- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
601-602

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Larochefoucauld ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

ihmissydämen tuntemista. Tunnetuin niistä on
Wielandin julkaisema „Geschichte des Fräuleins v.
Sternheim” (1771, 2 nid.). [Ridderhoff,
„Sophie L., die Schülerin Richardsons u. Rousseaus”
(1895).] J. H-l.

Larochefoucauld [larošfukō’], François de
(1613-80), herttua, ransk. kirjailija, juonitteli
Richelieu’tä ja Mazarin’ia vastaan, oli kauniin
herttuatar de Longuevillen rakastaja. Tämä
nainen aikaansai sovinnon L:n ja hovin välillä.
Senjälkeen L. loistavien ominaisuuksiensa nojalla
näytteli pääosaa ylhäisimmissä piireissä ja oli
kuuluisien naisten, kuten m:me de Sévignén ja
etenkin m:me de Lafayetten lemmikki. L:n
pääteokset: „Mémoires de la régence d’Anne
d’Autriche” (1662), jotka tarjoavat mielenkiintoisen
kuvan L:n ajasta, ja „Maximes, sentences et
réflexions morales”, tunnetut nimellä „Maximes”,
jotka tekijä itse viisi eri kertaa julkaisi,
ensiksi 1665. Nämä mietelmät, joiden tyyli on
elegantti ja täsmällinen, käsittelevät moninaisesti
vaihdellen sitä pessimististä vakaumusta, että
kaikkien inhimillisten tekojen alkuvaikuttimena
on itsekkäisyys ja nautinnonhimo. Mutta tämä
armoton itsekkäisyyden teoreetikko ei elämässään
suinkaan ollut egoisti. Monet aikalaiset
kiittävät hänen luonteenominaisuuksiaan, niiden
joukossa rouva de Sévigné, joka innokkaasti ylistää
häntä ystävänä, seurustelijana, hienotunteisena ja
hellänä isänä. [Rahstede, „Studien zu
Larochefoucaulds Leben u. Werken” (1888) ; Bourdeau,
„La Rochefoucauld” (1895) ; Hémon, „La
Rochefoucauld” (1896).] J. H-l.

La Rochejaquelein [rošžaklā’], Henri du
Verger
, kreivi de L. (1772-94), ransk.
sotilas, liittyi 1793 Vendéen kapinallisiin ja
valittiin lokak. sam. v. kapinallisten ylipäälliköksi;
saavutti alussa muutamia voittoja konventin
joukoista, mutta joutui täydellisesti tappiolle Le
Mans’in luona jouluk. 1793; johti 1794 pikkusotaa
Cholet’n seuduilla ja sai siellä surmansa. Hänen
veljensä Louis’n vaimo Marie Louise
Victoire de Donnissan
(1772-1857) on
muistelmissaan (1815) kuvaillut Vendéen kapinaa.
J. F.

La Rochelle [roše’l], Ranskan
Charente-inférieuren departementin lujasti linnoitettu
pääkaupunki Biskajan-lahden rannalla, 50 km Garonnen
suusta pohjoiseen; 24,524 as. (1906). Monta
vanhaa huomattavaa rakennusta: raatihuone (rak.
1486-1607), oikeuspalatsi, kreikkalaistyylinen
katedraali, kolme tornia (vanhin v:lta 1384), joista
yhtä käytetty valotornina, pörssi y. m.
Merikylpylaitos, per. 1827. Piispanistuin. Elinkeinot:
laivanrakennus, sahateollisuus, säilykkeitten
valmistaminen sardiineista, kalastus. Satama
suojainen, mukava; uusi satama La Pallice on 4 km
luoteeseen L. R:sta. Ulkomaisessa
laivaliikenteessä selvitettiin 1,3 milj. rek.-ton. 1906; tuonti
oli 1907 arvoltaan 40,1 milj., vienti 50,3 milj. mk.
— Kaupunki perustettiin 900-luvulla.
Uskonsotien aikana L. R. oli hugenottien paras
suojapaikka. Vasta 1628 kardinaali Richelieu pakotti
sen 14 kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen
antautumaan. E. E. K.

