- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
529-530

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Langlet ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

529

Langlet—Languedoc

530

voimakas runoelma, missä hän ivaa kaikkia
säätyjä Pietari kyntäjän kannalta. L. ei ollut
mikään suuri taiteilija, mutta itsenäinen ja
voimakas luonne, jonka vaikutus oli tuntuva,
varsinkin Englannin reformaattoriin, Jolin Wielifiin.
L:n teosten paras painos on Skeatin toimittama
(1886, 2 nid.). [Kron. „W. Langlands Buch von
Peter dem Pfliiger" (1885) ; Jusserand. „Les
Anglais au moyen äge: 1’épopée mystique de
W. L." (1893).]’ ’ J. H-l.

Langlet [larjli"]. Emil Victor (1824-9S),
ruots., etupäässä Norjassa toiminut arkkitehti.
Kristiaaniassa Stortingetin rakennus sekä m. m.
Bergenin ja Drammenin teatterien pohjat ovat
l.:n suunnittelemia. Myöhemmin Buotsiin
palattuaan L. toimi mvöskin teknillisen kirjallisuuden
alalla. ’ U-o. V.

2. K 1 a r a Matilda Ulrika K 1 e m e
n-tina L. (1832-1904), ruots. kirjailijatar,
edellisen puoliso. Kirjoittanut satuja lapsille sekä
erinäisiä, kasvatusta ja muita yleisiä asioita
käsitteleviä kirjasia, joiden lämminlienkisyys ja
koruton esitystapa on hankkinut niille kiitollisia
lukijoita monissa kodeissa. A.-M. Tn.

Langley [Inrjli], Samuel Pierpont
(1834-1906), amer. tähtitieteilijä ja fyysikko.
Jätet-tyään insinööri- ja arkkitehtitoimensa L. 1865
tuli Harvard-observatorin apulaisastronomiksi,
1867 „The Western University of Pennsylvania"
yliopistoon tähtitieteen ja fysiikan professoriksi
sekä sen Alleghenyssä sijaitsevan observatorin
johtajaksi. V. 1887 L. siirtyi Washingtoniin
Smithsonian institution nimisen tieteellisen
laitoksen sihteeriksi. L:n 1870 aloittamat
tutkimukset auringon säteilystä ovat toimitetut
erityisen herkillä bolometreillä, sekä osaksi
mahdollisimman soveliaissa olosuhteissa, ja johtivat
huomattaviin tuloksiin. M. m. hän määräsi 1883
solaarikonstantin arvon. Myöskin kuun säteilyä
L. tutki samalla tapaa. Hänen lukuisista
julkaisuista astrofysiikan alalla mainittakoon ..The new
spectrum" (i900 yhdessä Abbotin kanssa).
Smithsonian institutionin sihteerinä L. lisäsi tähän
suurenmoiseen laitokseen m. m. astrofysikaalisen
observatorin 1891 sekä toimi tarmokkaasti koko
laitoksen johtomiehenä, jättämättä kuitenkaan
puhtaasti tieteellisiä harrastuksiaan, joihin
myöskin ovat laskettavat hänen tekemänsä
tutkimukset lentotekniikan alalla (julkaisu „Aerodynamic
Rxperiments", 1891). H. R.

Langlois [lägluä’], Charles Victor
(s. 1863). ransk. historiantutkija, v:sta 1888
professorina Pariisissa, edustaa ankaran kriitillistä
tutkimussuuntaa; julkaissut m. m. „Le rëgne de
Philippe III le Hardi" (1887), „La société
fran-caise au XIII;e sièele" (1904), „La vie en France
au moyen äge" (1908), „Manuel de bibliographie
historique" (1904). ,.Les archives de 1’histoire de
France" (1891-93: yhdessä n. Steinin kanssa),
..Questions d’histoire et d"enseignement" (1902,
1906). J. F.

