- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
601-602

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Larochefoucauld ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

«UI

Larochefoucauld—Larsen

(>02

sydämen tuntemista. Tunnetuin niistä on
Wie-landiu julkaisema »Geschichte des Fräuleins v.
Sternheim" (1771, 2 nid.). [Ridderhoff,
„So-phie L., die Scliülerin Ricliardsons u. Rousseaus"
(1895).] J. E-l.

Larochefoucauld [larosfukö’J, Francois de
(1613-80), herttua, ransk. kirjailija, juonitteli
Richelieu’tä ja Mazarin’ia vastaan, oli kauniin
herttuatar de Longuevillen rakastaja. Tämä
nainen aikaansai sovinnon L:n ja hovin välillä.
Sen-jälkeen L. loistavien ominaisuuksiensa nojalla
näytteli pääosaa ylhäisimmissä piireissä ja oli
kuuluisien naisten, kuten m:me de Sévignén ja
etenkin m:me de Lafayetten lemmikki. L:n
pääteokset: „Mémoires de la régence d’Anne
d’Aut-riche" (1662), jotka tarjoavat mielenkiintoisen
kuvan L:n ajasta, ja „Maximes, sentences et
réflexions morales", tunnetut nimellä ,,Maximes",
jotka tekijä itse viisi eri kertaa julkaisi,
ensiksi 1665. Nämä mietelmät, joiden tyyli on
elegantti ja täsmällinen, käsittelevät moninaisesti
vaihdellen sitä pessimististä vakaumusta, että
kaikkien inhimillisten tekojen alkuvaikuttimena
on itsekkäisyys ja nautinnonhimo. Mutta tämä
armoton itsekkäisyyden teoreetikko ei elämässään
suinkaan ollut egoisti. Monet aikalaiset
kiittävät hänen luonteenominaisuuksiaan, niiden
joukossa rouva de Sévigné, joka innokkaasti ylistää
häntä ystävänä, seurusteli jana, hienotunteisena ja
hellänä isänä. [Rahstede, „Studien zu
Laroclie-foucaulds Leben u. Werken" (1888) ; Bourdeau,
..La Rochefoucauld" (1895) ; Hémon, ,.La
Roche-foucauld" (1896).] J. E-l.

La Rochejaquelein [roszaklä’J, Henri du
V e r g e r, kreivi de L. (1772-94), ransk.
sotilas, liittyi 1793 Vendéen kapinallisiin ja
valittiin lokak. sam. v. kapinallisten ylipäälliköksi;
saavutti alussa muutamia voittoja konventin
joukoista, mutta joutui täydellisesti tappiolle Le
Mans’in luona jouluk. 1793; johti 1794 pikkusotaa
Cholefn seuduilla ja sai siellä surmansa. Hänen
vel jensä Louis’n vaimo Marie Louise V i
c-(oire de Donnissa n (1772-1857) on
muistelmissaan (1S15) kuvaillut Vendéen kapinaa.

J. F.

La Roclielle [rose’l], Ranskan
Charente-infé-rieuren departementin lujasti linnoitettu
pääkaupunki Biskajan-lahden rannalla, 50 km Garonnen
suusta pohjoiseen; 24,524 as. (1906). Monta
vanhaa huomattavaa rakennusta: raatihuone (rak.
1486-1607), oikeuspalatsi, kreikkalaistyylinen
katedraali, kolme tornia (vanhin v:lta 1384), joista
yhtä käytetty valotornina, pörssi y. m.
Meri-kylpylaitos, per. 1827. Piispanistuin. Elinkeinot:
laivanrakennus, sahateollisuus, säilykkeitten
valmistaminen sardiineista, kalastus. Satama
suojainen, mukava; uusi satama La Pallice on 4 km
luoteeseen L. R:sta. LHkomaisessa
laivaliikenteessä selvitettiin 1.s mi lj. rek.-ton. 1906: tuonti
oli 1907 arvoltaan 40,t milj., vienti 50,s milj. mk.
— Kaupunki perustettiin 900-luvulla.
Uskonsotien aikana L. R. oli hugenottien paras
suojapaikka. Vasta 1628 kardinaali Richelieu pakotti
sen 14 kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen
antautumaan. E. E. K.

