- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
623-624

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laskuoja ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

623

Lassalle

G24

Ferd. Lassalle.

fisiin opintoihin ja ryhtyi valmistamaan
tutkimusta kreikkalaisesta Herakleitos filosofista.

Mutta tämä työ keskeytyi
pitkäksi aikaa, kun L.
tutustuttuaan 1845 kreivitär
Sophie von Hatzfeldtiin
ryhtyi ajamaan tämän
avioerojuttua. Lähes
kymmenen vuotta kestäneen
oikeudenkäynnin jälkeen
L:n onnistuikin pakottaa
kreivi Hatzfeldt sovintoon
ja luovuttamaan
vaimolleen ruhtinaallinen
omaisuus, josta kreivitär
sopimuksen mukaisesti
suoritti L:lle melkoisen
vuotuisen eläkkeen.
Vallan-kumousvuonna 1848 L.,
joka tähän aikaan oleskeli
Diisseldorfissa, liittyi Reinin maakunnan
demokraatteihin, mutta vangittiin jo sam. v. marrask.,
sen johdosta että oli kehoittanut kansaa tarttumaan
aseisiin nousevaa taantumusta vastaan, ja
tuomittiin seur. v. kuudeksi kuukaudeksi
vankeuteen. Siirryttyään 1857 Berliiniin L. julkaisi
siellä sam. v. filosofisen teoksensa „Die
Philo-sophie Herakleitos’ des Dunklen von Ephesos"
ja 1859 näytelmän „Franz von Sickingen".
V. 1861 ilmestyi hänen suuri oikeushistoriallinen
ja oikeusfilosofinen teoksensa „Das System der
erworbenen Reclite", jossa hän selvittää
saavutetun oikeuden käsitettä ja pätevyyttä, kysymystä,
missä tapauksessa saavutetun oikeuden
lakkauttaminen tuottaa oikeuden korvauksen saantiin,
perintöoikeutta ja testamenttia tullen m. m.
siilien johtopäätökseen, että yksilö saattaa taata
itselleen tai muille henkilöille oikeuksia
ainoastaan mikäli ja niin pitkäksi ajaksi kuin ne lait
ovat voimassa, jotka tunnustavat sellaisen
toiminnan oikeudellisen pätevyyden.

Kunnianhimoinen ja toimintahaluinen L. olisi
kuitenkin ensi sijassa halunnut päästä
vaikuttamaan valtiollisella alalla. Mutta aluksi oli
ennen ja jälkeen v:n 1848 vallalla oleva
taantumus esteenä hänen aikeilleen, ja kun taantumus
v:n 1858 jälkeen alkoi haihtua Preussissa ja
vapaamielinen edistyspuolue 1860-luvun alussa
pääsi enemmistöksi Preussin edustajakamarissa,
ei sen politiikka saavuttanut L:n hyväksymistä.
V. 1862 L. kahdella esitelmällä „über
Verfas-sungswesen" ja ,.Was nun?" ja v. 1863
julkaisemallaan lentokirjasella ,.Macht und Recht"
sekaantui siihen perustuslakiriitaan, joka oli
syntynyt Preussin hallituksen ja edustajakamarin
välillä sen johdosta että edellinen vastoin
jälkimäisen suostumusta laittomasti hankki itselleen
varoja pannakseen toimeen sotalaitoksen
uudistuksen. L. koetti osoittaa, että jonkun maan
valtiomuoto on yhtä kuin tässä maassa
vallitsevat tosiasialliset valtasuhteet, ja että kirjoitettu
konstitutsioni on pysyväinen vain siinä
tapauksessa että se vastaa näitä valtasuhteita. Hänen
mielestänsä oli tehokkain keino hallituksen
omavaltaisuuden kukistamiseksi se, että
edustajahuone keskeytti istuntonsa. Jos hallitus täten
pakotettiin esiintymään sinä, mikä se oli. nim.
itsevaltiaana hallituksena, niin se muka
peräytyisi jo siitäkin syystä ettei mikään länsi-

eurooppalainen hallitus enää tullut toimeen ilman
perustuslaillisia muotoja. Esiintymisellään tässä
asiassa L. rikkoi välinsä vapaamielisiin; vielä
jyrkemmäksi saattoi ristiriidan se tapa, millä
hän näihin samoihin aikoihin ryhtyi ajamaan
työväenasiaa.