Langobardit (luult. = pitkäkirveet, ei:
pitkäparrat), länsigermaanilainen kansa, asui
Kristuksen syntymän aikana Ala-Elben rannalla; tarinan
mukaan he olivat sinne tulleet Skandinaaviasta.
5:nnellä ja 6:nnella vuosis. he tavataan Tonavan
varsilla; kuninkaansa Alboinin (ks. t.) johdolla
he voittivat ensin gepidit ja menivät 568
Italian pohjois-osaan, joka heistä sai Lombardian

nimen. Pääkaupungiksi tuli Pavia. Klephin ja
Authari’n hallituksen jälkeen jälkimäisen leski
Theodolinda otti 590 puolisokseen herttua Agi
lulfin ja taivutti tämän vastaanottamaan
katolin-uskon; siihen saakka 1. olivat olleet areiolaisia.
V. 644 kuningas Rothari julkaisi latinan
kielellä l:n lakikirjan, jota kuitenkin myöhemmin
muuteltiin. Theodolindan suvun ja sen loppua
seuranneen sisällisen sodan jälkeen nosti Liut
prand (713-744) valtakunnan jälleen voimaan ja
pakotti mahtavat herttuat alamaisuuteen. Itse
Rooma oli pari kertaa joutua l:n valtaan, mutta
paavien onnistui saada Liutprand taipumaan
sovintoon. Hänen seuraajansa Aistulf (749-757)
yritti valloittamaan Roomaa, mutta sen ehkäisi
Pipin Pienen väliintulo. Häntä seurasi Desiderius
(ks. t.), jonka aikana Kaarle Suuri 774 teki
lopun l:n valtakunnasta. Itse 1.
romaanilaistui-vat ja kadottivat erikoisen kansallisuutensa.
-L:n historian kirjoitti Paulus Diaconus 1. War
nefriedi 700-luvun lopussa. K. G.

Langton [lärjtonj, Stephen (k. 1228), engl.
piispa ja valtiomies. V. 1207 paavi
Innocen-tius III vihki hänet Roomassa Canterburyn
arkkipiispaksi, mutta kuningas Juhana Maaton
suostui vasta pitkällisen vastustuksen jälkeen
hyväksymään hänet tähän virkaan 1213. jolloin L.
saapui Englantiin. Juhana Maattoman ja
Englannin ylimysten välisessä taistelussa L. asettui
viimemainittujen puolelle ja otti huomattavaa
osaa niihin tapauksiin, joiden tuloksena oli Magna
chartan julkaiseminen (1215). Kun hän kohta
sen jälkeen kieltäytyi julistamasta kapinallisia
ylimyksiä pannaan, erotti paavin legaatti hänet
virantoimituksesta, eikä L., joka itse lähti
Roomaan, saanut paavia peruuttamaan tätä toinien
pidettä. Vasta 1218 hän sai palata Englantiin,
missä esiintyi kuninkaallisen puolueen tukena
Henrik III:n alaikäisyyden aikana. Osneyn
kokouksessa 1222 L. sai hyväksytyksi joukon
säännöksiä. joilla vieläkin katsotaan olevan suuri
merkitys Englannin kirkko-oikeudessa.

Languedoc [lägdo’kJ, ent. provinssi
Etelä-Ranskassa, ulottui Garonnen itäjuoksusta Väli
mereen sekä Rhonea myöten pohjoiseen, joka
virta oli sen itärajana. Oli jaettuna Ylä- ja
Ala-L:iin; pinta-ala n. 41.500 km2.
Pääkaupunkina oli Toulouse. Vastaa nyk. departementteja
Ardèche. Aude, Gard, Hérault, Lozère, Tarn sekä
osia departementeista Haute-Loire, Haute-Garonne.
Tarn-et-Garonne, Ariège ja Pyrenees-orientales.
Nimi johtuu eteläranskalaisen murteen nimestä
(langue d’oc, ks. Ranskan kieli). — L:ia
vastasi 300-luvulla j. Kr. roomal. provinssi
Gallia Narbonensis. Länsigootit valloittivat sen 400
luvulla, arabialaiset hyökkäsivät sinne 700-luvun
alussa. Pipin pieni yhdisti sen
frankkilais-val-tioon 759. Toulousen kreivit olivat
Etelä-Rans-kan mahtavimmat vasallit. L:n kaupungeissa,
jotka nauttivat suurta itsenäisyyttä, vallitsi
vilkas elämä ja sivistys kohosi korkealle. L. oli
myös kerettiläisten liikkeitten pääpaikkoja keski
ajalla. Albigensisodat (1209-29) ja inkvisitsioni
tekivät niistä lopun, mutta samalla myös L:n ku
koistuksesta. Osa L:ia liitettiin 1229.’ loput 1271
Ranskan kruunun maihin. [Devie ja Vaissete.
,,nistoire générale de L."; Dognon, ..Institutions
politiques et administratives du pavs de L."]

G. R.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0289.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free