- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
567-568

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lappalaiset

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

561

Lappalaiset

567

jotka viiliin ovat aina 100 km pitkiä, erottavat
eri kuntien laidunmaat toisistaan; paikoitellen
on Finmarkenissa tehty samantapaisia vaikka
ly-hempiä aitoja. k§. Liitekuvaa Lappi T ja IT.

K a lustoa ja t a 1 o u s k a 1 u j a on
semminkin paljon liikkuvilla tunturilappalaisilla vähän;
makuusijana ovat porontaljat, peitteinä
lammas-tai poronnahkaiset vällyt, joitten alaosassa on
pussintapainen jalkateriä varten; rintalapset
pidetään puusta onteloidussa. nahalla verhotussa
kollisiossa 1. giepkassaL (kuva 1), joka
matkattaessa kannetaan selässä tai ripustetaan
poron selkään ; ovensuussa nähdään aina muutamia
rautakiskoisia arkkuja, ja peräseinän puolelle
boassoon sijoitetaan väliajoiksi talouskalut:
iso pata puukansilleen, vesikattila hankoineen.
pari pienempää pataa, paistin- ja kahvipannu.
Vadit ja kauhat (kuva 2), leipoma- (kuva 3)
ja juustonpuristuskaarat (kuva 4), kahvikupit
(kuva 5). Ivpsinastiat 1. napot (kuva 6).
siivilät (kuva 7), juustokehät (kuva 8). huhmarit
(kuva 9). survoimet (kuva 10) ja härkkimet
ikuva 11) ovat miltei aina puusta, ja monet
muut kalut kuten lusikat (kuva 12). värttinän
kehrät, vvöpirrat (kuva 13), havaskävvt (kuva 14),
luontalastat (kuva 15). nielisputket (kuva 16).
vyösoljet, naskalit (kuva 17). koskutludat
(kuva 18), kuloimet (joilla pettu erotetaan
kaarnasta. kuva 19), nortomospetkeleiden terät
ikuva 20) ja kehtokoukut sarvesta. Hopeaiset
sarkat (kuva 21) olivat ennenvanhaan tavallisia:
arkioloissa käytettiin puisia, joitten varsi oli
monasti sarvilevyllä silattu (kuva 22),
erinäisten laukkujen suukappaleet (kuva 23) olivat
samaten sarvesta. Varankivuonon rautakautisista
haudoista on tavattu m. m. saviastiain kappaleita ;
nyttemmin ovat 1. kokonaan unohtaneet
saven-valannan. Omituisena esineenä mainittakoon myös
rautalamppu, jossa sydän paloi kalanrasvassa
(kuva 24).

Kulkuneuvot ks. Sukset ja
Ajoneuvot. Tässä yhteydessä mainittakoon kiisa, s. o.
ohuesta laudasta tehty soikea, pohjallinen tai
pohjaton keliä (kuva 25). johon nuorittuina
tavarat lumettomalla kelillä poron selässä
kuljetetaan: yksi kiisa riippuu kummallakin poron
kupeella. Kuvasta 26 nähdään kantosatula (spakka
1. svaka), johon taakat ripustetaan. Kaikilla
matkoillaan on lappalainen varustettu pitkällä s a
u-v a 1 1 a, jota hän käyttää kahlatessaan. ojien yli
hvpätessään j. n. e. Porojen kiinniottoon käytetään
suopunkia 1. lassoa, s. o. noin 11 m
pitkää ohutta raippaa, jonka latvapäässä oleva
silmukka heitetään poron sarviin (kuva 27).
Veneet olivat entisaikoina pienet, keveät ja
jänne-rihmalla tai juurella laudoista kokoonommellut.

Metsänkäynti ja kalastus.
Tärkeimmät lappalaistenkin aseet olivat muinen keihäs
ja jousi: edellistä käytettiin myöskin
suksi-sauvana: alapäässä oli sompa ja puu- tai
sarvitupen peittämä nelisärmäinen kärki:
Va-ranki-vuonon rautakautisessa kalustossa on
tavattu m. m. sarvisia harpuuninkärkiä, joihin
hihna on ollut kiinnitettynä (ks.
Heitto-aseet). .Tousi oli paikoitellen käytännössä vielä
1700-luvulla; sen tuohisiisnalla kääritty kaari
tehtiin kahdesta eri puulajista, jotka toisiinsa
liimattiin : jousen syrjäytti 1 u o d i k k o. jonka
rinnalle myöhemmin tuli myös haulikko.

