- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
613-614

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lasimosaiikkki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

kerran uudelleen mainitaan Saksassa 800-luvun
keskivaiheilla, Ranskassa 900-luvun loppupuolella
(Reims), ja tämä l. on etupäässä
ikkunamosaiikkia, jossa piirustuksen suuret viivat suoritetaan
lyijypuitteilla, detaljipiirustus ja taiten käytetty
varjostus mustanruskealla emaljivärillä (saks.
Schwarziot). Kuvain sovittaminen pyörylöihin
tapettikuosipohjalle on myöskin varsin
tunnusmerkillistä romaaniselle ajalle, jos kohta koko
ikkunankin täyttäviä kuvia tapaa. Sistersiläisten
liian runsasta värinkäyttöä vierova veljeskunta
suosii grisaille-maalausta (harmaata harmaaseen),
jossa vain harvoja värilaikkoja esiintyy. — Ollen
etupäässä kirkollista laatua l. puhkeaa täyteen
kukkaansa komeissa goottilaisissa katedraaleissa,
joissa se valtavien ikkunain valotulvaa
pehmentäen luo sisustoihin salaperäisen viehättävää
tunnelmaa. Pyhien baldakiineissa (suojuskatoissa)
uutena emaljivärinä loistaa „hopeakeltainen”,
mutta muutenkin piirustus ja värikaava
rikastuivat, kun gotiikka keksi ohuella värikerroksella
päällystetyt (n. s. Überfang-) lasit, joihin
tahkoamalla piirtäminen sekä uusien värivivahduksien
luominen, pari kerrosta päällekkäin valamalla,
oli mahdollista. L:n kehitys yleensä käy huonetta
sulkevasta, tyylikkäästä tasapintavaikutuksesta
romaanisella ajalla yhäti maalauksellisempain,
perspektiivisten ja naturalististen
tauluvaikutusten tavoittelemiseen renesanssissa, jolloin
lyijypuitteet eivät enää seuraa maalaamalla
suoritetun piirustuksen suuria viivoja, vaan risteilevät
mielivaltaisesti näiden yli—ja niin on
rappeutuminen alulla. Samalla myöskin l:n hehkuva
rehevyys ja valovoima vähenevät, ja kun renesanssi
uudelleen, ikkunoitaan pienentäen tarjoaa
seinämaalauksille väljempiä pintoja, joiden
valaisemiseksi se tarvitsi valkeata valoa, joutuu
uskonnollinen l. 1700-luvulla melkein kokonaan
unohduksiin, jatkaen vain suhteellisesti vaatimatonta
elämää maallikkoalalla raatihuoneissa sekä
yksityisten ja ammattikuntain kodeissa, pienissä
ruuduissa ja n. s. kabinettilevyinä, joiksi
vaakunoilla, ammattimerkeillä ja lauselmilla y. m.
maalattuja 1600-luvulla käytäntöön tulleita
muistotauluja nimitettiin. Vasta viime vuosisadan
lopulla on dekoratiivisen liikkeen ohessa yritetty
l:n tekniikkaa elvyttää uuteen eloon (Ruskin,
W. Morris, Tiffany y. m.), ja tehokkaana apuna
tässä suhteessa ovat olleet uuden ajan
parannukset lasin valmistuksen alalla (katedraali- y. m.
lasit). — Huomattavimmat lasimaalaukset tapaa
keskiajan suurissa goottilaisissa katedraaleissa;
Ranskassa: Le Mans, Chartres, Bourges, Tours,
Rouen (1100- ja 1200-luk.); Saksassa: Augsburg
(1100-l.), Strassburgin Münster (1200-l.), Köln
(1300-l.), — Englanti on 1300-luvun
lasimaalauksista varsin rikas: Exeter, York, Wells,
Gloucester, Merton college Oxfordissa y. m. Tyypillisiä
renesanssin l:ia säilyttää Brüsselin S. Gudule,
Ranskassa Montmorency, Écouen ja Chantilly,
Italiassa Arezzo, Firenzen Bargello ja Bibliotheca
Laurentiana sekä Certosa di val d’Ema. —
Suomen kirkoissa l:sta on verraten vähän jälkiä ja
tämäkin vähä on ulkolaista alkuperää. Raisiossa
on 1300-luvun, Nauvossa 1400-luvun l:ia säilynyt;
1600-luvun kabinettilevyjä (vaakunoita) Pohjan
ja Tenholan kirkoista on museossamme moniaita,
aiheiltaan uskonnollisia l:ia on Jämsän ja
Koivulahden kirkoissa. Köyhimmin edustettu on
1700-luku, ja vaikka Uudessakaupungissa
mainitaankin lasinpuhaltimo, l:ta se tuskin lienee
harjoittanut. Suomen tärkeimmät l:t ovat
uudemmalta ajalta, nim. 1870-luvulla taiteilija W.
Swertschkoffin Turun tuomiokirkolle
valmistamat ja lahjoittamat, joissa on kuvattuna
kohtauksia Kaarina Maununtyttären elämästä. —
Antiikin sekä myöhemmin arabialaisten (etenkin
Damaskossa) suurella taidolla harjoittama
lasiesineiden emaljiväreillä koristaminen tuli
keskiajan lopulla yli Venetsian, jossa se alussa
esiintyi jäljittelynä (fagon de Damas), sittemmin
renesanssin aikana itsenäisenä
taiteenhaarana(gemmejä, kultalaseja, mitaleja, muotokuvallisia
häämaljoja) Eurooppaan, koteutuen etenkin Saksaan.
Siellä viheriästä ja vihertävästä lasista
valmistetut, paksusti sivellyillä väreillä koristetut,
silinterimäiset tervehdys- ja muistomaljat: Fichtelberg-,
kotka-, vaaliruhtinas-, apostoli-, vuodenaika-,
grisaillella ja kullalla maalatut Schaper- y. m.
mielityt maljat ja juoma-astiat 1500- ja 1600-luvuilla
olivat tuotannolle luonteenomaisia. Pitkäaikaisen
seisauksen jälkeen ovat Wienissä Lobmeyerin,
Venetsiassa Salviati’n työt saaneet mainetta,
huomattavia ovat myös venäläiset, raskailla
emaljeilla koristellut lasit. — Lasin taakse maalaaminen,
joka suoritetaan tavallisesti öljyväreillä,
siten, että vaaleammat värit ja valot ensin
sivellään, oli 1700-luvulla suuressa suosiossa ; etenkin
Italiassa maalattiin paljon miniatyyrikuvia tähän
tapaan. U-o N.