La Rothière [-tiǟ’r], Ranskassa, Auben
departementissa oleva kylä. Siellä helmik. 1 p. 1814
sotamarsalkka v. Blücherin johtamat
liittoutuneiden valtojen sotajoukot (123,000, joista taisteluun otti osaa 80,000) voittivat Napoleon I:n
armeian (41,000). Voittajain mieshukka 7,5 %,
voitettujen 14,8 %. Taktillinen arvo 0,5. -lskm-,

Larousse [-ru’s], Pierre Athanase
(1817-75), ransk. oppikirjantekijä, perusti
Pariisiin 1851 klassillisen kirjallisuuden
kirjakaupan ja julkaisi tietosanakirjan „Grand
dictionnaire universel du XIX siècle” (ks.
Ensyklopedia).

Larra, Mariano José (1809-37), esp.
runoilija ja kirjailija, synkkämielisenä ja
perheolojen painamana hän ampui itsensä 28-vuotiaana.
L:n teoksista ovat mainittavat huvinäytelmä „No
más mostrador” (1831) ja murhenäytelmä
„Macias” (1834) sekä romaani „El doncel de Don
Enrique el Doliente" (1834). Aikansa
poliittis-uskonnolliseen liikkeeseen hän ei ottanut osaa
ainoastaan sanomalehtimiehenä, vaan myös
itsenäisellä teoksella „De 1830 à 1825, ó la España
desde Fernando VII hasta Mendizabal” (1836).
Varsinkin L:n poliittisissa kirjoitelmissa ja
teoksissa ilmenee ajatusten voimaa, huomiokyvyn
terävyyttä ja jalo tyyli. J. H-l.

Larrey [-rē], Dominique Jean
(1766-1842), ransk. sotakirurgi. Paransi useita
sairaanhoidollisia epäkohtia armeiassa saaden m. m.
aikaan n. s. lentävät ambulanssit 1793. Korotettiin
v. 1805 Napoleonin armeian sairashoidon
ylitarkastajaksi. Oli mukana useilla Napoleonin
sotaretkillä, m. m. Egyptissä.

L’Arronge [larō’ž], Adolf (1838-1908), saks.
näytelmänkirjoittaja, toimi m. m. johtajana
Breslaun Lobe-teatterissa (1874-78) ja Berliinin
„Deutsches Theater”issa (1883-94). L:n lukuisista
näytelmistä, joissa sentimentaalisuuteen yhtyy
kansanomaista huumoria, mutta joiden muovailu
on epätaiteellinen ja epätodellinen, ovat
tunnetuimmat: „Mein Leopold” (suom. „Oma toivoni”),
„Doktor Klaus” (suom.), „Hasemanns Töchter”
(suom. „Puutarhurin tyttäret”), „Wohlthätige
Frauen” (suom. „Armeliaita rouvia”), „Der
Kompagnon” ja „Der Weg zum Herzen”. J. H-l.

Larsen, Alfred Kristian (s. 1840),
tansk. jumaluusoppinut ja kirjailija. Teologian
kandidaatti 1862; julkaisi 1865 tutkielman
„Samvittighed og videnskab”, jossa hän
ratsionalistiselta kannalta vastusti R. Nielsenin oppia
uskosta ja tiedosta. L:n etevien lahjain
perustuksella saattoi odottaa hänelle loistavaa
tulevaisuutta kirkon ja yliopiston palveluksessa, mutta
kun hänen uskonnollinen käsitystapansa kallistui
yhä enemmän yleisinhimillis-järkeisoppiseen
suuntaan, tuli hänen elämäntyönsäkin suoritettavaksi
vapaammissa muodoissa. Toimien v:sta 1870
alkaen assistenttina, v:n 1905 jälkeen
kirjastonhoitajana Kööpenhaminan kuninkaallisessa
kirjastossa L. on vuosien kuluessa julkaissut
suuren määrän tieteellisiä ja yleistajuisia teoksia
ja kohonnut niiden kautta uudenaikaisen
vapaamman teologian vaikutusvaltaisimmaksi
edustajaksi isänmaassaan. Teoksista mainittakoon:
selityksiä U:n T:n kirjeisiin, lukuunottamatta
Roomalaiskirjettä, toista Korinttolaiskirjettä ja
Heprealaiskirjettä (1866-1873), „Johannes’es
aabenbaring” (1890), „Om nadveren” (1871),
„Om kirkelig frihed” (1871), „Theologiske
smuler” (1872), salanimellä Theodorus: „Breve til
en landsbypræst” (1876), „Død og udødelighed"
(1878). „Politik og religion” (1878), „Det ny

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0327.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free