- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
653-654

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Latvapesäkkeiset sammalet ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Latvapesäkkeiset sammalet—Lauda-runot

654

v:sta 1912 aikain 0 m:n korkeudelta
kantoleik-kauksesta. L. I-o.

Latvapesäkkeiset sammalet, joiden itiöpesäke
kehittyy päävarren latvaan.

Latvapölkky t. latvatukki, puun
latvaosasta saatu tukki.

Latvatuli, puiden latvuksissa raivoava
kulovalkea; sangen turmiollinen. L. I-o.

Latvominen ks. K e r p u t.

Latvusyhteys vallitsee metsässä, jos puiden
latvukset ulottuvat lähelle toisiansa muodostaen
kutakuinkin yhtenäisen latvuskatoksen. vrt.
\ p u h a r v e n n u s. L. I-o.

Lauantai (mskand. laugardagr = „kylpypäivä",
mruots. löghardaglier), kristillisen viikon
seitsemäs (viimeinen) päivä. Mainittu skand. nimitys
(josta l.-sana on lainattu) on johtunut
vanhempina aikoina viikon viime päivänä tavallisista
pesuista ja kylvyistä, joilla alkujaan oli
uskonnollinen merkitys. Useimpien muiden
sivistyskansojen l:n-nimitykset (vrt. esim. it. sabbato, ransk.
samedi, saks. samstag) johtuvat
vanhatestamentillisesta „sabbatti" (hepr. sabtliai) sanasta.

Lauantaiseura, useiden nuorten Helsingin
yliopiston jäsenten keväällä 1830 muodostama
yhdistys; kokoontui lauantai-illoin jonkun jäsenensä
luo, josta nimi. Seuran lähimpänä tarkoituksena
oli kirjallisten kysymysten pohtiminen, mutta
yleisempänä päämääränä oli isänmaan sivistyksen
edistäminen ja kansallistunnon herättäminen.
Valtiollisia, kasvatusopillisia y. m. kysymyksiä
seurattiin myös mielenkiinnolla. -— Varsinaiset
perustajat olivat seuraavat kuusi: J. L. Runeberg,
•1. J. Nervander, A. A. Laurell, hänen veljensä
G. Laurell (sittemmin vuorineuvos), B. O. Lille
ja J. J. Nordström; näihin tuli pian lisäksi
F. Cygnaeus, L. J. Ahlstubbe (lääkäri), M. J.
Lindfors, K. H. Ståhlberg (Pielaveden rovasti),
F. Tengström (vuorimestari) ja J. V. Snellman,
sekä vielä G. Rein, M. A. Castrén. J. M. af
Tengström (luonnontutkija), S. E. Sjöman
(lääkäri), G. Geitlin. K. Backman, N. H. Pinello,
F. A. Ehrström ja hänen veljensä K. R.
Ehr-ström (lääkäri), F. Langenskiöld y. m. sekä ihan
seuran loppuaikoina S. Topelius nuorena
ylioppilaana ollessaan. Vieraana E. Lönnrot silloin
tällöin näyttäytyi l:n kokouksissa. — Lopulta
siihen tulivat kuulumaan miltei kaikki
lupaavammat nuorukaiset, joita siihen aikaan oli
yliopistossa; useat heistä olivat liittyneet toisiinsa jo
Turun akatemian viime aikoina. — Naisiakin
oli joskus ottamassa osaa seuran kokouksiin,
kuten Runebergin puoliso Fredrika svnt. Tengström
ja seuraelämässä ihailtu Augusta Lundahl.
Yhteisillä vnroilla ostettiin kirjallisuutta, josta
kokouksissa tehtiin selkoa, toisinaan niissä taas
vapaasti keskusteltiin. Alussa varsinkin
Nervander oli sukkeluudellaan l:n elähyttävänä henkenä,
myöhemmin Runeberg tuli yhä enemmän sen
keskukseksi. — Yliopiston silloisiin opettajiin,
joista useita pidettiin vanhoillisina, seura oli
yleensä vastustavalla kannalla; muutamat sen
jäsenistä kuitenkin ennen pitkää siirtyivät
yliopiston opettajien joukkoon. — L:n merkitys
sivistyselämällemme on ollut suuri; sen jäsenet
ennen pitkää käytännössä toteuttivat aatteitaan.
Tuloksena sen suomalaiskansallisista pyrinnöistä
oli Suomalaisen kirjallisuuden seuran
perustaminen 1831: 1;n jäsenten aloitteesta syntyi myös