Pyydyksistä mainittakoon ansat, loukut,
sa-timet ja ridat (ks. Metsästys). Kalastusta
harjoitetaan padoilla, verkoilla (mainittakoon erit
täin potkut 1. mutkaverkot lohi- ja
siika-padoissa), atraimilla ja koukuilla, jotka
molemmat viimeksi mainitut Varanki-vuonon
rautakautisessa kalustossa esiintyvät sarvesta tehtyinä.

Puvun vaihtelevin osa, joka samalla ilmaisee
kantajansa kotiseudun, oli varsinkin entisaikoina
päähine: miehillä Ruotsin puolella useinkin
toppa-, Finmarkenissa sekä Suomen ja Venäjän
Lapissa tasapäinen ja nelisärmäinen n. s. neljä
n-tuulenlakki 1. „koh p i i r i"; naisten lakki
erosi Ruotsin Lapissa miesten lakista vain
tup-suttomuutensa kautta: Finmarkenissa ja
Suomen Lapissa oli sillä käyrän sarven muoto: run
kona sisässä puukoppa. Muutoin naisen ja m ie
hen puku eroavat toisistaan verraten vähän:
molemmilla on kesällä sarkamekko — naisilla kan
lukseton ja pitempi kuin miehillä —. talvella
poronnahkainen peski, paulakengät
(nutuk-k a a t poron koivista, k a 1 1 o k k a a t poron
kallonahasta), koivikkaat (poronkoipiset
käsineet), paita (kesällä) tai ihopeski (talvella
mvös lammasnaliasta). jossa karva ihoa vastaan,
lyhyet ja ahtaat housut (myös nahasta). Mekko
ja peski vedetään vyön yläpuolelta puohteelle,
johon pistetään erilaista tavaraa säilöön. Sukkien
sijasta käytetään kenkäheinää, jota säilytetään
isolla kerällä (kuva 28). Erittäinkin ennenvan
haan ommeltiin kaikki jännerihmalla; vyöt ja
paulat kudottiin langasta kuvikkaat: Norjan ka
lastaja-1. käyttivät aikoinaan samanlaisia
pysty-kangaspuita kuin heidän eteläiset naapurinsakin
muinen. Kiintymättömille l:lle on vain kertaus
värttinä tunnettu.

Koristeet ovat ompelu-, leikkaus- tai
valutekniikan tuotteita; koristeompeluun 1. käyttivät
entisaikoina tinattua jännerihmaa;
sarvitekelei-den koristeet palautuvat usein skandinaavilaisen
rautakauden aiheisiin (samoja aiheita jo Varanki
vuonon löydöissä) ; ja monien hopeakoristeiden
(kuva 29) keskiaikaisiin esikuviin: omaa metalli
teollisuutta ei lappalaisilla milloinkaan liene
ollut.

Ravinto. Alkeellisessa taloudessa on kasvi
ravinnon kokoamisella huomattava sija. Sitä har
joittavat jossakin määrin l;kin keräillen
Angelica arrhaiigclicau juuria ja nuoria nuppuja sekä
Rumexin ja Mulgedium alpinumm lehtiä.
Pää-asiallisimpana ravintona on kuitenkin poronliha
sekä veden- ja osittain metsänriistakin. Poru
antaa leimansa koko kulttuurille: sen nahasta
tehdään pukimia. jänteistä rihmaa, sarvista ja
luista erilaisia kaluja: kaikki ravinnoksi
kelpaavat osat käytetään tarkkaan kuivattuina,
savustettuina, keitettyinä tai paistettuina: veri
kootaan mahalaukkuun, samoin rasva, luut rikotaan
ja ydin syödään herkkuna, maito nautitaan tuo
reena tai hapatetaan tai juoksutetaan juustoksi,
syysmaito säilytetään jäätyneenä kahvikermaksi
y. m. talvea varten: voita tehdään harvoin.
Tun-turi-l:kin syövät sekä tuoretta että suolakalaa.
Yleisin on ohrajauho: siitä keitetään velliä,
paistetaan tulella kakkaroita, sitä sekoitetaan veri
rieskaan j. n. e. Pääateria syödään illalla.
Miehet suorittavat tärkeimmät tehtävät
ruuanvalmistuksessa. ennenkaikkea lihan pilkonnan ja kei
ton. Kahvia juodaan liiaksikin, teetä vain paikka

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0308.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free