Ensi kerran L. käsitteli työväenkysymystä
v. 1862 pitämässään esitelmässä „über den
be-sondern Zusammenhang der gegenwärtigen
Ge-sehiclitsperiode mit der Idee des
Arbeiterstan-des" (julkaistu nimellä „Arbeiterprogramm").
iossa hän koetti osoittaa, että v:n 1848
vallankumouksen mukana oli ihmiskunnan historiassa
alkanut uusi aika, jolloin työväki oli saavuttava
määräävän vallan valtioiden elämässä. Kun L:ia
tämän esitelmän johdosta syytettiin varattomien
yllyttämisestä varallisia luokkia vastaan, piti hän
oikeudessa puolustuspuheen „Die Wissenscliafv
und die Arbeiter" (1863) väittäen siinä m. m.
että vain tieteen ja työväen yhteenliittyminen
saattoi uudistaa Euroopan olot. L. tuomittiin
neljän kuukauden vankeuteen, mutta
kamari-oikeus, jonka edessä hän piti puheensa
välillisistä veroista ja työväenluokan asemasta („Die
indirekte Steuer und die Låge der arbeitenden
Klassen", 1863), lievensi rangaistuksen
raha-sakoksi. Puheenaollut oikeudenkäynti kiinnitti
Saksan työväen edistyneitten piirien huomion
L:iin, ja kun tämän työväestön keskuudessa
juuri näihin aikoihin oli herännyt ajatus
yleisen saks. työväenkongressin kokoonkutsumisesta,
pyysi valmistavia toimenpiteitä varten asetettu
keskuskomitea, saadakseen jotakin johtoa aiotun
kokouksen toiminnalle, L:ia lausumaan
mielipiteensä työväenliikkeestä ja niistä keinoista,
joilla tämän liikkeen tarkoitus oli
saavutettavissa. Vastauskirjelmässään („Offenes Antwort
schreiben", 1863) L. koetti osoittaa, ettei työ
väellä olisi paljon apua tunnetun
Schulze-Delitzschin ehdottamista osuuskuntamuodoista, ei
edes kulutusosuuskunnista, sillä työväen
toimeentulon määrää kokonaan n. s. rautainen
palkkalaki; sen mukaan keskimääräinen työpalkka
aina supistuu välttämättömimpään elatukseen,
joka eri kansoissa tottumusten mukaan on
tarpeen hengissä pysymiseksi ja suvun jatkamiseksi.
Työväen asema oli parannettavissa vain siten
että työmiehet perustivat suuria
tuotanto-osuuskuntia; silloin työpalkka semmoisenaan poistuisi
kokonaan ja työn korvaukseksi tulisi työn tulos,
joten palkkalakikin menettäisi merkityksensä.
Kun työmiehet olivat liian vähäväkiset
saadakseen kokoon tarvittavan liikepääoman, oli valtion
hankittava se heille. Mutta valtion
myötävaikutus oli saatavissa vain siten, että työväki pääsi
määräämään valtion menettelyn, mikä taas oli
mahdollista vain yleisen äänioikeuden vallitessa.
Saksan työväen tuli senvuoksi muodostaa oma
valtiollinen puolue ja asettaa lähimmäksi
päämääräkseen yleisen äänioikeuden saavuttaminen.
Toukok. 1863 perustettiinkin yleinen Saksan
työväenyhdistys, jota voi pitää Saksan
sosiaalidemokraattisen puolueen alkuna; L. tuli
yhdistyksen ensimäiseksi, miltei itsevaltiaaksi
esimieheksi. Hän aloitti heti tarmokkaan agitatsionin
yhdistyksen hyväksi, mutta siitä huolimatta sen
jäsenluku kasvoi hitaasti. Viranomaiset
rettelöivät tavan takaa hänen kanssaan, ja toiselta
puolen vapaamieliset, m. m. Schulze-Delitzsch, kävi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0340.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free