- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
589-590

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lappi (Lappland) 1. ... 2. Suomen maakunta

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

useampia vuorokausia yhtä mittaa. Tyventä ei
L:ssa huomaa niin usein kuin esim.
Keski-Suomessa. Sateentulo on ylipäänsä niukka
muuhun Suomeen, ja eritoten Norjan rannikkoon
verraten. Ukkosilmat ovat harvinaisia.
Lumipeitteen paksuus ei tavallisesti ole niin suuri kuin
Keski-Suomessa, mutta lumi ei sula ennenkuin
toukokuun lopussa. Routa pysyy usein soissa läpi
koko vuoden, vaikka ei niin yleisesti kuin
tavallisesti luullaan. Suomättäissä, n. s.
pounikoissa, se usein pysyy koko kesän. Ikuista lunta
ei ole, kun tunturit eivät ulotu lumirajan
yläpuolelle. Usein sataa lunta keskellä kesää, mutta
se sulaa tavallisesti jo seuraavina päivinä. N. s.
lumikuruja, joista ei lumi koskaan sula
kokonaan, tavataan tunturien pohjoispuolilla. L:ssa,
joka melkein kokonaan sijaitsee napapiirin
pohjoispuolella, ei aurinko yleensä nouse ollenkaan
joulun- eikä laske juhannuksenaikaan. L:n
pohjoiskolkassa kestää päivä, s. o. näkyy aurinko
yhteen menoon kolmatta kuukautta. Talvella on
taasen „pimeää” 50-60 päivää; kuitenkin
voidaan esim. Utsjoella selkeinä päivinä lukea
etelän puoleisen ikkunan ääressä tunnin verran tai
enemmänkin. Revontulet, kuutamo ja tähdet myös
vähäsen lisäävät valoa.

Kasvullisuus. Kestävä kesävalo on
kasveille osittain hyödyksi, osittain haitaksi; se
helpottaa niiden hiilihapon-yhteyttämistä, mutta
hidastuttaa samalla kasvua. Maan alhainen lämpö
kesällä vaikuttaa pääasiallisesti kasvien
maanalaisiin osiin. Kuiva, usein tuulinen talvi-ilma
vaikuttaa myös kasvullisuuteen, ja lämpöisen
vuodenajan lyhyys estää tuntuvasti kaikkea
elontoimintaa. Matala, kääpiömäinen kasvu on L:n
kasvullisuudelle luonteenomaista. Tunturikasvien
lehdet ovat tavallisesti nahkeat, kankeat ja
kovat. Missä kova tuuli vallitsee, haarautuvat
rungot ja oksat runsaasti aivan maanpintaa
pitkin. Yleensä on tunturikasveilla suuret ja
loistavat kukat. Tunturialuetta hiukan alempana
vuorten rinteillä tavataan koivuvyöhyke. Tämä
on tavallisesti tunturien rinteillä 100-150 m
leveänä. Puut ovat 2,5-3,5 m korkeita,
pienilehtisiä ja kohoavat monasti useampana runkona
samasta juuresta. — Paraat jäkälälaitumet ovat
hietakankailla ja harjuilla. Suomen L:n
poronlaitumia kehutaan Norjan ja Ruotsin laitumia
paremmiksi. Tunturien rinteillä jäkäläpeite
sitävastoin on tavallisesti hyvin huono, jos porot
ovat oleskelleet siellä jonkun aikaa.
Koivuvyöhykkeen alapuolella alkaa vuorten rinteillä
mänty- ja kuusivyöhyke. Pohjois-L:ssa männyt
saavuttavat n. 13 m:n keskipituuden sekä 6 m:n
korkeudelta mitaten n. 15 cm:n keskipaksuuden,
jolloin niiden keskimääräinen ikä on n. 200 v.;
kuusien vastaavina lukuina olisi taasen 13 m:n
pituus ja noin 17,5 cm:n paksuus 6 m:n
korkeudella 200 v:n ikäisenä. Kuusi on muuten
siellä niin lahonvikaista, ettei sitä ole juuri
rakennuspuuksi voitu käyttää. Keski- ja
Etelä-L:ssa kuusi saavuttaa n. 19 m:n korkeuden, ollen
silloin n. 2 m:iä korkeampi kuin samoilla
seuduilla kasvava mänty. Puitten ikä on silloin
n. 200 v. ja paksuus 6 m:n korkeudella 25 cm.
Kuusi on täälläkin vielä monessa suhteessa
ala-arvoinen. Vasta Sodankylän ja Kittilän
eteläosissa metsät tulevat asteettain samankaltaisiksi
kuin Pohjois-Suomen metsät. Pohjois-L:ssa soita
on suhteellisesti vähän, mutta Maanselän
eteläpuoliset tienoot ovat Suomen suorikkaimpia.
Siellä metsämaa helposti suotuu kuten
Pohjanmaallakin. Sen lisäksi tulee, että tulvat usein
aiheuttavat suomuodostumia. Siellä täällä
asukkaatkin tekevät samaa, patoamalla kosket niin
että tulva peittää kaikki alavat maat. Sillä
tavalla he saavat näet paremman heinänkorjuun
soista. Hyvin pienet ovat yleensä raivatut
kotiniityt ja vainiot. Pellon viljeleminen on
ylimalkaan varsin alkuperäisellä kannalla. Kuitenkin
on „Lapin maatalousseura” jo paljon hyvää tässä
suhteessa vaikuttanut. Tärkeimmät
viljelyskasvit ovat nykyään peruna ja ohra.