sain. v. Helsingin lyseo, Suomen ensimäinen suu
rempi yksityiskoulu, jossa uudemmanaikuisia kas
vatusopillisia periaatteita toteutettiin (ensimäi
nen johtaja A. A. Laurell). Piirin kirjallisten
harrastusten äänenkannattajana oli ,.Helsingfors
Morgonblad", joka alkoi ilmestyä 1832 Runeberg
toimittajana. — L;n viehätys alkoi vähetä, kun
siihen liittyi liian monta ja erilaatuista ainesta
ja kun kokoukset muodostuivat tavallisten
iltamain tapaisiksi. Ainakin säännöllisiä kokouksia
lakattiin pitämästä keväällä 1837, sittenkuin
Runeberg oli muuttanut Porvooseen. G. R.

Laube, Heinrich (1806-84), saks. kirjailija
ja etevä teatterinjohtaja, toimi v:sta 1832
kirjailijana Leipzigissä, ollen n. s. „Nuoren Sak
san" johtajia, 1848-49 Frankfurtin parlamentin
jäsen. 1849-67 Wienin Burg-teatterin taiteellinen
johtaja. 1869-71 Leipzigin, 1872-79 Wienin
kaupunginteatterin johtaja. Teatterinjohtajana L. oli
tarmokas ja piti aina silmällä taiteellisia
päämääriä. L:n näytelmistä on paras tragedia „Graf
Essex" (1856). L. on sitäpaitsi kirjoittanut ro
maaneja, novelleja ja teokset „Das Burgtheater"
(1868), „Das norddeutsche Theater" (1872) ja
„Das Wiener Stadttheater" (1875), jotka ovat
eteviä dramaturgisia tutkielmia. Kootut teokset.
16 nid. (1875-81). [J. Proelss, „Das Junge
Deutschland" (1892); Geiger, „Das Junge
Deutschland u. die preussische Zensur" (1900).]

J. H-l.

Laud [löd], William (1573-1645), Canter
burvn arkkipiispa, vihittiin hengelliseen säätyyn
1601, sai suosijaltaan kuningas Jaakko T:ltä
S:t Davidin hiippakunnan 1621: Kaarle I
nimitti hänet Lontoon piispaksi 1628 ja
Canterburyn arkkipiispaksi 1633. Oli
puritaani-suuden kiivas vastustaja, päämääränänsä saada
Englannin kirkko yhdenmukaiseksi etenkin
ulkonaisiin menoihin nähden, joita hän muutti
katoliseen suuntaan; sama kirkkojärjestys
määrättiin myöskin Skotlannissa käytäntöön otet
tavaksi. L. oli innokas kuninkaan yksinvallan
puoltaja sekä kirkon että valtion asioissa ja oli
Kaarle T:n ja Buckingliamin neuvonantajana näi
den jouduttua riitaan parlamentin kanssa, sekä
kannatti myöhemmin Straffordin itsevaltaisia
hankkeita; tähtikamarin jäsenenä hän sai aikaan
sensuurikomitean. joka tarkasti ulkomaalta
tulevaa kirjallisuutta. Kun n. s. pitkä parlamentti
1640 oli kokoontunut, oli sen ensi toimia panna
L. syytteeseen; hänet vangittiin 1641. mutta
vasta 1644 hänen asiansa otettiin tutkittavaksi:
hyväksymänsä bill of attainderin nojalla
parlamentti tuomitsi hänet maanpetturina kuolemaan,
ja 1645 hänet mestattiin. [L:n päiväkirjan
julkaisi Wliarton 1695: hänen teoksensa (7 os.)
julkaistiin 1847-60. Hänen elämäkertojaan ovat
kirjoittaneet m. m. Benson, Hutton, Simpkinson.j

K. O. L.

Laudanumi. aikaisemmin jokainen huumaus
aine, etenkin opiumia sisältävä.

Lauda-runot. kansanomaista, kansankielellä
kirjoitettua hengellistä runoutta, joka syntyi ai
haisimmissa kansankerroksissa 13:nnen vuosis.
jälkipuolella. Näillä runoilla on improvisoimisen
luonne, niitä esittivät ruoskitsijat ja muut uskon
kiihkoiset henkilöt. Lauda-runot olivat lyyrilli
siä, mutta myöskin draamallisluonteisia, ja
viimemainitut olivat Italian kansankielisen hengellisen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0355.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free