- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
523-524

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Langaton säköttäminen ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

517 Langaton sähköttäminen

524

Tönende Funken-järjestelmäksi, joka on siitä
tunnusmerkillinen, että oskillaattori usean
perättäisen, pienen kipinän avulla herättää
lähettäjiin antennissa heikosti hiljeneviä aaltoja.
Vastus kipinässä on näet sitä suurempi, kuta
heikompi virta on. Jos sentähden kipinävälit ja
siis virran voimakkuuskin ovat vähäiset, niin
n>killaattorijohdon värähdykset herkeävät äkkiä
kipinöitten syttymisen jälkeen näitten suuren
vastustuksen tähden, jolloin värähdyksien energia
siirtyy oskillaattorijohdon kanssa likeisessä
kytkennässä olevaan antennijohtoon. Mutta antennin
värähdykset ovat hyvin hitaasti hiljenevät, jos
vain antenni on hyvä johtaja, eikä sisällä
kipinä-viiliä. Suljettu värähdysjohto antaa antennille
vain ensimäisen sysäyksen, josta alkaen tämä
jatkaa \ ärähtelemistä. Sellaista värähdysten
syn-nyttämismenetelmää sanotaan saksaksi
Stosser-regung’iksi (työntiherätvkseksi). Tönende
Funken-järjestelmän oskillaattorijohtoa CjFL, (kuva 8)
syötetään vaihtovirtageneraattorilla. C, on
vakinainen kapasiteetti. on säätövastus ja F
kerrannainen kipinäväli. Antennijohto on L2L,A. L,:n
toinen napa yhdistetään itseinduktsionin L2
sisältävään antenniin ja toinen amperimittari .4:n
yli maahan. Vastaanottoasemalla värähdykset
joutuvat induktiivisen kytkennän välityksellä
thermodetektoriin ja sen telefoniin. Koska
oskillaattorin kipinät hyvin äkkiä sammuvat
(Löscli-f un ken), voidaan niitä synnyttää monia satoja
sekunnissa ja jokainen aiheuttaa antennissa uusia
värähdyksiä, jotka vahvistavat edellisiä. Nopeasti
toisiaan seuraavien kipinäin napsahdukset
herättävät puhtaan musikaalisen sävelen; siitä
järjestelmän nimi (saks. Tönende Funken = soivat
kipinät). Vastaanottajan telefonissa kuuluu sama
sävel. - Kaikkien edellä mainittujen järjestelmien
suunnittelu perustuu kipinämenetelmään. Poulsen
on sitä vastoin suunnitellut menetelmän, jossa
käytetään sähkövalokaaresta lähteviä
tasajatkui-sia. hiljentymättömiä elektromagneettisia aaltoja
n. s. v a 1 o k a a r i 111 e n e t e 1 m ä ä. Ilmiön, joka
on tämän menetelmän pohjana, on engl. tiedemies
Duddell havainnut ja selittänyt. Valokaarta B
(kuva 9) syötetään tasavirtalähteestä.
Virran-voimakkuus oli n. 3,5 amperia ja hiilien välinen
jännitys 45 volttia. W on vastus ja S
itseinduk-tsionikierukka. Toiselta puolen valokaari oli
kytketty kondensaattorin C:u ja kierukan L-.n
johtoon. Duddell huomasi silloin, että valokaari
synnytti sävelen, jonka korkeus oli riippuvainen C:n
ja /.:ti suuruudesta. Ilmiön syntymistä selitetään
seuraavasti. Sähkölähteestä tuleva tasavirta
haa-raantuu valokaareen ja kondensaattoriin,
vara-teu jälkimäistä. Ilaaraantuinisesta johtuva
virran heikkeneminen valokaaressa kohottaa tämän
jännityksen, mikä tosiasia yhä jouduttaa
kondensaattorin varautumista, kunnes se on
täydelleen varattu. Silloin ei enää virtaa sähköä
kondensaattoriin. Valokaaren virta vahvistuu jälleen
|.i sen jännitys laskee. Nyt alkaa kondensaattori
purkaa sähköään valokaaren läpi, joten
elektrodien välinen jännitys vieläkin laskee. Vastus IV
ia itseinduktsioni g estävät purkautumista
sähkö-lähteeseen päin. Purkauksen loputtua tasavirta
alkaa jälleen varata kondensaattoria, mutta
päällystykset saavat nyt vastaista sähköä edellisiin
varauksiin verrattuna. Varautuminen jatkuu,
kunnes kondensaattori on valmis vastaissuuntai-

