- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
573-574

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lappalaiset - Lappalaiskoira ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

573

Lappalaiskoira— Lappalaisten mytologia

574

tuhoavaksi niille Tornion 1: He. joilla ei ollut
kevätlaidunmaita Ruotsin puolella. Väliaikaisesti
järjestivät Norjan suurkäräjät asian säätämällä
1908 lain, jonka mukaan Tornion 1:11a v:n 1911
loppuun oli oikeus muuttaa Norjan puolelle
ennen 15 p. kesäk.: muutoin on kysymys paraillaan
käsittelyn alaisena kansainvälisessä
sovinto-oikeu-dessa, joka on jättänyt poronhoidolle tärkeiden
luonnonsuhteiden ja erinäisten porolaidunmaiden
tutkimisen komissionille, jossa yhden
ruotsalaisen ja norjalaisen jäsenen ohella työskentelee
kolme suomalaista, ks. Lapin kieli ja
kirjallisuus, Lappalaisten mytologia,
Lappi.

[Suomen Lappi: A. J. Sjögren.
..Anteck-ningar om församlingarne i Kemilappmark"
(1828) ; M. A. Castrén. ..Nordiska resor och
forskningar" I (1852) ; J. Fellman,
..Antecknin-gar under min vistelse i Lappmarken" I-IV
(1906) ; I. Fellman, ,,Handlingar och uppsatser
ang. finska Lappmarken och lapparne" I-IT
(1910. paljon Ruotsinkin l:sta) : ..Komitealta
Lapinmaan taloudellisten olojen tutkimista varten"
(1905); J. E. Rosberg. ..Lappi" (1911). —
Venäjän Lappi: N. Charusin, „Venäjän
lappalaiset" (1890, venäjäksi). —- Ruotsin
Lappi: J. Schefferus. ..Lapponia" (1673; ransk.
käännös, jossa tärkeitä lisäyksiä 1678);
Wik-lundin julkaisemat Rheenin. Graanin,
Tornæuk-sen, Tuderuksen y. m. käsikirjoitukset (Sv. landsm.
XVII) ; G. v. Diiben, „Om Lappland och
lapparne" (1873) ; K. B. Wiklund, „Om lapparna
i Sverige" (Verdandis småskr. 82; 2:nen pain.
1910) ; V. Turi, ..Muittalus samid birra. En bog
om lappernes liv" (2:nen pain. 1910). —
Norjan Lappi; K. Leem, ..Beskrivelse over
Fin-markens lapper" (1767). — Antropologia:
P. Mantegazza ja St. Sommier, „Archivo per
l’antropologi"ssa (1880 ja 1886); A. Kelsiev,
luonnontieteitä, antropologiaa ja etnografiaa
har-rastavain seuran ,.Izvestija"ssa (35. 49) ; G.
Retzius, „Virehow-festschrift"issä (1891); G. von
Diiben, ..Crania lapponica" (1910). —
Matkakertomuksia ja kansatieteellistä: Ailio.
..Kesäkausi Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla"
(1899) ; Äimä, ..Tietoja Inarin kalastaja-Ln
rakennuksista" (Virittäjä 1902) ; Ervasti.
..Suoma-laiset Jäämeren rannalla" (1884) ; Wiklund,
..Lapparnas forna utbredning i Finland och
Ryssland, belyst af ortsnamnen" (Le Monde
Oriental. 1911). ks. Kansatiede.
Suoma-lais-ugrilainen k. (IV, 303-04). —
Luonnontieteellistä: A. O. Kihlman,
aikakauskirjassa ..Fennia" III. — Bibliografiaa:
Qvigstad und Wiklund. ..Bibliographie der
lap-pischen Litteratur" (Suom.-ugr. seuran
toimituksia XIII) ; K. R. Donner, ,.Luettelo
Pohjoispohjanmaata ja Suomen Lappia käsittelevästä
kirjallisuudesta" (Jouko 1910) : Wiklund,
..Lap-par" (Nordisk familjebok).] U. T. S.

Lappalaiskoira ks. Koi ra.

