- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
587-588

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lappi (Lappland) 1. ... 2. Suomen maakunta

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

sijaitsevat nimittäin loiva-asentoisina kerroksina
jyrkästi pystyyn nousseitten kalevalaisten
kerroksen päällä, esim. Kittilän kaakkoisosassa.
Jatulilaista kvartsiittia ovat esim. Sodankylän ja
Kemijärven rannoilla oleva Pyhätunturi, johon on
aiottu L:n toinen kansallispuisto, ja Kittilän
Kätkätunturi. Kvartsiitti muodostaa usein
korkeita, jylhiksi halkeilleita vuoria, jotka ovat
lukemattomien teräväsärmäisten,
pakkashalkeilemisesta syntyneitten lohkareitten peitossa.
Kittilässä ja Enontekiössä on laajoilla alueilla
graniitteja, jotka lävistävät kalevalaisia
sedimenttejä ja ovat siis niitä nuorempia. Tälle
post-kalevalaiselle graniitille ovat yleensä punertavat
värit ominaisia. Tätä kiveä ovat m. m.
Nattastunturit Pohjois-Sodankylässä, ja useat korkeat
tunturit Keski-Enontekiössä. Kuolajärveltä
viistoon halki L:n, Sodankylän kirkonkylän ja
Ivalojoen latvaosien kautta, kulkee vyöhyke
kalevalaista metabasiittia, joka m. m. muodostaa
eteläosan Pallastunturi-ryhmän vuorista. L:n
kaukaisimmassa luoteessa kulkee osa Skandinaavian
niemimaan Köliä. Siellä on kovin
rikkimusertuneita vuorilajeja, osaksi luultavasti prekambrisia
gneissigraniittisia, mitkä ylisiirrosten kautta ovat
tulleet nykyiseen asemaansa, kambristen
kerrosten päälle. — L:n tunturit ovat Suomen
korkeimmat vuoret. Sangen ylävää on koko
Kuolajärven kunnan pohjoisosa. Sen korkeus on
hyvin suurelta osaltaan yli 300 m ja ylimmät
tunturihuiput ulottuvat kahtakin vertaa
korkeammalle. Korkein on Sorsatunturi, noin 718 m.
Suuri osa pohjoisempana olevaa Saariselkää on
myöskin 300 m:iä korkeampaa. Tämä vuorimaa
on tunnettu jylhyydestänsä ja louhikkoisista
tuntureistansa. Korkeimmat huiput ovat Sokusti,
n. 744 m, Kuikkapää, n. 725 m, Vuomapää, n.
712 m, ja Talkkunaoaivi, n. 633 m. Saariselän
itäpuolella sijaitsevat Raututunturit ovat melkein
kauttaaltaan 300 m:iä korkeammat, mutta yleensä
matalammat kuin 350 m. Niiden eteläisinä
huippuina voidaan pitää Nattastuntureita. Luttojoen
pohjoispuolella on yksinäisiä vuoriselänteitä,
kuten Sorsapää ja Ts̆armitunturi. Suurin osa
Sodankylää on jotenkin lakeata, ja laajat alueet
sijaitsevat täällä alempana kuin 200 m tai 200
ja 250 m:n välillä. Kitisen länsipuolella on
muutamia yksinäisiä, korkeahkoja tuntureita, kuten
Nuotsortonen. Kauempana lännessä, Kittilän
itäisimmissä osissa, ovat Kumputunturi (n. 592 m),
Levitunturi ja Kätkätunturi. Kittilän eteläosa
on verrattain lakeata ja täynnä suuria soita.
Suomen korkein alue on kauimpana luoteessa,
Enontekiössä. Tämän seudun tunturien
etuvartijoina kohoaa jo Kittilän ja Kolarin välisellä
rajalla ylännejono, jonka korkeimpia osia
nimitetään Pallastunturiksi ja Ounastunturiksi.
Lueteltuina etelästä pohjoiseen ovat vuorenhuiput
seuraavat: Yllästunturi (n. 715 m),
Lainiotunturi (n. 650 m), Aakenustunturi (n. 555 m) ja
Akäskero (n. 562 m). Jerisjärven
pohjoispuolella on m. m. Keimiötunturi (n. 640 m).
Pallastunturin korkein huippu on Taivaskero (n. 820 m);
pohjoisempana sijaitsevat Vuontiskero (n. 719 m)
ja Lumikero (n. 707 m). Ounastunturin ylin
huippu, Outakka, on n. 762 m :n korkuinen, ja
pohjoisin huippu, Pyhäkero, n. 730 m. Ounasjärven
pohjoispuolella on lähinnä Norjan rajaa ylävä
seutu, jonka korkeus suureksi osaksi on 400-700 m.

