- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
583-584

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lappeenranta

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


illustration placeholder
Lappeenranta (Saimaaltapäin).


L:aan tavallisesti joukko venäläisiä kesävieraita.

Tärkeimpiä ulkomaille menevistä
vientitavaroista ovat puumassa, rullat ja halot, kotimaahan
kalkki ja korkkitavarat. Tuontitavaroista ovat
etusijalla jauhettu ja jauhamaton vilja, heinät
ja oljet sekä siirtomaatavaroista kahvi, tee,
sokeri, keinotekoiset lannoitusaineet, väkijuomat,
kankaat ja rautatavarat. — Kirkollisessa
suhteessa on L:n luterilainen väestö muodostanut
Lappeen pitäjän kanssa saman seurakunnan,
mutta tulee senaatin jo antaman päätöksen
mukaisesti eroamaan eri seurakunnaksi, heti kun
yhteisen seurakunnan nykyiset papiston
viranomistajat muuttuvat. Seurakunnan nykyinen
kirkko on rakennettu 1795.

Historia. L. oli luultavasti jo keskiajalla
ollut Viipurin markkinapaikkana, mutta 1542 se
julistettiin nimenomaisella Kustaa Vaasan
päätöksellä Viipurin markkinapaikaksi ja 1616
Kustaa II Aadolf antoi Viipurille yksinomaisen
oikeuden olla ostajana mainituilla markkinoilla.
Alkuaan oli markkinoita pidetty kerran v:ssa,
Äidin messun aikaan (syysk. 8-16 p.), mutta
myöhemmin viipurilaiset saivat luvan pitää niitä
kahdesti, nim. lisäksi Mikkelin messun aikaan
(syysk. 29 p:stä lokak. 29 p:ään).
Markkinapaikka sijaitsi Lapveden kirkonkylässä sillä
niemellä, jota L:n linnoitukset nykyään
ympäröivät. Se oli epäilemättä tärkein markkinapaikka
maassamme 17:nnellä vuosis.; tärkeimmän
ulosvientitavaran, tervan tuonti kohosi mainitun
vuosisadan keskivälissä aina 20-30.000 tynnyriin.
Kaupungiksi Lappeen markkinapaikka tehtiin
Pietari Brahen kirjeellä 1649, joka vahvisti myös
sille asemakaavan. V. 1652 kuningatar Kristiina
antoi uudelle kaupungille laajan privilegikirjan
ja vaakunan, jonka johdosta kaupunkia
ruvettiin kutsumaan nimellä Willmanstrand. —
Kaupungin perustamisesta saakka toimi siellä
myös lastenkoulu l. pedagogio. Kohta alusta uusi
kaupunki joutui vaikeaan taisteluun Viipurin
kanssa. Lappeenrantalaiset tahtoivat saada
markkinapaikan kokonaan omaan haltuunsa ja
karkoittivat viipurilaiset; samoin he pyysivät
kaupassaan päästä vapaiksi siitä riippuvaisuudesta,
jossa maakaupungit olivat siihen aikaan
tapulikaupunkeihin nähden. Silloin vallitsevien
merkantiiliperiaatteiden mukaan tätä ei kuitenkaan
voitu sallia, ja samoin säilyttivät viipurilaiset
edelleenkin oikeutensa markkinapaikkaan. Tämä
kaikki osaltansa vaikutti, että kaupungin elämä
oli kituvaa; sitäpaitsi puuttui kaupungista
alunpitäen varakkaampia ja kykenevämpiä
liikkeenharjoittajia. Kaupunkilaisten tärkeimpiä
elinkeinoja on tällä jaksolla oluen ja viinan valmistus
ja myynti. Kun kaupungin kehitys näytti
pikemmin taantuvan kuin edistyvän, lakkautettiin
vihdoin Kaarle XI:n toimesta kaupunginoikeudet
18 p. tammik. 1683 ja L. muutettiin
viipurilaisten lastauspaikaksi. Tämän jälkeen L:n
kaupunki häviää aina Ison vihan loppuun
näkyvistä. Rauhanteon jälkeen, joka oli siirtänyt
Viipurin Venäjän vallan alle, L. yhdistettiin
Haminaan. Sen suhde oli alkuaan ajateltu
samanlaiseksi kuin aikaisemmin oli suhde Viipuriin,
mutta muuttui sittemmin maaherra Frisenheimin
vaikutuksesta niin, että se nautti Haminan kanssa
pääasiallisesti samoja oikeuksia, muodostaen
tavallaan kaksoiskaupungin sen kanssa. L:n
merkitystä lisäsi suuresti myöskin se seikka, että
rauhanteon jälkeen maaherra ja lääninhallitus
sijoittuivat sinne. Se säilyi edelleen tärkeänä
markkinapaikkana sekä sisämaan että Venäjältä
käyvän kaupan keskuksena. V. 1733 siirrettiin
sinne myös triviaalikoulu Savonlinnasta, jonne se
Viipurin jouduttua Venäjän vallan alle oli aluksi
muutettu. L:n elämä muodostuu tällä jaksolla
kaikin puolin onnellisemmaksi ja valoisammaksi
kuin edellisellä. Hattujen sodan puhjettua
venäläiset elokuun 24 p. 1741 L:n edustalla
voittivat Wrangelin johtamat Ruotsin joukot,
valloittivat linnoituksen, jota Uudenkaupungin
rauhanteon jälkeen oli alettu rakentaa kaupungin
ympärille, ja polttivat kaupungin. Rauhanteossa 1743
L. siirtyi Venäjän vallan alle. Ruotsin lakia
seurattiin kuitenkin edelleen ja laamanninoikeus
piti L:ssa talvisin istunnoitaan. Vasta 1784
kaupunki sai varsinaisen pormestarin ja
raastuvanoikeuden. V. 1788 L. tuli Saimaalle laitetun
venäläisten sotalaivaston asemapaikaksi ja
sitävarten ostettiin kaupungille kuuluva Dysterniemen
tila. Tämä laivasto lakkautettiin 1808 ja
mainittu tila palautettiin kaupungille. Sotavuosina
1788-90 kaupunki kärsi paljon venäläisen
sotaväen majoituksesta, josta syystä sen kauppakin
lamautui. Mainitun sodan aikana koettivat
ruotsalaiset valloittaa L:aa takaisin Mikkelin ja
Hämeenlinnan puolelta (ks. Porrassalmi,
Partakoski, Kärnäkoski, Utti,
Kaipiainen). Värälän rauhanteossa L. jäi edelleen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:38 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0318.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free