Lappalaisten mytologia. Lappalaisten
paka-nuudenaikaiset uskomukset polveutuvat eri
kehityskausilta. Alkuperäisin aste on v a i n a j a i
n-ja siihen läheisesti liittyvä k a r h u n p a 1 v
e-I u s. Esi-isiään, joiden haudantakaisen elämän
lappalaiset kuvittelivat maallisen elämän
kaltaiseksi, he ovat palvoneet suojelushenkinään sekä
kodin piirissä pyhittäen heille kodan peräosan

että ulkona määrätyissä pyhissä paikoissa, jotka
palvojien elintavoista riippuen sijaitsivat joko
tuntureilla tai jokien ja järvien rannoilla.
Pyhäköissään oli lappalaisilla omituisen näköisiä,
veden kalvamia kiviä tai puupatsaita, joita he
nimittivät seidoiksi fsieidde). Seita saattoi olla
joko yksityisen henkilön, perheen tai kokonai
sen suvun palvoma. -— Näihin alkuperäisiin
uskomuksiin on kuitenkin vieras kulttuuri jo
varhain koskenut. Läntisten lappalaisten usko, että
vainajat kuoltuaan asettuvat suvuttain asumaan
vuoriin sen sijaan, että oleskelisivat hautojensa
ääressä, sekä että joulun aika on kuolleitten
(joulo-fiadze = joulukansa) liikkumisaika. on skan
dinaaveilta lainattu. Samoin lienee itse suivvo
sanan laita, jolla Ruijan lappalaiset ovat
nimittäneet sekä pyhää paikkaa että siinä asuvaa
maanalaista olentoa. Myöhempi käsitys, että
vainajat asuvat yhteisessä kodissa (jabmi-uibmo =
kuolleitten valtakunta), erityisen haltiattaren
(Jabmi-akkn) alaisina, vastaa skandinaavilaisten
naapurien käsitystä Helistä (ks. t.) niin hyvin
paikan kuin sitä hallitsevan olennon
merkityksessä. Katolisella ajalla on jabmi-aibmosta
tullut välitila, josta kuolleet ansionsa mukaan vielä
joutuvat joko raftien-aibmoon. jolla tarkoitetaan
taivasta, tai rutn-aibmoon (1. fuonos-aibmo on),
jossa hallitsee paha, tautia tuottava Ruto (1.
Fuodno, Fudno = ,,huono"). Viimeksimainitulle on
lappalaisilla ollut tapana uhrata ruttotaudin
aikana hepo. ..jotta taudinhaltia sillä ratsastaisi
kotiinsa". Jo itse uhrieläin osoittaa, ettei tämä
uhritapa ole lappalaisilla omaperäinen. —
Vainajien ohella esiintyy lappalaisten elinkeinojen
suojelushenkinä vielä joukko erikoishaltioita,
joista kuitenkin useimmat ovat vierailta
lainattuja. Metsän Ii altiana mainitaan Ruijan
lappalaisilla Leib-olmat („leppämies")
metsänriistan. etenkin karhujen suojelushaltia, jolle
uhrattiin jousia ja nuolia. Tämä olento, joka on
tunnettu perin rajoitetulla alueella, on
noitarummulle toisinaan kuvattu karhun muotoiseksi,
josta voi päättää, että se on karhunpalveluksesta
kehittynyt. Siihen viittaa myös itse haltian
nimitys. lepällä kun lappalaisten karhunpei
jais-menoissa on varsin huomattava sija. Saman
seudun metsänemäntä Gidne, jota vastaa Piitimen
Kinë, Luulajan Kani ja joka edestä on
hurmaavan ihana, mutta jonka selässä riippuu pitkä
häntä, muistuttaa skandinaavien metsänneitoa.
Viimeksimainittujen taholta ovat myös tulleet
läntisten lappalaisten Gufitar (= skand.
gofdjvet-ter) ja XJUln (= skand. liuldra) nimiset haltiat.
Suomen lappalaisten Virka-akkaa (virka = sadin)
vastaa Agricolan mainitsema Virankannos ja
Kuollan lappalaisten Tavan 1. Tavajta meidän
Tapio. Sitä vastoin itäisten lappalaisten
Michts-hozjin (..metsän isäntä", hozjin = ven. hozjain).
joka huutaa metsässä ja eksyttää kulkijat,
näyttää lappalaisille tulleen venäläisten taholta.
Samalta taholta lienee myös porojen emäntä
Luot-hozjik (hozjik = ven. hozjaika), joka hoitaa
poroja tuntureilla. — V e d e n h a 1 t i a a
nimittävät läntiset lappalaiset nimellä Tsatse-olmai
(„vesimies") ja uskovat sen tuovan kaloja
kalastajan verkkoon, itäiset nimittävät sitä
Tsädzc-jielle (,,vesi-eläjä") tai Tsädzien (vetehinen) ;
niitä on myös naispuolisia, jotka usein nousevat
rannalle hiuksiaan sukimaan. Meressä asuu

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0313.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free