La Rothière [-tiä’r], Ranskassa, Auben
departementissa oleva kylä. Siellä helmik. 1 p. 1814
sotamarsalkka v. Bliicherin johtamat
liittoutuneiden valtojen sotajoukot (123.000, joista taiste-

luun otti osaa 80,000) voittivat Napoleon I:n
armeian (41,000). Voittajain mieshukka 7,s %,
voitettujen 14,8 Taktillinen arvo 0,». -Iskin-,

Larousse [-ru’s], Pierre Athanase
(1817-75), ransk. oppikirjantekijä, perusti
Pariisiin 1851 klassillisen kirjallisuuden
kirjakaupan ja julkaisi tietosanakirjan „Grand diction
naire universel du XIX siöcle" (ks. E n syklo
p e d i a).

Larra, Mariano José (1809-37), esp.
runoilija ja kirjailija, synkkämielisenä ja
perhe-olojen painamana hän ampui itsensä 28-vuotiaana.
L:n teoksista ovat mainittavat huvinäytelmä „No
mäs mostrador" (1831) ja murhenäytelmä
„Ma-cias" (1834) sekä romaani „E1 doncel de Don
Enrique el Doliente" (1834). Aikansa
poliittis-uskonnolliseen liikkeeseen hän ei ottanut osaa
ainoastaan sanomalehtimiehenä, vaan myös
itsenäisellä teoksella „De 1830 à 1825, 6 la Espana
desde Fernando VII liasta Mendizabal" (1836).
Varsinkin L:n poliittisissa kirjoitelmissa ja
teoksissa ilmenee ajatusten voimaa, huomiokyvyn
terävyyttä ja jalo tyyli. j. E-l.

Larrey [-r&], Dominique Jean
(1766-1842), ransk. sotakirurgi. Paransi useita
sairaanhoidollisia epäkohtia armeiassa saaden m. m.
aikaan n. s. lentävät ambulanssit 1793. Korotettiin
v. 1805 Napoleonin armeian sairashoidon
ylitarkastajaksi. Oli mukana useilla Napoleonin
sota-retkillä, m. m. Egyptissä.

L’Arronge [larö’z], Adolf (1838-1908), saks.
näytelmänkirjoittaja, toimi m. m. johtajana
Bres-laun Lobe-teatterissa (1874-78) ja Berliini-n
„Deutsches Theater"issa (1883-94). L:n lukuisista
näytelmistä, joissa sentimentaalisuuteen yhtyy
kansanomaista huumoria, mutta joiden muovailu
on epätaiteellinen ja epätodellinen, ovat
tunnetuimmat: ,.Mein Leopold" (suom. „Oma toivoni").
„Doktor Klaus" (suom.), ..Hasemanns Töchter"
(suom. ..Puutarhurin tyttäret"), „Wohlthätige
Frauen" (suom. ,,Armeliaita rouvia"), ,,Der
Koni-pagnon" ja ,,Der Weg zum Herzen". J. E-l.

Larsen, Alfred Kristian (s. 1840),
tansk. jumaluusoppinut ja kirjailija. Teologian
kandidaatti 1862; julkaisi 1865 tutkielman
.,Samvittighed og videnskab", jossa hän
ratsiona-listiselta kannalta vastusti R. Nielsenin oppia
uskosta ja tiedosta. L:n etevien lahjain
perustuksella saattoi odottaa hänelle loistavaa
tulevaisuutta kirkon ja yliopiston palveluksessa, mutta
kun hänen uskonnollinen käsitystapansa kallistui
yhä enemmän yleisinhimillis-järkeisoppiseen
suuntaan, tuli hänen elämäntyönsäkin suoritettavaksi
vapaammissa muodoissa. Toimien v:sta 1870
alkaen assistenttina, v:n 1905 jälkeen
kirjastonhoitajana Kööpenhaminan kuninkaallisessa kir
jastossa L. on vuosien kuluessa julkaissut
suuren määrän tieteellisiä ja yleistajuisia teoksia
ja kohonnut niiden kautta uudenaikaisen
vapaamman teologian vaikutusvaltaisimmaksi
edustajaksi isänmaassaan. Teoksista mainittakoon:
selityksiä U:n T:n kirjeisiin, lukuunottamatta
Roomalaiskirjettä, toista Korinttolaiskirjettä ja
Heprealaiskirjettä (1866-1873), „Johannes’es
aabenbaring" (1890), „Om nadvereu" (1871),
„Om kirkelig frihed" (1871), „Theologiske
smu-ler" (1S72), salanimellä Theodorus: „Breve til
en landsbvpræst" (1876), „Død og udodelighed"
(187S). ..Politik og religion" (1878), „Det ny

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:38 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0327.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free