Pohjoisimmassa nurkassa on Haltiotunturi (1.
Halde), Suomen korkein paikka, n. 1,353 m.
Jonkun verran matalampia ovat ympäristön tunturit.
Urtasvanka (n. 1,291 m), Kahperusvaara (n.
1,218 m). Kilpisjärven pohjoisrannalla on Saana
(n. 1.086 m). Kaakompana ovat Virdni- (n. 944 m)
ja Ropitunturit (n. 943 m). Vielä kauempana
kaakossa, Norjan rajalla, on useita n. 650 m:n
korkuisia tuntureita. Tenojoen latvojen kohdalta
ulottuvat Inariin saakka sangen korkeat
Maarestatunturit, ja Viipastunturit, joiden ylin
huippu on n. 603 m:n korkuinen, sekä
Appistunturit (n. 496 m) ja Hammastunturit (n. 460 m).
Ivalojoen syvälle leikkaantuneen laakson
eteläpuolella kohoaa Pälsi n. 400 m:n korkeuteen.
Muotkatunturien korkeimmat huiput ovat
Galgoaivi (n. 586 m) ja Peldoaivi (n. 570 m).
Pohjoisempana kohoavat Ailigas (n. 620 m),
Paistunturit (n. 565 m), y. m. — Merkillisimpiä
jääkauden sulamisajan muodostumia ovat L:n
vierinkiviharjut, jotka kulkevat Maanselästä koilliseen
Jäämerelle ja sen etelärinteeltä kaakkoon Vienan
merelle päin, soratantereet ja lohkarekasat. Saman
luontoisia muodostumia ovat myös
kangaskaistaleet ja päätemoreenit. Sitäpaitsi on tunturien
rinteillä suunnattomia joukkoja rapautumissoraa.
Savea on sen sijaan L:ssa niukasti. Tärkeä maa
laji on myös suomuta. Etelä-L:ssa on rimpisoita.
jotka voivat olla 5-6 m syviä.

Vesistöt. L:n suurin vedenjakaja on
lännestä itään tai oikeammin luoteesta kaakkoon
kulkeva Maanselkä, joka jakaa maakunnan
kahteen, luontonsa puolesta suuresti erilaiseen
alueeseen. L:ssa on pääasiallisesti jokia, vähemmän
järviä. Pohjoisessa juoksee Jäämereen neljä
melkoista jokea: Tenojoki, Näätämönjoki
(lapiksi Njavdamjohka, norj. Neidenelv),
Uutuajoki (norj. Munkelven) ja Paatsjoki.
Jäämereen laskevan Tulomajoen (lap.
Tulomjok) ja Koutalahteen laskevan Koutajoen
latvat ovat myös Suomen L:ssa. Etelä-L:n jokia
ovat mahtavat Kemijoki ja Tornionjoki
sekä sen lisäjoki Muoniojoki. Järvistä on
Inari (ks. t.) suurin. Inarin kunnassa on
paljon pikkujärviä. Oikeita järvireittejä, sellaisia
kuin Suomen järvialueella, ei kuitenkaan L:ssa ole
muita kuin Joenjoen reitti Inarissa, Paatsjoen
reitti ja Jerisjärven reitti Muoniossa, Unarin
reitti Sodankylässä ja lisäksi joku pienempi.

Ilmasto. Pohjois-L:n ilmastoon vaikuttaa
suuressa määrin Golf-virta. Etelä-L:ssa vallitsee
melkein mannerilmasto, ja Enontekiön
luoteisosassa, kuten ylimalkaan tuntureilla, kolea
vuoristoilmasto. Melkein koko L. kuuluu arktiseen
ilmastovyöhykkeeseen, jonka etelärajan 0°:een
lämpökäyrä muodostaa. Tämä lämpökäyrä
kiertelee koko L:ia, ja vielä sen sisäpuolella on
— l°:een vuosi-isotermi. Luoteis-L:ssa on
vuoden keskilämpö —2°. Helmikuun keskilämpö on
noin —14°. mutta suljettu pakkaskeskus
sijaitsee Enontekiön seuduilla. Heinäkuussa vallitsee
noin + 12° lämpömäärä. Tammikuussa 1847 oli
keskilämpö —27° Muoniossa, joulukuussa 1876
noin —25° Sodankylässä. L. ei ole niin
hallanarka kuin Pohjois-Pohjanmaa. Kesällä puhaltaa
verrattain heikkoja tuulia meriltä päin L:n
sisäosiin, talvella Etelä-L:n raskas ilma virtaa
pohjoiseen ja koilliseen Jäämerelle päin. Silloin on
usein kovia myrskyjä, jotka raivoavat joskus

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0320.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free