seen purkautumiseen. Johdossa CBL syntyy siis
vaihtovirta, jonka vailideluku vastaa syntyneen
sävelen värähdyslukua. Virran voimakkuutta
lisättäessä ei tätä lukua kuitenkaan voida suuren
taa paljoa yli 40,000 sekunnissa, ennenkuin ilmiö
lakkaa. Valokaaren värähdykset eivät sentähden
sinänsä kelpaa l:aan s:een. Poulsenin onnistui
(1903) muuntaa Duddellin ilmiötä niin, että
vaihtovirta tuli tarpeeksi taajavaihteiseksi. Ensi
sijassa piti välttää sitä energian häviötä, joka ta
palituu sähkön muuttuessa lämmöksi. Valokaa
ren jäähdyttäminen aikaansaatiin sulkemalla se
ilmanpitävään, vetykaasua sisältävään komeroon.
Vetykaasu johtaa suuren lämmönjohtokykynsä
tähden valokaaren lämpöä nopeasti komeron me
talliseiniin, joista se äkkiä haihtuu. Sitä paitsi
jäähdytettiin anodia, jonka kuumeneminen on
verrattomasti suurin, virtaavassa kylmässä ve
dessä. Valokaari oli sen ohessa asetettu sitä
vastaan kohtisuoraan magneettiseen kenttään. Näit
ten parannuksien perästä värähdysten luku nousi
pariksi sadaksituhanneksi sekunnissa, siis sopi
viksi Iraan s:een. Poulsenin järjestelmän
nykyinen kytkentätapa lähettäjäasemalla selviää
kuvasta 10. Kondensaattori C ja itseinduktsionikie
rukka L muodostavat suljetun johdon. Se on toi
seita puolen yhdistetty antenniin A ja toiselta
puolen valokaaren B:n kanssa, joka on jolitavasti
yhdistetty maahan. Tasavirtajohto DSBW on
samanlainen kuin kuvassa 9. Kaarilampun pa
laessa johto LC joutuu värähdyksiin, jotka hyvin
pienellä energian häviöllä jatkuvat antenniin. Tä
mäu virittäminen määrätyn aallonpituuden
mukaiseksi on helposti suoritettavissa kondensaat
toria ja itseinduktsionia muuttamalla. Koska
valokaarimenetelmä edellyttää, että lamppu B
kaiken aikaa palaa ja värähdykset siis katkea
matta jatkuvat, kuuluu vastaanottajan telefo
nissa yhtenäinen ääni, jos lähettäjä ja vastaan
ottaja ovat virityksessä toisiinsa nähden. Merk
kien annon pitää sentähden tapahtua toisella ta
valla kuin kipinämenetelmässä s. o. säveltä tele
fonissa katkaisemalla ja kuuluviin palauttamalla
Se käy mahdolliseksi avaamalla tai sulkemalla
syrjäjohdon aiW Morsen avaimen Jf:n avulla, joi
loin itseinduktsioni L ja lähettäjän tasajatkuis
ten aaltojen pituuskin vaihtelee. Vastaanottaja
sommitellaan sellaiseksi, että se on resonanssissa
lähettäjän aaltojen kanssa, jos avain painetaan
alas, muulloin ei. Vastaanottajan suunnittelu sei
viää kuvasta 11. Antennijohto APJ sisältäii
transformaattorin pääjohdon P. Sekundäärijohti.
S muodostaa kondensaattorin C:n kanssa suljetun
johdon. Johto CTic sisältää nopeasti toimivan
virrankatkaisijan Ti, jota sanotaan tanskaksi
tikkeriksi. ja pienen kondensaattorin e. T on
telefoni. Antennin vastaanottamat aallot herät
tävät induktsionijohdossa SC virran, joka tikke
rin ollessa auki varaa kondensaattorin C. Tämän
energia purkautuu tikkerin sulkeutuessa johtoon
Tie, varaten telefonikondensaattorin c. Kun tik
keri uudelleen avautuu purkautuu viimemainitun
kondensaattorin sähkö telefonin T: n
elektromag-neettilangan kierteiden läpi, joten magneetti
vetää telefonikalvon puoleensa. Purkauksen loput
tua kalvo palajaa alkuasemaansa. Tikkerin avau
tuessa ja sulkeutuessa telefonin kalvo siis joutuu
värähdyksiin, jotka synnyttävät sävelen, jos ne
ovat tarpeeksi nopeat. — Vaikka Poulsenin jär

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0286.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free