Eläimistö. Petoeläimistä on nykyään susi
(hukka) vahingollisin ja yleisin. Karhu on
sitävastoin häviämäisillään. Ahmoja on vielä
jonkun verran, mutta saukko, naali ja muut
pienemmät turkiseläimet ovat myös vähenemässä.
Peurat olivat muinoin L:n tärkeintä suurriistaa,
mutta nyt nekin ovat aivan häviämässä.
Sitävastoin on porojen luku lisääntynyt. Paitsi
poroja pidetään myöskin paljon muuta karjaa, ja
karjanhoito on epäilemättä nykyään luettava
pääelinkeinojen joukkoon. Lehmät ovat
pienenpuoleista, tavallisesti nupopäistä n. s. lapinrotua, ja
verrattain hyvin lypsäviä. Lehmän vuotuinen
maitomäärä nousee keskimäärin n. 900 kg:aan.
Lampaanhoito on myöskin tärkeä, mutta
sianhoitoa ja kanahoitoa harjoitetaan ainoastaan
vähemmässä määrässä. Metsästys oli ennen L:n
asukkaiden tärkeimpiä elinkeinoja, mutta nyt se on
taantunut. Kuten sanottu, on suurempaa
metsänriistää niukasti; hirviä on ainoastaan
satunnaisesti Etelä-L:ssa. Ainoa riista, jota kannattaa
pyytää, on linnut, etenkin riekot. Kalastus on
sitävastoin yhä L:n tärkeimpiä elinkeinoja.
Lohta saadaan suuremmista joista, ja muuta
kalaa on vielä joissa ja järvissä jotensakin
runsaasti. Luonteenomainen tunturiseutujen
eläinmaailmalle on sopuli. Silloin tällöin ilmestyy
niitä suuret joukot, mutta ajoittain ne melkein
kokonaan häviävät. Sääsket ja paarmat ovat
suureksi vaivaksi L:n sekä ihmisille että eläimille.
Muuten on hyönteismaailma verrattain köyhää.

Asutus. L:n alkuasukkaat ovat olleet
lappalaiset (ks. t.). Myöhemmin ovat suomalaiset
muuttaneet maahan, ja nämä „uudisasukkaat”
ovat nykyjään maan enemmistönä. He ovat
verkalleen tunkeutuneet maahan lappalaisten
väistyessä heidän tieltään. V. 1750 oli Sodankylässä
ja Kittilässä ainoastaan 705 suomalaista, v. 1900
6,934. Muoniossa oli v. 1750 120 ja v. 1900 1,150
suomalaista. Enontekiössä oli v. 1860 554
suomalaista uudisasukasta, v. 1900 831. Inarissa oli
v. 1800 18 suomalaista, v. 1900 585. Utsjoella
oli v. 1800 ainoastaan 3 uudisasukasta ja
v. 1900 jo 13 syntyperältään suomalaista. L:n
suomalaiset ovat suureksi osaksi Perä-Pohjolan
asukkaitten kaltaisia, ehkä kuitenkin vähän
tummempitukkaisia, koska heissä virtaa
lappalaisverta. Lappalaiset ovat näet Etelä-L:ssa suuressa
määrin suomalaistuneet ja sulautuneet
suomalaiseen väestöön. L:n suomalaiset ovatkin Suomen
lyhytkasvuisinta väestöä. Ulkomuodoltaan he
usein ovat miellyttäviä. He hyvin tietävät
arvonsa ja erittäinkin palvelustensa arvon.
Muuten he ovat reippaita ja kestäviä. Suurin osa
heistä on ollut læstadiolaisia. [Santeri Ivalo

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0321.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free