antennia kohtaavat
useat peräkkäiset yhtä vahvat heikonpuoleiset
aallot, joilla on aivan sama värähdysluku kuin
viimemainitun antennin omilla värähdyksillä, toi
sin sanoen jos molemmat antennit ovat
resonanssissa (ks. t.) keskenään. Niinkuin soiva
sävel-rauta voi panna toisen ihan samanlaisen
sävel-raudan tai jännitetty kieli toisen samanlaisen ja
yhtä tiukasti jännitetyn kielen soimaan, mutta
hiukan erilaisissa sävelraudoissa tai kielissä
ilmiö ei synny, niin langattoman sähkölennättimen
lähettäjäantennistakin tulevat hitaasti hiljenevät
aallot vaikuttavat voimakkaasti vain antenniin,
joka sähköisessä suhteessa on edellisen tapainen
s. o. on edellisen kanssa resonanssissa.
Antennille ominainen värähdysluku riippuu samoin kuin
oskillaattorinkin sen varautumiskyvystä ja
itse-induktsionista. Muuttelemalla näitä seikkoja
voidaan antennien resonanssi aikaansaada. Koska
avonainen värähdysjolito suuren säteilykykynsä.
mutta pienen energiamääränsä tähden ei ole, yhtä
vähän kuin suljettu värähdysjohtokaan, jolla kyllä
on suuri energia, mutta liian pieni säteilykyky.
sopiva l:aan s:een. on suunniteltu lähettäjä, joka
yhdistää molempien johtojen edut. Marconi*n
uudempaa kytkentäjärjestelmää esittää kuva 4
(a, b, c). Aukossa o (kuva 4 a) synnyttää
trans-formaattorin 7:n induktsionijohdon virta kipinän,
jonka värähdykset edentyvät suljetussa
värähdys-johdossa OCTa. C on leideninparisto ja Ta
trans-formaattori. Induktsionijohto on johtavasti
yhdistetty toiselta puolen maalian (E) ja toiselta
säätövastuksen (asetettavissa olevan vastuksen)
Sa:n ja antennin A:n kanssa. Viimemainitulla
translormaattorilla värähdysjohdon virta
muunnetaan antennissa korkeapaineiseksi virraksi.
Värähdys- ja antennijohtojen välttämätön resonanssi
saavutetaan kytkemällä lisää tai irti pariston C:n
leideninpulloja ja muuttelemalla antennin
itse-induktsionia säätövastuksen Sa:n avulla. Marconi
suunnitteli vastaanottajankin kvtkentätavassa
tuntuvia parannuksia. Koska kohereeri toimii sitä
tehokkaammin. kuta suurempi sen elektrodien
jän-nitysero on, ja kun tiedetään vertaamalla
oskillaattorin toimintatapaan, että antennin suurin
jännitys on sen vapaassa yläpäässä ja pienin sen
maahan upotetussa päässä, ei ole edullista
kytkeä kohereeri suoraan antennijohtoon maan
läheisyydessä. Tähän kohtaan kytketään sen sijaan
erikoismallinen transformaattori T (kuva 4 b) :
joka pääjohdossansa kulkevan virran
voimakkuuden kustannuksella korottaa induktsionijohdon
jännityksen. Kohereeri sijoitetaan sentähden
jälkimäiseen johtoon. Kohereeri on samalla pariston
B:n, relais’n R:n ja pienet itseinduktsionirullat
S8 sisältävässä johdossa. Pelais sulkee tavaili-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0284.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free