Lasimosaiikki ks. Mosaiikki.

Lasinkehruu on J. de Brunfaut’n kehittämä
menettelytapa sangen hienojen, taipuvien
lasilankojen valmistamiseksi. Se tapahtuu siten,
että lasisauva tai putki kuumennetaan
puhallusliekissä sitkeän sulaksi, jolloin se voidaan
venyttää ohueksi. Toinen pää kiinnitetään nyt
pyörivään kelaan, joka vetää noin 30 m
sekunnissa, ja toista päätä siirretään hitaasti liekkiin
sikäli kuin se lasimassan poistumisesta vähenee.
Jatkuvasti keloen lasilanka saadaan vyyhdelle
sangen hienona lasisilkkinä, jonka paksuus
vaihtelee 0,006-0,012 mm ollen siis hienompaa kuin
raakasilkki. Väri riippuu lasista ja hienous
sulatuskuumuudesta sekä vedon nopeudesta.
Lasisilkkiä käytetään lankana ja kankaina moniin
hyödyllisiin ja koristetarkoituksiin kuten
valo-opillisten koneiden hiusristeiksi, kemiallisiksi
suotimiksi, nauhoiksi, kellonperiksi,
hatunkoristeiksi, kiillotusharjoiksi kultasepän työssä y. m.
Lasisilkin suurimmat edut ovat kaunis kiilto,
taipuvaisuus, kestävyys, huomattava lämmön
säilyttämiskyky, syttymättömyys ja se, että se sekä
lankana että kudoksina helposti ja hygieenisesti
voidaan puhdistaa. E. J. S.

Lasinleikkaajan timantti, lasin leikkaukseen
käytetty timantti. Tavallisesti käytetään tähän
tarkoitukseen epäpuhtaita, tummanvärisiä ja
halvempia timanttilajeja.

Lasiocampa pini, mäntykehrääjä,
Lasiocampidæ-heimoon kuuluva kehrääjäperhonen.
Ruumis tanakka, siivet paksuja, tiheäsuomuisia.
Tuhkanharmailla etusiivillä mustia poikkiviivoja,
tyviosa sekä ulomman poikkiviivan ja aaltoviivan
välinen osa tavallisesti ruosteenruskeita.
Siivenkärkien väli 58-80 mm. Meillä jokseenkin
harvinainen. Sen tuhkanharmaa tai ruskeanharmaa,
mustan- ja valkoisenkirjava toukka hävittää

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:28 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0333.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free